Jääkiekon viimeiset runkosarjapelit ennen joulutaukoa ovat takana (pl. Kalpa-Kärpät joka tätä kirjoitettaessa oli vielä erä pelaamatta). Puolimatkan krouvi on karkeasti ottaen käsillä ja voidaankin summata, muiden merkittävien medioiden tapaan, kauden tähänastiset onnistujat ja epäonnistujat.
TOP
1) Hjallis Harkimo
Malttoi odottaa eikä tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä. Antoi Aralle aikaa reippaasti saada kurssi kääntymään, mutta potki kokeneen valmentajan pois juuri siinä vaiheessa, kun kausi oli vielä pelastettavissa. Ja hyvinhän tuo pelastusoperaatio on Jortikalta alkanut, tämänpäiväisestä Tappara-tappiosta huolimatta. Shaatana.
2) HIFK:n markkinointi
Loistava, sopivasti kipinöitä ja keskustelua herättänyt mainos 200km kotikentältä. Kaikkine kielioppivirheineen täydellinen markkinointikikka. Tämän kohdan lopputekstit sitten toisella listalla.
3) Lukko
Rale on sittenkin kingi. Ainakin silloin kun homma sujuu. Kestää toki oman aikansa nousta valmentajatasolla huippuluokkaan (Jortikka, Aravirta, Dufva, Jalonen*2 ym.), mutta matkalla Urama on. Keväällä ehkä jo perillä.
4) Nuoret
Kyllä, liigassa on vatasia, laaksoja sekä granlundeja. Mutta vieläkäin suuremmassa roolissa ovat viimeisen 1-2 kauden aikana läpilyöntinsä tehneet pelaajat. Ihan totta, miettikää seuraavia nimiä: Lehterä, Kiiskinen, Ahtola, Enlund, Lucenius, Ramstedt, Keränen...
5) Ässät (ja SaiPa)
Ässiä ja erityisesti SaiPaa povattiin liigan hännille, mutta onneksi homma ei mene ikinä edeltä kirjoitetun mukaisesti. Toki SaiPan pelaajamateriaali on parantunut merkittävästi (esim. Barney) syksyn mittaan, mutta Selinin sakki on ihan tosissaa ilmoittautunut mukaan jopa säälipalyoffpaikasta. Rautakallio on taas saanut Ässä-ryhmän pelaamaaan edes vähän tasonsa edellyttämällä tasolla ja kun Kivenmäelläkin on sopivast viimeinen sopimusvuosi meneillään niin hänestäkin on ihan todellista hyötyä joukkueelle
FLOP
1) Pasi Nurminen
Ai häh? No ei tähän voi laittaa Mika Toivolaa koska ainakaan itse en häneltä odottanutkaan yhtään enempää. Sen sijaan Nurmisen olisi joko pitänyt olla palkkaamatta Toivolaa, potkia Toivola pihalle tai sitten jollain muulla tavalla pystyä saamaan joukkue pelaamaan paremmin. Pakkikalusto on riittävä liigan keskikastiin, hyökkäyksessä on ihan oikeasti tehoja saatavilla eikä maalivahviosastokaan viimeisimmän hankinnan myötä enää ole ihan aikapommi.
2) HIFK:n toiminta seurana
Loistava markkinointitempaus pilattiin täysin käsittämättömällä tavalla. Olisi ollut niin brandin mukaista hoitaa asia hiillostamalla Mäntylää, taklaamalla ja lopulta voittamalla peli 100-0. Mutta otettiin Melart.
3) Kurinpito ja rangaistukset
En edes jaksa enää kirjoittaa tästä asiasta. Mielipiteeni voi lukea aiemmista kirjoituksistani tästä blogista.
Koska en halua olla negatiivinen, niin olkoot flop-lista lyhyempi kuin top-lista.
Vaikka liiga jääkin tauolle, niin tämä blogi ei jää. Edessä on mm. salibandyn cup-finaalit, Moskovat turnaus jääkiekossa ja NHL ei pidä taukoa kuin 2 päivää joulun aikaan. Pysykää siis kuulolla.
lauantai 12. joulukuuta 2009
tiistai 8. joulukuuta 2009
Cupin kolinaa
Vajaat kaksi viikkoa salibandyn miesten Cup-finaaliviikonloppuun, joka järjestetään tänäkin vuonna Tampereella.
