Todellinen ulkoilmaklassikko

Ratinasta ja jääkiekon Liigan ulkoilmaottelusta Tapparan sekä Ilveksen välillä on kotiuduttu ja päällimmäisenä mieleen jäi suuren suuri pettymys. Älkääkä luulko, että valitan turhasta. En todellakaan, olin varautunut.

Olosuhteet Ratinassa eivät olisi voineet olla paremmat kuin ne olivat. Noin viiden asteen pakkanen ja poutakeli takasivat hyvän lähtökohdan illan ottelulle.Jalassa muutama kerros housuja, kenkinä kunnon vuorelliset talvikengät, päässä pari pipoa ja yllä 4 kerrosta tavaraa ylävartalossa. Komeuden kruunasi kunnon rukkaset lämmityksellä! Seurana oli perhettä ja sukua, yhteensä 7 hengen edestä.

Tutustuin järjestäjän etukäteisinformaatioon huolella. En ottanut mukaan mitään kiellettyä, saavuin ajoissa (tuntia ennen ottelun alkua) paikalle ja lompakko pullisti käteisestä rahasta. Kortit kun eivät kuulemma kävisi kuin anniskelualueella.

Liput olimme ostaneet ennakkoon muutama viikko sitten Tapparan kotiottelusta. Lipunoston yhteydessä meille koitettiin väkisin myydä lippuja C-päätyyn vaikka halusimme "Tappara-päätyyn" eli D-osioon. Myyjän mukaan C-pääty oli "Tappara-pääty" ja liput voisimme toki hankkia siihen "vääräänkin" päätyyn mutta "olen ainakin varoittanut". Onneksi veljeni tiesi mitä halusi ja vastoin myyjän ohjetta osti lipun siihen oikeaan päätyyn. Ehkä tästä olisi pitänyt aavistaa jo jotain järjestelyiden suunnasta.

Itse olin varautunut siihen, että peliä ei todellakaan pystyisi seuraamaan yhtä hyvin kuin normaalia liigaottelua jäähallissa. Tärkeintä olisi kuitenkin tunnelma, niin pienet rajoitteet näkökentässä eivät ennakkoon jaksaneet juuri murehdituttaa. Mutta en ollut uskoa silmiäni kun paikalleni pääsin. Rivi 5, katsomo D5, hinta yli 30€. Ja mitä näkyi? Ratinan kaiutintoplla, etäisesti screeni josta peliä näytettiin, nurmikkoa, speedway-radan reuna-aitaa ja rakennelma joka oli käsittääksen kaukalo. Pelaajia ei juuri näkynyt ja kiekon vain silloin kun se pelaajien toimesta roikkona ammuttiin siten, että se ylitti pleksilasien yläreunan.

Näkymä yli 30€ maksaneelta paikalta (klikkaa kuva isommaksi). Alemmilla riveillä ei enää kukaan käytännössä istunut, sillä niiltä ei nähnyt enää tämänkään vertaa. Niidenkin lippujen hinnat olivat yli 30€ ja niiden paikkojen omistajan seisoivat ylätasanteella peliä seuraamassa.

Ennen peliä kävimme nauttimassa juomatarjoiluista ja pienen väkimäärän ansiosta saimme juomamme suhteellisen ripeästi. Tämän jälkeen menimme paikoillemme seuraamaan ottelu alkuseremonioita jotka eivät pettymykseksemme käytännössä poikenneet millään tavalla normaalista. Missä olivat videoklipit vanhoista peleistä Koulukadulta? Missä oli legendaaristen pelaajien haastattelut? Missä oli tunnelman kohotus? Maamme-laulu Sami Hintsasen esittämänä oli lähinnä pakollinen manööveri joka piti hoitaa alta pois.

Pelin kulun seuraaminen oli mahdotonta. Pleksien läpi ei kenttää hyvin nähnyt ja rangaistus-/toimitsija-aition aiheuttama toinen pleksilasikerros (kuvassa kaiutintolpan takana) esti näkyvyyden täydellisesti noin neljäsosaan kentästä. Lippua ei meille myyty mitenkään näkörajoitteisesti vaan täyteen hintaan.

