11 viime ottelusta yksi jatkoaikavoitto ja yhteensä 3 pistettä. Ennen HPK-ottelua seurajohto kyseenalaisti valmennuksen aseman, mutta tappion jälkeen seurajohto luottaa edelleen valmennukseen. Logiikasta en sano nyt tässä yhteydessä mitään. Sen sijaan mielenkiintoisempaa on tarkastella, mitä valmennus on sanonut kuluneiden 11 surkean ottelun aikana.
Tässä siis kootusti päävalmentaja Pajuojan kommentit otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa (lähde: jatkoaika.com):
20.9.2011 Ilves - TPS (1-4):
"Hieno juttu, että liigassa on erilaisia pelityylejä."
23.9.2011 Lukko - Ilves (3-2 ja):
"Pelattiin kuitenkin hyvä vieraspeli. Yksi piste on tietysti parempi kuin ei yhtään."
24.9.2011 Ilves - Kärpät (0-3):
"Pettynyt olen lopputulokseen. Maalinteko oli jälleen liian vaikeata. Täytyy myös sanoa, että Kärpät on tällä hetkellä kova ja ottanut isoja askeleita viime kaudesta"
27.9.2011 SaiPa - Ilves (3-0):
"-" (Valmennus ei saapunut lehdistötilaisuuteen)
30.9.2011 Ilves - Jokerit (3-4):
"Kyllä kiekon kanssa oli paljon hyvää. Yksi askel otettiin eteenpäin ja tiistaina toivottavasti ollaan edelleen parempia."
4.10.2011 Blues - Ilves (2-3 rl):
"Kyllähän me vähän lahjana saatiin tämä voitto."
7.10.2011 Ilves - HIFK (0-6):
"Me ladattiin tähän peliin, en usko, että oli syttymisestä kiinni." (1. erän jälkeen 0-2, toim. huom.)
8.10.2011 Lukko - Ilves (4-1):
"Vaikka hävittiin, mentiin silti HIFK-ottelusta selkeästi eteenpäin, eli taistelun puolelle mentiin. Meidän pitää olla ylpeitä itsestämme ja uskoa omaan tekemiseemme 100%:sti."
11.10.2011 Ilves - Pelicans (2-5):
"Yrityksen puutteesta ei voi syyttää"
14.10.2011 Ilves - JYP (1-3):
"Hyökkäyksen käynnistäminen, avauspelaaminen oli parempaa"
15.10.2011 HPK - Ilves (3-2):
"Meidän pelaaminen on mennyt parempaan suuntaan"
Mielenkiintoisia ovat kommentit. Mitä pidempään tappioputki on jatkunut, sitä paremmaksi peli on käynyt. Ja toisaalta se ainoa voittokin tuli lahjana.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisia kommentteja tulevat ottelut tuottavat. Ja montako kertaa Pajuoja on vielä otteluita päävalmentajana kommentoimassa. Vaikka seurajohdon luottamus onkin selvästi vankkumatonta.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kapulanvaihto, osa 3
Tällä kertaa vaihdetaan kapulaa vähän ennakoiden verratuna edellisiin kapulanvaihtoihin.
SM-liigaa on pelattu nyt karkeasti 10 kierroksen ajan ja tuota merkkipaalua on perinteisesti pidetty ensimmäisenä pisteenä sille, että voidaan alkaa vetämään johtopäätöksiä joukkueiden lopullisesta menestymisestä runkosarjassa.
Jos puhutaan epäonnistujista, niin pitäisi aina puhua myös onnistujista, jopa ylisuorittajista. Kautensa hyvin ja jopa yläkanttiin ovat aloittaneet ainakin SaiPa ja Pelicans, tietyin varauksin myös KalPa ja TPS. Heikon startin taakkaa sen sijaan voivat harteillaan kantaa Ilves, Tappara, Jyp, HIFK ja huonoista lähtökohdista huolimatta HPK.