Edessä on varsin salibandyn täyteinen viikonloppu Tampere-areenalla (ent. MetroAutoAreena, tunnettu myös Kalevan hallina) joka starttaa jo perjantaina 18.12. klo 15.30 ensimmäisellä välieräottelulla. Tarkempi aikataulu löytyy Salibandyliigan sivuilta.
Mutta kaiken huippusalibandyn takana pelataa myös pari muutakin matsia. Vaikka lauantain finaali pelataan klo 16 niin paikalle kannattaa raahautua jo hyvissä ajoin, sillä lämmittelynä pelataan sekä pikkufinaali että haastajafinaali, joissa alempien sarjatasojen parhaiten menestyneet joukkueet ottavat mittaa toisistaan.
Vaikka taitoa ja vauhtia on ehkä vähemmän kuin oikeassa finaalissa, niin tahtoa ja rytinää löytyy varmasti yhtä paljon. Ja jos ei muuten, niin loistavaa tuomaritoimintaa kannattaa tulla ihailemaan. Heti lauantaiaamusta. Kello 11 alkaen.
Edessä on varsin salibandyn täyteinen viikonloppu Tampere-areenalla (ent. MetroAutoAreena, tunnettu myös Kalevan hallina) joka starttaa jo perjantaina 18.12. klo 15.30 ensimmäisellä välieräottelulla. Tarkempi aikataulu löytyy Salibandyliigan sivuilta.
Mutta kaiken huippusalibandyn takana pelataa myös pari muutakin matsia. Vaikka lauantain finaali pelataan klo 16 niin paikalle kannattaa raahautua jo hyvissä ajoin, sillä lämmittelynä pelataan sekä pikkufinaali että haastajafinaali, joissa alempien sarjatasojen parhaiten menestyneet joukkueet ottavat mittaa toisistaan.
Vaikka taitoa ja vauhtia on ehkä vähemmän kuin oikeassa finaalissa, niin tahtoa ja rytinää löytyy varmasti yhtä paljon. Ja jos ei muuten, niin loistavaa tuomaritoimintaa kannattaa tulla ihailemaan. Heti lauantaiaamusta. Kello 11 alkaen.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Only in Finland
Tämän päivän verkko-Aamulehdessä oli SM-liigan toimitusjohtajan J-P Vuorisen haastattelu, jossa haastateltava ensinnäkin aliarvioi toimittajan agendan täysin ja lisäksi vastasi täysin käsittämättömällä tavalla.
Vaikka Aamulehti kieltämättä onkin vatvonut Mäntylän asiaa pitkään ja harmaasti, jopa melko oranssien silmälasien läpi, niin silti olisin toivonut toimitusjohtajalta vähän perusasioiden tuntemista.
Ensinnäkin, SM-liigassa on tapahtunut vammoihin johtuvia taklauksia tänä syksynä mielestäni kuitenkin melko paljon, jo pelkästään Mäntylän toimesta. Ja juuri edellisen illan Lukko-Jokerit ottelussa näitä vammoihin jotavia selkääntaklauksia oli nähtävissä oikein kaksin kappalein. Lisäksi monessa tilanteessa on ollut lisäksi onni onnettomuudessa ettei ole sattunut pahemmin. Mutta mikä tärkeintä, kuinka toimitusjohtaja Vuorinen voi olla niin tietämätön jääkiekossa tapahtuvista keskusteluista?
Hockey Hall of Fame -viikonloppuna tovi sitten kaikkien NHL-seurojen GM:t kokoontuivat keskustelemaan juuri vammoihin johtaneista taklauksista! He keskustelivat keinoista, lähinnä sanktioista ja sääntömuutoksista, joilla pyritään vaikuttamaan siihen, että näitä vakavia loukkaantumisia saataisiin vähennettyä. Lisäksi niin sanotusti framilla ovat NHL:ssä olleet myös tappelut, joskaa niitä ei siellä kieltämättä nähdä niin suurena ongelmana kuin täällä. Mutta keskusteluita on käyty myös valtameren toisella puolella.
Ja tätä Vuorinen ei tunnu tietävän.
Vaikka Aamulehti kieltämättä onkin vatvonut Mäntylän asiaa pitkään ja harmaasti, jopa melko oranssien silmälasien läpi, niin silti olisin toivonut toimitusjohtajalta vähän perusasioiden tuntemista.
Kuinka paljon pohditte, mitä tappelut tai vammoihin johtavat taklaukset tekevät lajin maineelle?