Erätauon alettua juoksimme luonnollisesti kohti vessoja. Ratinan omat, aurinkokatsoman alla olevat vessat olivat suljettuna. Samoin katsomon päädyssä olevat parakkivessat olivat suljettuna. Paikalle oli tuotu bajamaja-vessoja. Niitä oli koko päätykatsomon (arviolta 3000-4000 henkeä) yhteensä 12 kappaletta. Ruuhkat ja jonot olivat mielettömät! Tämä johti luonnollisesti siihen, että merkittävä osa miespuolisista asiakkaista teki tarpeitaan pitkin Ratinan stadionalueen pusikoita. Näinpä eräänkin sankarin pissivän järjestysmiehen vieressä (!) verkkoaidan läpi. Erätauon aikana ei ehtinyt tästä johtuen enää virvokkeita nauttimaan. VIP-alueella sen sijaan oli 40 vessaa, vaikka väkimäärä oli vain murto-osa tuosta 3000-4000 hengestä. Meniköhän jako ihan oikein...

Takaisin katsomoon ja toiseen erään. Pelin ainoan maalin syntymisen tajusimme siitä, että pääkatsomosta osa alkoi maalia tuulettamaan samalla kun loistavasta äänentoistosta alkoi soida Tapparan maalilaulu. 1-0. Jokunen minuutti tämän jälkeen peli sitten keskeytettiinkin jään petettyä. Yleisölle tästä tiedotettiin vasta 10 minuutin kuluttua, kun pelaajat siirtyivät pukusuojaan. Yleisö sai siis ihmetellä minuuttitolkulla sitä, että 2 joukkueellista pelaajia tuli kentälle lämmittelemään. Mehän emme siis nähneet ollenkaan sitä, että kentän laidassa oli ryhmä henkilökuntaa jäätä korjaamassa.

Päätimme lähteä hakemaan juomia odotellessamme. Juomajono kesti tällä kertaa yli 30 minuuttia. Tuota samaa noin 3000-4000 ihmisen massaa oli palvelemassa yhteensä 10 henkeä juomapisteillä. Voin vain kuvitella millaiset menetyksen myynnissä järjestävä taho kärsi tämän takia. Lisäksi henkilökunta oli selvästi ammattitaidotonta vaikkakin ystävällistä. Tilausten käsittely kesti tolkuttoman kauan vaikka ottelun puolessa välissä tarjolla ei ollut enää muuta kuin tölkkiolutta, tölkkisiideriä ja pullolonkeroa. Muut juomat (Jekku, minttukaakao ym.) olivat jo siinä vaiheessa loppuneet. Ongelmia tuli myös siitä, että muuten loistava äänentoisto ei kuulunut yhtään anniskelualueelle eli meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä tilanne jään suhteen oli ja oltiinko peliä jo mahdollisesti jatkamassa. Koomista oli myös se, että korttimaksu ei ollut mahdollista toisessa päädyn juomapisteissä, sillä korttimaksulaitteet olivat ilmeisesti pakkasesta johtuen hyytyneet. Tämä ehkä toisaalta kyllä pelasti ainakin vähän, sillä mikäli ihmiset olisivat juomiaan korteilla maksaneet, niin toimitus olisi kestänyt varmasti vähintään kaksinkertaisen ajan.

Luonnollisesti peliä päädyttiin jatkamaan juuri siinä vaiheessa kun olimme jonotuksen jälkeen juomat saaneet. Tämän havaitsimme katsomon kulkuaukon läpi näkyneestä screenistä, joka paljasti pelaajien kävelevän kohti jäätä.

Todella iso osa ihmisistä ei jaksanut odottaa pelin uudelleenkäynnistymistä vaan äänesti jaloillaan ja lähti kotiin. Katsomo oli ehkä puolillaan ottelun toisen puoliskon ajan.

Puolityhjää pääkatsomoa toisen erän jäänkorjaustauon jälkeen (klikkaa kuvaa isommaksi).

Illan kruunasi sinällään näyttävä ilotulitus, mutta se ei paljoa enää jaksanut innostaa. Siksi huonosti tapahtuma oli järjestetty.