Näistä kuitenkin Tappara ja Jyp ovat saamassa kelkkaansa kääntymään ja HIFK tekee saman tempun takuuvarmasti aivan lähipelien aikana. HPK:lta lienee turha odottaa mitään merkittävää tasonnostoa, vaan edessä lienee lopulta taistelu karsintapaikan välttämisestä SaiPan kanssa.
Jäljelle jäi siis enää Ilves. Ilveksen kausi alkoi kahdella voitolla ja runkosarjan kärkisijalla, mutta tämän jälkeen ei yhtään kolmen pisteen voittoa ole kissaleiriin osunut. Takana on siis jo 8 ottelua, joista summataan yhteensä 3 pistettä (1 voittomaalilaukauskilpailuvoitto (kyllä, se on yhdyssana) ja 1 tappio jatkoajalla). Peli on jumissa, oma pää vuotaa, maaleja ei synny ja yhtä maaleja iskevää puolustajaa lukuunottamatta homma ei toimi.
Kuullostaako tutulta?
Lisätietoja sieltä Hakametsän pukukoppikäytävän toisesta päästä.
Villeimmissä visioissa kehiin on jo heitelty Teijo Räsästä korvaamaan Juha Pajuojaa. Väittäisin kuitenkin, että syy ei ole sittenkään valmennuksessa vaan monissa muissa tekijöissä.
Ensinnäkin nuorten takkuturkkien kohdalla voidaan todellakin puhua sophomore jinksistä, toisen vuoden kirouksesta. Mikään ei onnistu ja ehkä jonkin verran se oman aseman ja varmahkon pelipaikan tuoma laiskuus tekevät tuhojaan. Nuoret eivät, Raipen läsnäolosta huolimatta, oikein ymmärrä voittamiseen ja ammattilaisurheiluun liittyviä vaatimuksia ja lainalaisuuksia.
Toisaalta, kesän siirtomarkkinoilla tehtiin, ainakin näin jälkeenpäin sanoen, virheitä. Urheilupuolesta vastaava Seppo Hiitelä hankki reippaasti vahvistusta puolustuspäähän, vaikkei se juurikaan olisi vahvistusta kaivannut. Seuraan liittyivät vanhat ilvesläiset Ville Koistinen, Martti Järventie ja Vesa Toskala. On arvo sinällään tuoda omia poikia takaisin, varsinkin tuommoisen osaamisen omaavia kavereita. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, että oliko järkevää tuoda lisäosaamista sille sektorille joka oli jo kohtuullisessa kuosissa ja samalla jättää nuoret omalle vastuulleen hyökkäyspäähän.
Lisäksi voi miettiä, että mikä oli sponsoreiden ja seurajohdon painostuksen rooli näitä hankintoja tehtäessä? Halusiko Hiitelä todellakin hankkia kaikki nämä herrat? Tarvittiinko todellakin kolmas huippumaalivahti seuraan?
Ilveksestä puuttuukin tällä hetkellä ratkaisija ja vastuunkantaja. Tai useita sellaisia. Ja nimenomaan hyökkäyspäästä. Marginaalihankinta Antti Kangasniemi käytävän toisesta päästä ei tätä vajetta missään nimessä kata.
Mitä Ilves sitten tarvitsee? Millä Ilves nousee suosta?
Hampaattoman kanukin joka johtaa joukkuetta ja hyökkäystä, antaa nuoremmille esimerkkiä urheilijaelämästä, voittamisesta sekä voitontahdosta ja tekee siinä sivussa parikymmentä maalia.
SM-liigaa on pelattu nyt karkeasti 10 kierroksen ajan ja tuota merkkipaalua on perinteisesti pidetty ensimmäisenä pisteenä sille, että voidaan alkaa vetämään johtopäätöksiä joukkueiden lopullisesta menestymisestä runkosarjassa.