- Outo juttu, että tätä keskustelua käydään vain Suomessa. Meillä ei todellakaan ole paljon niitä.
Ensinnäkin, SM-liigassa on tapahtunut vammoihin johtuvia taklauksia tänä syksynä mielestäni kuitenkin melko paljon, jo pelkästään Mäntylän toimesta. Ja juuri edellisen illan Lukko-Jokerit ottelussa näitä vammoihin jotavia selkääntaklauksia oli nähtävissä oikein kaksin kappalein. Lisäksi monessa tilanteessa on ollut lisäksi onni onnettomuudessa ettei ole sattunut pahemmin. Mutta mikä tärkeintä, kuinka toimitusjohtaja Vuorinen voi olla niin tietämätön jääkiekossa tapahtuvista keskusteluista?
Hockey Hall of Fame -viikonloppuna tovi sitten kaikkien NHL-seurojen GM:t kokoontuivat keskustelemaan juuri vammoihin johtaneista taklauksista! He keskustelivat keinoista, lähinnä sanktioista ja sääntömuutoksista, joilla pyritään vaikuttamaan siihen, että näitä vakavia loukkaantumisia saataisiin vähennettyä. Lisäksi niin sanotusti framilla ovat NHL:ssä olleet myös tappelut, joskaa niitä ei siellä kieltämättä nähdä niin suurena ongelmana kuin täällä. Mutta keskusteluita on käyty myös valtameren toisella puolella.
Ja tätä Vuorinen ei tunnu tietävän.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Villakoiran ydin
Viime päivinä keskustelu on ympäri median pyörinyt jääkiekkoväkivallan ympärillä. On turha linkittää kaikkien bloggaajien kirjoituksia, sillä niitä on yksinkertaisesti aivan liikaa.
Joten yksi lisää ei tunnu missään.
En vieläkään ole ymmärtänyt sitä, mikä tässä on vaikeaa ja ihmeellistä. Kiekossa puhutaan kaikennäköisistä koodeista, "sitä saa, mitä tilaa" mantraa on hoettu niin paljon että toimittajien näppäimistön kirjaimet ovat varmasti jo kuluneet näiden kirjainten osalta. Puolustellaan tappeluita ja tappelijoita, argumentteina yleensä lopulta on fraasi "ne ovat aina kuuluneet lajiin". Lisäksi vedotaan siihen, että tuomarit eivät tilanteeseen reagoineet tai eivät tilannetta huomanneet, niin täytyy ottaa oikeus omaan käteen ja vähän kouluttaa mokomaa koiruuksien tekijää.
Jos tappelut ovat aina kuuluneet lajiin nimeltä jääkiekko, on jääkiekossa ollut sitten aina ongelma. Jatkoajan toimittaja Markus Komi pääsi jo melko lähelle oivallusta, jääden kuitenkin siitä vielä yhden ajatuksen juoksun. Tolppalaukaus siis, mielestäni.
Lehkonen oli Komin haastattelussa todennut, että törkeästä tempusta ei saa kuitenkaan kuin vitosen, jolloin on ihan paikallaan käydä vielä myllyttämässä kaveria kaupan päälle. Eli sanoma oli selvä: kannattaa teloa vastustajan paras pelaaja pois koska sanktio on pieni rikkeeseen nähden. Kolumnissa Komi selvästi hyväksyi ajatuksen juoksun ja yhtyi Lehkosen näkemykseen.
Ei olisi vaatinut enää paljoa miettiä sitä tosiseikkaa, että mikäli rangaistukset koetaan pieniksi, niitä pitää suurentaa. Ensiksi pitäisi siis nostaa isojen rangaistusten minuuttimääriä viidestä ylöspäin. Toiseksi, kurinpidon pitää rankaista törkeistä vahingoittamisista tai vahingoittamisyrityksistä kovemmin. Peli, tai pari ei selvästi riitä. Ja samanlainen linjaus sitten tappeluihin jotta "kouluttaminen" saadaan myös loppumaan.
Sivistyneeseen yhteiskuntaan ei vain yksinkertaisesti kuulu oman käden oikeus vaan toimiva oikeusjärjestelmä, jollainen on ollut käytössä jo antiikin Kreikasta lähtien. Paikoin jopa ennen sitä.