Ihmettelen suuresti järjestävien tahojen toimintaa. Lisäämällä myyntipisteitä ja -henkilökuntaa, olisi myynti saatu varmasti vähintään tuplattua. Vähintään. Hämmentyneenä ihmettelin myös sitä, ettei seuroilla näyttänyt olevan mitään myyntiä tapahtumassa. Laittamalla pieniä myyntipisteitä Ratina täyteen ja myymällä yksinkertaisia tuotteita yksinkertaisella hinnoittelulla (tyyliin Pipo 10€, huivi 10€) olisi kassaan kilahtanut takuuvarmasti muutama tuhat euroa lisää. Mutta se ei kiinnostanut.

Kärjistetynä voisi sanoa, että asiat joihin järjestäjät pystyivät vaikuttamaan menivät täysin pieleen ja asiat joihin he eivät voineet vaikuttaa onnistuivat (eli sää). Luulen, että Ratinasta poistui todella iso määrä erittäin pettyneitä ihmisiä. Ainakin me 7 olimme sellaisia.

12 joukkueen Liiga

Lempiaiheestani eli Tampereen Ilveksestä ei ole ollut paljoa kirjoiteltavaa. Homma on näyttänyt loksahtaneen monien vuosien rämpimisen jälkeen uomiinsa, peli kulkee ja yleisö käy hallilla. Tilastojen mukaan Ilves onkin käytännössä ainoana seurana merkittävästi kasvattanut yleisömääriään verrattuna viime kauteen.

Kunnes tänään sitten otettiinkin jälleen kirjaimellisesti ja niin monitahoisesti paluu vanhaan. Ilveksen hallitus ilmoitti, että aiesopimus Marko Sjöblomin kanssa on purettu ja pääomistaja Vincent Manngard on tämän järjestelyn muiden pääomistajien ohella hyväksynyt.

Toisin sanoen, Ilveksessä ei ole sittenkään muuttunut mikään sitten viime kevään paitsi sijoitus sarjataulukossa. Mutta sekin on tällä menolla kyllä katoavaista, sillä tämänkaltainen sekoilu vaikuttaa herkästi, muttei välttämättä, myös joukkueen esityksiin.

Hallihuhuissa kuulin jo jonkin aikaa sitten, että Sjöblom olisi ollut vähintäänkin närkästynyt siihen, että omistaja Manngard oli kaivellut taskuistaan pitkin kesää uusia ja uusia maksamattomia laskuja. Sjöblom oli näiden huhujen mukaan itsekin vakavasti vähintäänkin harkinnut koko hankkeesta luopumista ja aiesopimuksen purkamista. Sekä Sjöblomilla että seuran hallituksella/Manngardilla oli tähän täysi oikeus sopimuksen mukaisesti.

Nyt vain seura ehti ensin ja luulen tämän johtuneen siitä, että Sjöblom oli selvästi tuonut esiin tyytymättömyytensä hänelle seurasta kerrottuihin asioihin. Tai siis ennen kaikkea niihin asioihin mitä ei oltu kerrottu silloin kun esisopimusta oli sorvattu. Hyvin todennäköisesti tuo aiesopimus olisi siis purkautunut joka tapauksessa.

Tiedotteessaan Ilves, jälleen kerran, vetosi ilves-henkisyyteen ja laajaan tukeen eri suunnilta. Tämä on kuultu niin monta kertaa aiemmin etten ole itse enää pysynyt laskuissa. Valitettava tosiasia on se, että (pyhällä) hengellä ei elä. Ilves tarvitsee rahaa. Ja sitä ei ole kuulunut näiltä Ilves-henkisiltä ihmisiltä. Käsittääkseni kassavirta- ja varanto on tällä hetkellä hieman lohdullisempi kuin aikoihin johtuen hyvistä yleisömääristä sekä (uusista) sponsorisopimuksista, niin silti täytyy muistaa että sillä kassalla täytyisi elää sitten pitkälti tätä kautta ja toivottavasti kuitata takaisin myös vanhoja velkoja.

Ehkä koomisinta päivän koko jupakassa oli Ilves-tiedotteen allekirjoitus:

Ilves Hockey Oy, Viiri Viidessä Vuodessa
Vesa Kainulainen
hallituksen puheenjohtaja

Käsittääkseni tuo "Viiri Viidessä Vuodessa" (miksei tuota ole muuten voitu kirjoittaa kieliopillisesti oikein vaan jokainen sana on aloitettu isolla kirjaimella? toim. huom.) oli nimenomaan Sjöblomin aikaansaannos ja toisaalta myös luonnollinen jatkumo Ilveksen kaikenlaisille erilaisille projekteille kuten "Poika ja Ilves". Ei näistä sen enempää.