Jos puhutaan epäonnistujista, niin pitäisi aina puhua myös onnistujista, jopa ylisuorittajista. Kautensa hyvin ja jopa yläkanttiin ovat aloittaneet ainakin SaiPa ja Pelicans, tietyin varauksin myös KalPa ja TPS. Heikon startin taakkaa sen sijaan voivat harteillaan kantaa Ilves, Tappara, Jyp, HIFK ja huonoista lähtökohdista huolimatta HPK.
Näistä kuitenkin Tappara ja Jyp ovat saamassa kelkkaansa kääntymään ja HIFK tekee saman tempun takuuvarmasti aivan lähipelien aikana. HPK:lta lienee turha odottaa mitään merkittävää tasonnostoa, vaan edessä lienee lopulta taistelu karsintapaikan välttämisestä SaiPan kanssa.
Jäljelle jäi siis enää Ilves. Ilveksen kausi alkoi kahdella voitolla ja runkosarjan kärkisijalla, mutta tämän jälkeen ei yhtään kolmen pisteen voittoa ole kissaleiriin osunut. Takana on siis jo 8 ottelua, joista summataan yhteensä 3 pistettä (1 voittomaalilaukauskilpailuvoitto (kyllä, se on yhdyssana) ja 1 tappio jatkoajalla). Peli on jumissa, oma pää vuotaa, maaleja ei synny ja yhtä maaleja iskevää puolustajaa lukuunottamatta homma ei toimi.
Kuullostaako tutulta?
Lisätietoja sieltä Hakametsän pukukoppikäytävän toisesta päästä.
Villeimmissä visioissa kehiin on jo heitelty Teijo Räsästä korvaamaan Juha Pajuojaa. Väittäisin kuitenkin, että syy ei ole sittenkään valmennuksessa vaan monissa muissa tekijöissä.
Ensinnäkin nuorten takkuturkkien kohdalla voidaan todellakin puhua sophomore jinksistä, toisen vuoden kirouksesta. Mikään ei onnistu ja ehkä jonkin verran se oman aseman ja varmahkon pelipaikan tuoma laiskuus tekevät tuhojaan. Nuoret eivät, Raipen läsnäolosta huolimatta, oikein ymmärrä voittamiseen ja ammattilaisurheiluun liittyviä vaatimuksia ja lainalaisuuksia.
Toisaalta, kesän siirtomarkkinoilla tehtiin, ainakin näin jälkeenpäin sanoen, virheitä. Urheilupuolesta vastaava Seppo Hiitelä hankki reippaasti vahvistusta puolustuspäähän, vaikkei se juurikaan olisi vahvistusta kaivannut. Seuraan liittyivät vanhat ilvesläiset Ville Koistinen, Martti Järventie ja Vesa Toskala. On arvo sinällään tuoda omia poikia takaisin, varsinkin tuommoisen osaamisen omaavia kavereita. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, että oliko järkevää tuoda lisäosaamista sille sektorille joka oli jo kohtuullisessa kuosissa ja samalla jättää nuoret omalle vastuulleen hyökkäyspäähän.
Lisäksi voi miettiä, että mikä oli sponsoreiden ja seurajohdon painostuksen rooli näitä hankintoja tehtäessä? Halusiko Hiitelä todellakin hankkia kaikki nämä herrat? Tarvittiinko todellakin kolmas huippumaalivahti seuraan?
Ilveksestä puuttuukin tällä hetkellä ratkaisija ja vastuunkantaja. Tai useita sellaisia. Ja nimenomaan hyökkäyspäästä. Marginaalihankinta Antti Kangasniemi käytävän toisesta päästä ei tätä vajetta missään nimessä kata.
Mitä Ilves sitten tarvitsee? Millä Ilves nousee suosta?