Tuo itselle käytännönläheisempi laji, salibandy, tarjotkoon vertailukohdan. Rangaistusasteikko on ottelun tuomaristolla käytännössä sama kuin jääkiekossa, pienin vivahde-eroin. Kuitenkin siten, että minuuttimäärät ovat samat. Salibandyssä ei tapella. Käytännössä ei ikinä. Tämä ei vaadi siis kovempia rangaistuksia, vaan erilaista ajatusmaailmaa - sekä pelaamista ilman haarniskaa. Se kun sattuu ihan oikeasti, kun ottaa iskun vastaan päähän ilman kypärää.
Jääkiekon lajina on todellakin syytä alkaa mennä itseensä. En todellakaan ole ihan varma haluanko jatkossa viedä tyttäriäni jääkiekkopeliin, mikäli on olemassa mahdollisuus, että isä joutuu selittämään tappelua tytöille. Tai sitä miksi setä makaa jäällä liikkumattomana lyötyään päänsä laitaan.
Ja silloin tullaan sen perimmäisen kysymyksen äärelle, että kuka lopulta lajin maksaa. Se olen osaltani minä, sekä katsojan että omalla kohdallani myös työelämäni kautta. Ja jos minä sekä kaltaiseni alamme harkita kiekko-otteluiden mielekkyyttä, niin rahavirta pienenee. Ja tästä eteenpäin jokainen osaa varmasti arvata, mihin se johtaa.
Salibandyssä on muuten tehty jo merkittäviä parannuksia esimerkiksi VIP-toiminnan ja yritysvieraiden suhteen. Sama ikkuna on auki myös muille sisäpeleille sekä jalkapallolle.
Roomakin sortui omaan ylimielisyyteensä - toivottavasti jääkiekolle ei käy samoin.
Joten yksi lisää ei tunnu missään.
En vieläkään ole ymmärtänyt sitä, mikä tässä on vaikeaa ja ihmeellistä. Kiekossa puhutaan kaikennäköisistä koodeista, "sitä saa, mitä tilaa" mantraa on hoettu niin paljon että toimittajien näppäimistön kirjaimet ovat varmasti jo kuluneet näiden kirjainten osalta. Puolustellaan tappeluita ja tappelijoita, argumentteina yleensä lopulta on fraasi "ne ovat aina kuuluneet lajiin". Lisäksi vedotaan siihen, että tuomarit eivät tilanteeseen reagoineet tai eivät tilannetta huomanneet, niin täytyy ottaa oikeus omaan käteen ja vähän kouluttaa mokomaa koiruuksien tekijää.
Jos tappelut ovat aina kuuluneet lajiin nimeltä jääkiekko, on jääkiekossa ollut sitten aina ongelma. Jatkoajan toimittaja Markus Komi pääsi jo melko lähelle oivallusta, jääden kuitenkin siitä vielä yhden ajatuksen juoksun. Tolppalaukaus siis, mielestäni.
Lehkonen oli Komin haastattelussa todennut, että törkeästä tempusta ei saa kuitenkaan kuin vitosen, jolloin on ihan paikallaan käydä vielä myllyttämässä kaveria kaupan päälle. Eli sanoma oli selvä: kannattaa teloa vastustajan paras pelaaja pois koska sanktio on pieni rikkeeseen nähden. Kolumnissa Komi selvästi hyväksyi ajatuksen juoksun ja yhtyi Lehkosen näkemykseen.
Ei olisi vaatinut enää paljoa miettiä sitä tosiseikkaa, että mikäli rangaistukset koetaan pieniksi, niitä pitää suurentaa. Ensiksi pitäisi siis nostaa isojen rangaistusten minuuttimääriä viidestä ylöspäin. Toiseksi, kurinpidon pitää rankaista törkeistä vahingoittamisista tai vahingoittamisyrityksistä kovemmin. Peli, tai pari ei selvästi riitä. Ja samanlainen linjaus sitten tappeluihin jotta "kouluttaminen" saadaan myös loppumaan.
Sivistyneeseen yhteiskuntaan ei vain yksinkertaisesti kuulu oman käden oikeus vaan toimiva oikeusjärjestelmä, jollainen on ollut käytössä jo antiikin Kreikasta lähtien. Paikoin jopa ennen sitä.
Tuo itselle käytännönläheisempi laji, salibandy, tarjotkoon vertailukohdan. Rangaistusasteikko on ottelun tuomaristolla käytännössä sama kuin jääkiekossa, pienin vivahde-eroin. Kuitenkin siten, että minuuttimäärät ovat samat. Salibandyssä ei tapella. Käytännössä ei ikinä. Tämä ei vaadi siis kovempia rangaistuksia, vaan erilaista ajatusmaailmaa - sekä pelaamista ilman haarniskaa. Se kun sattuu ihan oikeasti, kun ottaa iskun vastaan päähän ilman kypärää.