Ilveksen tavoitteet tähän kauteen olivat taloudellinen nollatulos sekä jumbosijan välttäminen. Mikäli joukkue ei ihan täydellisesti romahda, niin jälkimmäinen toteutuu ja sitä myöten myös ensimmäinenkin saattaa olla lähempänä kuin vuosiin. Mutta se ei silti auta tätä kautta pitemmässä juoksussa. Rahaa ja rahoitusta tarvitaan lisää eikä sitä todellakaan ole näköpiirissä. Säästettävää ei enää ole sillä Ilves operoi Liigan pienimmällä pelaajabudjetilla. Kyllä, pienemmällä kuin SaiPa. Ja kyllä, 40% pienemmällä kuin Hakametsän käytävän toisessa päässä (lähde: YLE).

Jokereiden lähtö itää kohti lienee jo selvä. Ja mikäli on uskominen Liigan sisältä kuuluneisiin huhuihin siitä, että Mestiksestä ei nostettaisikaan yhtään joukkuetta vaan sarja suljettaisiin, niin ensi kaudella saatetaan pelata 12 joukkueen Liigaa. Se olisi oikea joukkuemäärä Liigaan mutta sen ei kuuluisi tapahtua Ilveksen konkurssin takia.

Jääkiekko on osa yhteiskuntaa

En haluaisi ikinä lukea, että kiekkokaukalon tapahtumat johtavat lastensuojeluilmoitukseen. Näin on nyt kuitenkin käynyt. Miten tähän on tultu?

Muutamat ystäväni ovat jo pitemmän aikaa kehoittaneet minua kukkahattukaupoille johtuen mielipiteistäni kaukalossa tapahtuviin, väkivaltaan liittyviin asioihin. Tehdään nyt aluksi kuitenkin selväksi, että rakastan fyysistä jääkiekkoa siinä kuin taitokiekkoa. Arvostan kovia, puhtaita taklauksia. Jopa silloin, kun taklattava loukkaantuu. Yleensä silloin taklattava ei ole hoitanut tai osannut hoitaa omaa rooliaan taklauksen vastaanottajana. Se kuuluu peliin.

Sen sijaan sääntöjen vastaiset taklaukset suorastaan kuvottavat minua. Selkään ajelut. Laitataklaukset. Päähän kohdistuvat taklaukset. Myöhästyneet taklaukset. Näistä viimeksi mainitusta on Ruudun Lehkoseen kohdistamassa taklauksessakin kyse. Jotkut Jokeri-kannattajat kertovat kirkkain silmin kuinka taklaus oli puhdas, mutta tuli vain myöhässä. Miten taklaus voi olla puhdas, jos se tulee myöhässä, kohdistuu kiekottomaan pelaajaan ja on siten sääntöjen vastainen? Säännöissä muuten todetaan, että pelaaja on kiekollinen niin kauan kunnes kiekko koskettaa seuraavaa pelaajaa eli myös sen ajan kun syöttö on matkalla vastaanottajalle.

Tämän tapauksen tiimoilta kiekkovaikuttajat (mm. Ismo "Artturin isä" Lehkonen ja Pasi Kuivalainen) ovat jälleen olleet vaatimassa tapauksen pitämistä erillään muusta maailmasta.

- Asiaan sekaantuvat ihmiset, jotka eivät ymmärrä tämän pelin henkeä.

Näin toteaa isä-Lehkonen Savon Sanomissa.

Jos pelin henki on se, että kaukalossa saa tehdä mitä tahansa ja se tulee käsitellä vain kiekon sisäisen säännöstön ja koodiston mukaisesti ollaan vaarallisilla vesillä. Missä kulkee raja, jolloin yhteiskunta normaaleine lakeineen saa asioihin puuttua? Saako vastustajan käden murtaa mailan iskulla? Saako kaukalossa tappaa?

Artturi Lehkonen tarvitsee luvan vanhemmiltaan, jotta saa pelata jääkiekkoa SM-liigassa. Sopimuksen tekemiseen tarvitaan vanhempia.

