Oli selvästi jakopään hihnan vaihtoaika. Tämän voisi todeta, kun näin maallikkona katseli jääkiekkomaajoukkueen touhuja Vancouverista MM-kisoihin. Kone sinällään oli kunnossa, mutta jotain pientä laittoa kokonaisuus kaipasi.
Nyt sitä huoltoa sitten saatiin uudistuneen valmennuksen muodossa. Kakkosvalmentajaksi valittiin Petri Matikainen, apuun saatiin kuin saatiinkin Teppo Numminen ja maalivahdeista huolta pitämään napattiin Pasi Nurminen.
On erittäin vaikea kuvitella enää suomalaisen mittapuun mukaan parempaa valmennusta maajoukkueelle. Matikaisen tähti ehkä pienen kolauksen sai menneellä kaudella Bluesissa, mutta hän nauttii selvästi silti suurta arvostusta kiekkopiireissä. Nummisen mukaansaaminen orkesteriin on todella hyvä veto. Yksikään pelaaja, kokeneesta noviisiin, ei varmasti kehtaa olla antamatta parastaan kun Teppo on mukana harjoituksissa tai vaihtoaitiossa peleissä. Suomalaisen maalivahtivalmennuksen parasta osaamista on tällähetkellä todistettavasti Pasi Nurmisella (vrt. Antti Niemi zamboni-kuskista Stanley-cupin voittajaksi 3 vuodessa).
Kuten sanoin, suomalaisessa mittakaavassa jalkeilla on nyt erittäin laadukas valmennuskokonaisuus. Mutta kevään kinkereissä monelta taholta huomioitu seikka taisi jäädä silti paikkaamatta. Yhdelläkään valmentajalla ei ole suoranaista näyttöä turnausvalmentamisesta. Siis siitä, miten saadaan toisilleen enemmän tai vähemmän tuntemattomista pelaajista syntymään lyhyessä ajassa pelaajien summaa suurempi joukkue.
Ja kenestä tulee maajoukkueen seuraava päävalmentaja? Ratkaisiko tämä kuvio jo senkin spekulaation?
