En haluaisi ikinä lukea, että kiekkokaukalon tapahtumat johtavat lastensuojeluilmoitukseen. Näin on nyt kuitenkin käynyt. Miten tähän on tultu?
Muutamat ystäväni ovat jo pitemmän aikaa kehoittaneet minua kukkahattukaupoille johtuen mielipiteistäni kaukalossa tapahtuviin, väkivaltaan liittyviin asioihin. Tehdään nyt aluksi kuitenkin selväksi, että rakastan fyysistä jääkiekkoa siinä kuin taitokiekkoa. Arvostan kovia, puhtaita taklauksia. Jopa silloin, kun taklattava loukkaantuu. Yleensä silloin taklattava ei ole hoitanut tai osannut hoitaa omaa rooliaan taklauksen vastaanottajana. Se kuuluu peliin.
Sen sijaan sääntöjen vastaiset taklaukset suorastaan kuvottavat minua. Selkään ajelut. Laitataklaukset. Päähän kohdistuvat taklaukset. Myöhästyneet taklaukset. Näistä viimeksi mainitusta on Ruudun Lehkoseen kohdistamassa taklauksessakin kyse. Jotkut Jokeri-kannattajat kertovat kirkkain silmin kuinka taklaus oli puhdas, mutta tuli vain myöhässä. Miten taklaus voi olla puhdas, jos se tulee myöhässä, kohdistuu kiekottomaan pelaajaan ja on siten sääntöjen vastainen? Säännöissä muuten todetaan, että pelaaja on kiekollinen niin kauan kunnes kiekko koskettaa seuraavaa pelaajaa eli myös sen ajan kun syöttö on matkalla vastaanottajalle.
Tämän tapauksen tiimoilta kiekkovaikuttajat (mm. Ismo "Artturin isä" Lehkonen ja Pasi Kuivalainen) ovat jälleen olleet vaatimassa tapauksen pitämistä erillään muusta maailmasta.
- Asiaan sekaantuvat ihmiset, jotka eivät ymmärrä tämän pelin henkeä.
Näin toteaa isä-Lehkonen Savon Sanomissa.
Jos pelin henki on se, että kaukalossa saa tehdä mitä tahansa ja se tulee käsitellä vain kiekon sisäisen säännöstön ja koodiston mukaisesti ollaan vaarallisilla vesillä. Missä kulkee raja, jolloin yhteiskunta normaaleine lakeineen saa asioihin puuttua? Saako vastustajan käden murtaa mailan iskulla? Saako kaukalossa tappaa?
Artturi Lehkonen tarvitsee luvan vanhemmiltaan, jotta saa pelata jääkiekkoa SM-liigassa. Sopimuksen tekemiseen tarvitaan vanhempia.
Nuorempi Lehkonen on myös vielä lapsi. Mikäli lapseen kohdistuu väkivaltaa, on siihen viranomaisten puututtava ihan virkansa puolesta lain asettamin velvoittein. Aivan samoin viranomaisten ja virkavallan on puututtava asioihin, joista lain mukaan voidaan tuomita vähintään tietynlainen rangaistus. Näihin perustuvat Suomen laki sekä Suomen lastensuojelu, jonka periaatteena on suojella lapsia tältä julmalta maailmalta. Koska he ovat lapsia.
Isä-Lehkonen on siis sitä mieltä, että tämä laki lastensuojelusta on turha.
Lehkonen myös väittää, että Artturi-poika "tietää kyllä pelin uhkat ja vaarat ja on hyväksynyt ne". Varmasti tietää ja hyväksyy, mutta en usko että välttämättä on vielä tarpeeksi kypsä ymmärtämään mitä seurauksia loppuelämälle voi olla sillä, että saa alle parikymppisenä muutaman aivovamman (kyllä, aivotärähdys on oikeasti aivovamma) järjettömien, sääntöjen (ja jopa Suomen lain) vastaisten toimien seurauksena. Tämä tosin on vain minun omaa spekulointia, en tunne Artturi Lehkosta.
On totta, että tapaus tuntuu äkkiseltään hölmöltä. Mutta täytyy muistaa, että jääkiekko nauttii suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävästä asemasta, johon kuuluu myös merkittävää tukea yhteiskunnalta. Kalpakin pelaa kaupungin omistamassa ja ylläpitämässä hallissa. Yhteiskunnalla on oikeus ja tässä tapauksessa jopa velvollisuus puuttua epäkohtiin sekä suoranaisesti lain edellyttämällä tavalla, mutta myös välillisistä seikoista johtuen.
Toisaalta on myös kysyttävä pitäiskö taklaajan joka kerta ensin analysoida ketä on taklaamassa? Onko pelaaja alaikäinen? Ei pidä, mikäli taklaus on sääntöjen mukainen. Silloin seuraukset eivät ole taklaajan vastuulla. Jos tarkoituksena on vahingoittaa pelaajaa, tulee miettiä. Ja mikäli tarkoitus on todellakin vahingoittaa vastustajaa, tulisi kyseisen "taklaajan" lopettaa jääkiekko saman tien.
Mikäli vanhemmat päästävät lapsensa alaikäisenä aikuisten peliin, tulee myös heidän kantaa vastuunsa päätöksestään. Harmillisen yleistä nyky-yhteiskunnassa on etsiä syyllisiä muualta ja olla kantamatta itse vastuuta omista päätöksistään ja tekemisistään - tai tekemättä jättämisistä.
Isä-Lehkonen korkkasi kossupullon nähtyään pojan "kolaamisen". Itse olisin isänä toiminut vastaavassa tilanteessa toisin.
Toivon Artturi Lehkoselle pikaista toipumista, terveyttä ja hyviä kiekkopelejä jatkossa.
Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmalle tekstille "Penalttia".