Nuorempi Lehkonen on myös vielä lapsi. Mikäli lapseen kohdistuu väkivaltaa, on siihen viranomaisten puututtava ihan virkansa puolesta lain asettamin velvoittein. Aivan samoin viranomaisten ja virkavallan on puututtava asioihin, joista lain mukaan voidaan tuomita vähintään tietynlainen rangaistus. Näihin perustuvat Suomen laki sekä Suomen lastensuojelu, jonka periaatteena on suojella lapsia tältä julmalta maailmalta. Koska he ovat lapsia.

Isä-Lehkonen on siis sitä mieltä, että tämä laki lastensuojelusta on turha.

Lehkonen myös väittää, että Artturi-poika "tietää kyllä pelin uhkat ja vaarat ja on hyväksynyt ne". Varmasti tietää ja hyväksyy, mutta en usko että välttämättä on vielä tarpeeksi kypsä ymmärtämään mitä seurauksia loppuelämälle voi olla sillä, että saa alle parikymppisenä muutaman aivovamman (kyllä, aivotärähdys on oikeasti aivovamma) järjettömien, sääntöjen (ja jopa Suomen lain) vastaisten toimien seurauksena. Tämä tosin on vain minun omaa spekulointia, en tunne Artturi Lehkosta.

On totta, että tapaus tuntuu äkkiseltään hölmöltä. Mutta täytyy muistaa, että jääkiekko nauttii suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävästä asemasta, johon kuuluu myös merkittävää tukea yhteiskunnalta. Kalpakin pelaa kaupungin omistamassa ja ylläpitämässä hallissa. Yhteiskunnalla on oikeus ja tässä tapauksessa jopa velvollisuus puuttua epäkohtiin sekä suoranaisesti lain edellyttämällä tavalla, mutta myös välillisistä seikoista johtuen.

Toisaalta on myös kysyttävä pitäiskö taklaajan joka kerta ensin analysoida ketä on taklaamassa? Onko pelaaja alaikäinen? Ei pidä, mikäli taklaus on sääntöjen mukainen. Silloin seuraukset eivät ole taklaajan vastuulla. Jos tarkoituksena on vahingoittaa pelaajaa, tulee miettiä. Ja mikäli tarkoitus on todellakin vahingoittaa vastustajaa, tulisi kyseisen "taklaajan" lopettaa jääkiekko saman tien.

Mikäli vanhemmat päästävät lapsensa alaikäisenä aikuisten peliin, tulee myös heidän kantaa vastuunsa päätöksestään. Harmillisen yleistä nyky-yhteiskunnassa on etsiä syyllisiä muualta ja olla kantamatta itse vastuuta omista päätöksistään ja tekemisistään - tai tekemättä jättämisistä.

Isä-Lehkonen korkkasi kossupullon nähtyään pojan "kolaamisen". Itse olisin isänä toiminut vastaavassa tilanteessa toisin.

Toivon Artturi Lehkoselle pikaista toipumista, terveyttä ja hyviä kiekkopelejä jatkossa.

Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmalle tekstille "Penalttia".

Sananvapaudesta

Valitettavasti (?) siviilielämän kiireet ovat pitäneet viime aikoina melko kiireisenä, joten on tämä blogin kirjoitus jäänyt vähemmälle. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi urheilua seurannut - päinvastoin. Sen vähän vapaa-ajan olen onnistunut kuluttamaan melko mukavasti livenä jalkapallon ja jääkiekon parissa sekä television edessä jenkkifutista seuraten.

Viime aikojen kotimaisen kiekkoliigan valmentajien (aiheelliset?) valitukset tuomarityöstä ovat kirvoittaneet mieltä sen verran, että aiheesta on pitänyt jo monesti aloittaa kirjoitus, mutta sekin saa nyt vielä odottaa, ainakin hetken.

Sen sijaan koin pakottavaa paloa vastata Jatkoajan entisen päätoimittajan Emil Elon kolmuniin otsikolla "Eteläkorealaiset ovat loikkaamassa Pohjois-Koreaan", jossa Elo käsitteli asiallisesti sananvapautta suomalaisessa jääkiekkoskenessä.

Summaten Elo harmitteli sananvapauden puuttumista jääkiekkopiireissä viitaten tuomari Tom Laaksosen saamaan kahden ottelun hyllytykseen sekä kiekkopersoona ja valmentaja Juhani Tammisen saamaan monisäikeiseen tuomioon ja vertasi kiekkomaailmaa Pohjois-Koreaan.