Jääkiekon lajina on todellakin syytä alkaa mennä itseensä. En todellakaan ole ihan varma haluanko jatkossa viedä tyttäriäni jääkiekkopeliin, mikäli on olemassa mahdollisuus, että isä joutuu selittämään tappelua tytöille. Tai sitä miksi setä makaa jäällä liikkumattomana lyötyään päänsä laitaan.
Ja silloin tullaan sen perimmäisen kysymyksen äärelle, että kuka lopulta lajin maksaa. Se olen osaltani minä, sekä katsojan että omalla kohdallani myös työelämäni kautta. Ja jos minä sekä kaltaiseni alamme harkita kiekko-otteluiden mielekkyyttä, niin rahavirta pienenee. Ja tästä eteenpäin jokainen osaa varmasti arvata, mihin se johtaa.
Salibandyssä on muuten tehty jo merkittäviä parannuksia esimerkiksi VIP-toiminnan ja yritysvieraiden suhteen. Sama ikkuna on auki myös muille sisäpeleille sekä jalkapallolle.
Roomakin sortui omaan ylimielisyyteensä - toivottavasti jääkiekolle ei käy samoin.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Määkin kun muutkin
Koska tuo toinen blogini pitäisi olla pääsääntöisesti pyhitetty vähän muille asioille kuin urheilulle, niin täytyi aloittaa uusi blogi. Siksi paljon tahtoi homma lipsua sportin puolelle siellä.
Ja mikä olisikaan parempi päivä ja asia aloittaa, kuin HIFK-Tappara ottelun jälkituoksinat, siitähän puhuu nyt koko urheileva maailma. Tai ainakin koko Suomi. Tai ainakin jääkiekkoa seuraavat suomalaiset. Tai ainakin - olkoot.
Draamaa ja rytinää. Siinä SM-liigan slogan, jonka alkuosa sai vihdoin katetta. Tosin liigalla itsellään ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kas, meinasi tulla heti alkuun asiavirhe. Liigan yhteysjohtaja Jarmo Koskinen hyväksyi ennakkoon IFK:n tunnetun mainoksen Mäntylästä ja sen ilmestyttyä sitten liiga huomautti IFK:ta. Tuli heti mieleen Palloliitto joka ensin hyväksyi pelaajasiirron, sitten rankaisi seuraa luvattoman pelaajan käytöstä viime kesänä.
Takaisin draamaan. IFK:n mainoksesta tuli puheenaihe, se herätti mielenkiintoa, keskustelua ja loi valtavan odotusarvon torstaiseen peliin. Itse oletin Mäntylän saavan kasvohoitoa (naaman hieromista hanskalla), hierontaa (kovia taklauksia), juhlapuheita (vinoilua joka suunnalta ja paljon) sekä mahdollisesti muutaman jalkarasitustestin (napautuksia pohkeille).
Sen sijaan paikalle tuli IM ja loppu on surullista kiekkohistoriaa.
Toisessa blogissani kirjoitin muutaman ajatuksen siitä, kuinka myös urheilu on osa yhteiskuntaa ja lajin sisällä täytyy noudattaa myös sovittuja sääntöjä. Jääkiekon sääntöihin kuuluu sanktiointi ja kurinpito, aivan kuten normaalissa yhteiskunnassa. Ja aina ne tuomiot eivät tunnu kärsineestä osapuolesta reiluilta tai kohtuullisilta. Mutta silti kovin moni ei lähde autovarasta oikeuskäsittelyn jälkeen turpaan lyömään.
Mielestäni nyt liigan kurinpidolla on todellinen näytönpaikka. Mikäli tämä tapaus kokonaisuudessaan sivuutetaan tai lakaistaan maton alle naurettavin sanktioin, se syö pohjan koko kurinpidolta ja antaa viestin sekä pelaajille, joukkueille että katsojille siitä, että oikeuden jääkiekossa saa (ja pitää) ottaa omiin käsiin.