Hampaattoman kanukin joka johtaa joukkuetta ja hyökkäystä, antaa nuoremmille esimerkkiä urheilijaelämästä, voittamisesta sekä voitontahdosta ja tekee siinä sivussa parikymmentä maalia.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Kapulanvaihto, osa 2
Sitä saa mitä tilaa. Edellisessä kirjoituksessa kritisoin Tapparan touhuja ja vaadin tuuletusta (myös) valmennusosastolle. En tiennyt, että Leinosen Mikki on toinen lukijoistani (äitini lisäksi), mutta Mikki otti neuvosta vaarin ja laittoi tuulemaan. Harmittaa tosin, että Mikki ei lukenut sitä edellistä kirjoitustani, jossa mainitsin, ettei Risto Dufva kuulu ystäväpiiriini.
Tänään tulleen uutisen mukaan Risto Dufva ottaa päävalmentajan pestin Sami Hirvoselta. Asia julkistettaneen virallisesti Tapparan lehdistötilaisuudessa huomenna torstaina. Selvästi huomaa, että vaihdoksesta oli päätetty jo ennen eilistä TPS-ottelua, joka päättyi Tapparan kauden avausvoittoon vaikka sitäkin peliä Tappara kovasti koitti hävitä. TPS vain oli yksinkertaisesti huonompi.
Henkilökohtaisesti tunnetila on näin heti uutisen kuultuani kaksijakoinen. Järjellä ajateltuna Tappara ei olisi voinut tehdä parempaa liikettä valmennuksen suhteen. Vaihdolle oli tilausta ja markkinoilta saatiin parhaat mahdolliset meriitit omaava luotsi. Lisäksi Tapparan touhuja seuranneena Dufvan kaltainen käskijä (sanan varsinaisessa merkityksessä) on juuri se, mitä seura (nimenomaan seura eikä vain joukkue) tarvitsee.
Toisaalta taas järki huomauttaa myös muutamasta mielenkiintoisesta yksityiskohdasta. Tappara on palannut viime aikoina pelaajapolitiikassaan kultaiselle 90-luvulle. Tähän politiikkaan kuuluu pelaajien kuppaaminen Jyväskylästä. 90-luvulla vietiin parhaat ja nyt ne mitä saadaan. Toisin sanoen, Tapparassa pelaa tällä hetkellä 4 pelaajaa, jotka ovat olleet Jyväskylässä Dufvan valmennuksessa: Kaijomaa, Vänttinen, Virpiö ja Makkonen. Kolmen ensiksi mainitun sopimusta ei Dufvan alaisuudessa jatkettu ja Makkonen sai lähteä ihan rehellisesti kesken kauden. Ei voi muuta kuin toivoa, että herroilla on sopimuksissaan henkilökohtaiset purkupykälät sen varalle, että Dufva tulee valmentamaan. Suhteet eivät ainakaan liene kovin lämpimät.
Tunteella ajateltuna en voi sietää ajatusta Dufvasta Tapparan pikkutakki päällä penkin takana. Syyt löytyvät yllä linkittämästäni aiemmasta kirjoituksestani, joten niitä ei ole syytä enää kerrata tässä. Voin vain toivoa, että olen väärässä. Mutta tuskin.
Mitä tästä sitten seuraa? Tilanne ei välttämättä itse asiassa juurikaan parane johtuen yllä mainituista syistä, mutta toisaalta huonommaksikaan se ei voi juuri mennä. Dufva saanee kaikesta huolimatta melko potentiaalisen maaston istuttaa omaa filosofiaansa ja tämä nostaa Tapparaa ainakin kauemmaksi jumbosijasta. Kaiken onnistuessa kohdilleen jopa playoff-paikka on mahdollinen. Olennaisinta Tapparan kannalta olisi tehdä Dufvan kanssa pikaisesti jatkosopimus vähintään 2 seuraavasta kaudesta, jolloin Dufva pääsisi ajamaan sisään oman filosofiansa ja muutettua kokoonpanoa haluamaansa suuntaan. Yhdessä Rautakorven kanssa.