Mutkat oikaisten juuri tästä onkin kyse, sananvapauden rajoittamisesta. Mutta jos Elo ja muutkin jaksaisivat miettiä asiaa muutaman askeleen pidemmälle voisi lopputulema olla vähän toisenlainen.

IS:n jääkiekkokirjeenvaihtaja Juha Hiitelä jaksoi jo radioaikoinaan toistaa mantraa "jääkiekko ei ole yhteiskunnasta irrallinen osa"juuri liittyen rangaistuksiin ja sanktioihin, lähinnä tappeluiden ja tahallisten vahingoittamisten suhteen. Tätä lausetta olen sittemmin monesti miettinyt sekä pureksinut ja tullut siihen lopputulemaan ettei sen enempää Hiitelä olisi voinut asiassa olla. Toista ei saa lyödä sen enempää kaukalossa kuin sen ulkopuolellakaan.

Mutta tällä kolikolla on myös toinen puoli ja se tulee esiin juuri tässä sananvapaus-asiassa. Mikäli kuka tahansa meistä sanoisi julkisesti työhönsä liittyvistä asioista, Tom Laaksosen tapauksessa maksavista asiakkaista, tuohon sävyyn olisi lopputulemana minimitapauksessa kirjallinen varoitus. Aihetta olisi jopa ihan suoriin potkuihin. Laaksonenhan totesi 99,9% maksavista asiakkaista olevan tiukassa paikassa housuunpaskojia. Siinä ei auttaisi sananvapauteen vetoaminen yhtään kun vastapuolella työnantaja toteaisi työntekijän tehneen suurta vahinkoa asiakassuhteisiin. Laaksonen oli kyseissä tilanteessa selkeästi töissä eikä esittänyt kantaansa yksityishenkilönä vaan SM-Liigan edustajana. Siis työnantajansa tai vähintään palkkionmaksajansa edustajana.

Nyt siis työnantaja rankaisi työntekijäänsä sopimattomasta käytöksestä ja sitä käytöstä Laaksonen saa miettiä kahden ottelun ajan.

Tammisen tapaus on periaatteessa samanlainen vaikkei Mestis eli Jääkiekkoliitto olekaan Tammisen työnantaja. Katto-organisaationa liiton on nähtävä isompi kokonaisuus ja puolustettava tuotteen etua tässä tapauksessa Tammisen tunnekuohuissa heitetyiltä mielipiteiltä. Verrattuna Laaksosen tapaukseen Tammisen tuomio liikkuu kieltämättä enemmän harmaalla alueella, mutta olen melko varma että liiton ja TuTon välinen sopimus sisältää pykälän asiallisesta ja soveliaasta käytöksestä organisaation edustajilta ja tätä pykälää oli mielestäni aiheellista tässä tapauksessa käyttää.

Olen Elon kanssa täysin samaa mieltä, että sananvapautta ei tule missään tapauksessa rajoittaa. On vain eri asia puhua asiaa analyyttisesti ja hyvin perustellen kuin ottelun jälkeisessä tunnekuohussa. Molemmissa ym. tapauksissa henkilöt purkautuivat epäonnistumisen jälkeen paineistetussa tilassa. On täysin henkilöiden omaa heikkoutta, etteivät he osanneet itseään hillitä vaan laukoivat suorilta sen mitä mieleen sillä hetkellä juolahti.

Niin ja muuten siitäkin olen Elon kanssa samaa mieltä, että Laaksonen olisi ansainnut hyllytyksen ihan jo tuomarointityöskentelynsä perusteella. Tuolla tasolla ei voi tuomari(sto) vain yksinkertaisesti tehdä tuollaista virhettä.

Tammisella oli ihan aihetta purkaukseen ja on sääli että epäkohta ja eturistiriita jäi nyt tämän hälinän alle. Olen kuitenkin varma, että mikäli kumpi tahansa herroista olisi antanut muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta rauhallisen, analyyttisen ja hyvin perustellun kannanoton ei näitä episodeja rangaistuksineen olisi ikinä tarvinnut läpikäydä.

Tai sitten olen vain naivi ja tuomiot olisivat tulleet silti, mutta sitähän me emme saa koskaan tietää...