Taustatietona ja perspektiivinä kirjoitukselle kerrottakoon, että itsellä on omakohtaista tuomarikokemusta noin 10 vuoden ajalta salibandyn parista, korkeimmat vihellykset on miesten ykkösdivisioonasta.
Jääkiekon SM-liigan play-offit ovat rullanneet nyt reilun parin viikon ajan. Takana on täysiä halleja, hyviä pelejä, TPS:n, HPK:n ja Kalpan välieräpaikka sekä parran pärinää tuomaritoiminnasta, erityisesti Kalpa-Tappara sarjassa sekä liigakarsinnoissa.
Oikeastaan koko rumba alkoi jo liigan loppukierroksilla Tampereen paikallisottelussa Tappara-Ilves. Ottelussa annettiin nahinoiden takia melkoinen läjä jäähyjä yhdellä vihellyksellä ja tämä sekoitti sekä tuomareiden että toimitsijoiden pasmat totaalisesti. Härdelli kesti kaikkine vaiheineen toistakymmentä minuuttia ja väliin mahtui mm. liian aikaisin kentälle päässyt pelaaja sekä väärä määrä miehiä rangaistusaitiossa.
Vertailuna mainittakoon, että salibandyn ja jääkiekon säännöt eroavat rangaistusten osalta hieman toisistaan. Salibandyn sääntökirja ei nykyisellään tunne yhtäaikaisia rangaistuksia kuten jääkiekossa; jos 2 pelaajaa eri joukkueista saa samassa ajassa 2 minuutin rangaistukset peli jatkuu neljällä neljää vastaan. Tämä helpottaa luonnollisesti merkittävällä tavalla sekä tuomareiden että toimitsijoiden työtä reikäpallo-ottelussa.
Tuomarit saavat jääkiekon SM-liigassa palkkion (alkaen n. 350€/ottelu + kulut), salibandyliigassa korvaus on 140€/ottelu + kulut. On jokaisen itse pääteltävissä ovatko kulut suhteessa tai ovatko ne kohtuullisia.
Jotta aloitteleva liigatuomari pääsisi suomalaisen palkansaajan keskipalkan ansioihin hänen olisi vihellettävä kauden aikana noin 100 liigaottelua. Lisäksi jokainen voi miettiä vaihtaisiko oman näppärän perustoimistotyönsä ammattiin, jossa pikku mokan tekemällä pääsee iltapäivälehtien lööppeihin.
Nykyjärjestelmä jääkiekossa tarjoaa oivan tilaisuuden joukkueille syyttää tappion tullessa tuomareita ja toisaalta tuomareille oivan turvan vetäytyä amatööri-statuksen taakse. Täytyy sanoa, että olen tässä kohdin melko lailla tuomareiden puolella.
Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta kuinka rankkaa on työviikon jälkeen perjantaina heittää ensin perhe kotiin, napata varustekassi ja lähteä syksyn pimeään. Matkalla poimia erotuomaripari, ajaa 100km suuntaansa ja aloittaa keskittyminen otteluun. Ei ihan helppo homma. Miten jaksaa keskittyä joka tilanteeseen täysillä, miten nähdä jokainen pallon liike, kuulla jokainen vittuilu "oikein", antaa pelaajien kuitenkin pelata? Ja kun matsi on ohi ja suihkut suihkuteltu, edessä on vielä se sama 100km kotimatkaa. Syömässäkin täytyisi käydä (kunhan nyt vaan ei sen tappion kokenut vierasjoukkue sattuisi samalle huoltoasemalle...) ja kas kotona heti siinä puolenyön aikaan. Vastassa tyytyväinen ja onnellinen vaimo. Lapset ovatkin jo nukkumassa, mutta heitä ehtiikin näkemään sitten lauantai-iltana kun on ensin käynyt viheltämässä koko lauantaipäivän alasarjapelejä paikallisilla halleilla.
Kustannus SM-liigatuomareiden täyspäiväisyydestä ei olisi mitätön, se on selvää. Jos leikitellään ajatuksella että kuukausipalkka olisi 3000€. Täyspäiväisiä tuomareita pitäisi olla paljon, ainakin noin 20 jos tuota porukkaa täydennettäisiin "harjoittelijoilla". Vuositasolla puhutaan siis 20tuomaria*3000euroa*12kuukautta = 720000 euroa. Kun tuohon summaan lisätään vielä välilliset kulut sekä matkakulut niin ollaan jo noin 1,5M€:ssä. Eli heikomman liigaseuran pelaajabudjetin tasolla.
Liigaa pitäisikin siis laajentaa ja tehdä tuomareille oma joukkue, rahoitus olisi saatava vain jotenkin järjestymään. Voisiko sitä kuvitella, että niiden turojärvisten palkkoja vähän kohtuullistettaisiin jotta saataisiin tuomaritoiminta sille kuuluvalle tasolle.
Tämän jälkeen tuomareilta voisi oikeasti vaatia jotain, eivätkä he voisi piiloutua sen amatööriverhon taakse.