Jos aiemmin annettiin tuhansien eurojen sakkoja molemminpuolisesti ennakkoon sovituista myllyistä, niin nyt kyse on nykytietojen mukaan 5 vuorokautta etukäteen ilmoitetusta yksipuoleisesta tanssiinkutsusta. Lisäksi, tuossa em. tapauksessa juuri Melart on yhtenä osapuolena jolloin hänen kohdallaan voisi hyvinkin miettiä koventavia seikkoja rangaistusta annettaessa. Joskaan tällä ei ole yhtään mitään merkitystä IFK:n kannalta.
Hyvän vastavedon tällaiselle heitti ESPN:n EJ Hradek liittyen Montrealin Laraquen pelikieltoon; parempi sanktio olisi ollut se, että Laraque olisi joutunut pelaamaan esimerkiksi seuraavat 5 peliä Montrealin kakkoskentässä, vähintään 18 minuuttia / peli. Pitäisikö samaa soveltaa IFK:n ja Melartiin?
Elämme mielenkiintoisia, todella mielenkiintoisia, aikoja.
Ja mikä olisikaan parempi päivä ja asia aloittaa, kuin HIFK-Tappara ottelun jälkituoksinat, siitähän puhuu nyt koko urheileva maailma. Tai ainakin koko Suomi. Tai ainakin jääkiekkoa seuraavat suomalaiset. Tai ainakin - olkoot.
Draamaa ja rytinää. Siinä SM-liigan slogan, jonka alkuosa sai vihdoin katetta. Tosin liigalla itsellään ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kas, meinasi tulla heti alkuun asiavirhe. Liigan yhteysjohtaja Jarmo Koskinen hyväksyi ennakkoon IFK:n tunnetun mainoksen Mäntylästä ja sen ilmestyttyä sitten liiga huomautti IFK:ta. Tuli heti mieleen Palloliitto joka ensin hyväksyi pelaajasiirron, sitten rankaisi seuraa luvattoman pelaajan käytöstä viime kesänä.
Takaisin draamaan. IFK:n mainoksesta tuli puheenaihe, se herätti mielenkiintoa, keskustelua ja loi valtavan odotusarvon torstaiseen peliin. Itse oletin Mäntylän saavan kasvohoitoa (naaman hieromista hanskalla), hierontaa (kovia taklauksia), juhlapuheita (vinoilua joka suunnalta ja paljon) sekä mahdollisesti muutaman jalkarasitustestin (napautuksia pohkeille).
Sen sijaan paikalle tuli IM ja loppu on surullista kiekkohistoriaa.
Toisessa blogissani kirjoitin muutaman ajatuksen siitä, kuinka myös urheilu on osa yhteiskuntaa ja lajin sisällä täytyy noudattaa myös sovittuja sääntöjä. Jääkiekon sääntöihin kuuluu sanktiointi ja kurinpito, aivan kuten normaalissa yhteiskunnassa. Ja aina ne tuomiot eivät tunnu kärsineestä osapuolesta reiluilta tai kohtuullisilta. Mutta silti kovin moni ei lähde autovarasta oikeuskäsittelyn jälkeen turpaan lyömään.
Mielestäni nyt liigan kurinpidolla on todellinen näytönpaikka. Mikäli tämä tapaus kokonaisuudessaan sivuutetaan tai lakaistaan maton alle naurettavin sanktioin, se syö pohjan koko kurinpidolta ja antaa viestin sekä pelaajille, joukkueille että katsojille siitä, että oikeuden jääkiekossa saa (ja pitää) ottaa omiin käsiin.
Jos aiemmin annettiin tuhansien eurojen sakkoja molemminpuolisesti ennakkoon sovituista myllyistä, niin nyt kyse on nykytietojen mukaan 5 vuorokautta etukäteen ilmoitetusta yksipuoleisesta tanssiinkutsusta. Lisäksi, tuossa em. tapauksessa juuri Melart on yhtenä osapuolena jolloin hänen kohdallaan voisi hyvinkin miettiä koventavia seikkoja rangaistusta annettaessa. Joskaan tällä ei ole yhtään mitään merkitystä IFK:n kannalta.
Hyvän vastavedon tällaiselle heitti ESPN:n EJ Hradek liittyen Montrealin Laraquen pelikieltoon; parempi sanktio olisi ollut se, että Laraque olisi joutunut pelaamaan esimerkiksi seuraavat 5 peliä Montrealin kakkoskentässä, vähintään 18 minuuttia / peli. Pitäisikö samaa soveltaa IFK:n ja Melartiin?
Elämme mielenkiintoisia, todella mielenkiintoisia, aikoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)