Tarinalla voi siis olla kauniskin loppu. Tosin matkaan sisältyy aika monta muttaa ja mutkaa.
Tänään tulleen uutisen mukaan Risto Dufva ottaa päävalmentajan pestin Sami Hirvoselta. Asia julkistettaneen virallisesti Tapparan lehdistötilaisuudessa huomenna torstaina. Selvästi huomaa, että vaihdoksesta oli päätetty jo ennen eilistä TPS-ottelua, joka päättyi Tapparan kauden avausvoittoon vaikka sitäkin peliä Tappara kovasti koitti hävitä. TPS vain oli yksinkertaisesti huonompi.
Henkilökohtaisesti tunnetila on näin heti uutisen kuultuani kaksijakoinen. Järjellä ajateltuna Tappara ei olisi voinut tehdä parempaa liikettä valmennuksen suhteen. Vaihdolle oli tilausta ja markkinoilta saatiin parhaat mahdolliset meriitit omaava luotsi. Lisäksi Tapparan touhuja seuranneena Dufvan kaltainen käskijä (sanan varsinaisessa merkityksessä) on juuri se, mitä seura (nimenomaan seura eikä vain joukkue) tarvitsee.
Toisaalta taas järki huomauttaa myös muutamasta mielenkiintoisesta yksityiskohdasta. Tappara on palannut viime aikoina pelaajapolitiikassaan kultaiselle 90-luvulle. Tähän politiikkaan kuuluu pelaajien kuppaaminen Jyväskylästä. 90-luvulla vietiin parhaat ja nyt ne mitä saadaan. Toisin sanoen, Tapparassa pelaa tällä hetkellä 4 pelaajaa, jotka ovat olleet Jyväskylässä Dufvan valmennuksessa: Kaijomaa, Vänttinen, Virpiö ja Makkonen. Kolmen ensiksi mainitun sopimusta ei Dufvan alaisuudessa jatkettu ja Makkonen sai lähteä ihan rehellisesti kesken kauden. Ei voi muuta kuin toivoa, että herroilla on sopimuksissaan henkilökohtaiset purkupykälät sen varalle, että Dufva tulee valmentamaan. Suhteet eivät ainakaan liene kovin lämpimät.
Tunteella ajateltuna en voi sietää ajatusta Dufvasta Tapparan pikkutakki päällä penkin takana. Syyt löytyvät yllä linkittämästäni aiemmasta kirjoituksestani, joten niitä ei ole syytä enää kerrata tässä. Voin vain toivoa, että olen väärässä. Mutta tuskin.
Mitä tästä sitten seuraa? Tilanne ei välttämättä itse asiassa juurikaan parane johtuen yllä mainituista syistä, mutta toisaalta huonommaksikaan se ei voi juuri mennä. Dufva saanee kaikesta huolimatta melko potentiaalisen maaston istuttaa omaa filosofiaansa ja tämä nostaa Tapparaa ainakin kauemmaksi jumbosijasta. Kaiken onnistuessa kohdilleen jopa playoff-paikka on mahdollinen. Olennaisinta Tapparan kannalta olisi tehdä Dufvan kanssa pikaisesti jatkosopimus vähintään 2 seuraavasta kaudesta, jolloin Dufva pääsisi ajamaan sisään oman filosofiansa ja muutettua kokoonpanoa haluamaansa suuntaan. Yhdessä Rautakorven kanssa.
Tarinalla voi siis olla kauniskin loppu. Tosin matkaan sisältyy aika monta muttaa ja mutkaa.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Aneemisuuden huipentuma
Perjantainen Tappara-Jokerit ottelu kutkutti etukäteen kovasti. Ensimmäinen liigamatsi paikanpäällä vuoteen, perjantai-ilta ja halli varmasti täynnä nousukuntoista kansaa, Jarkko Ruutu hämmentämässä ja kotijoukkueella varmasti motivaatio kohdillaan katkaista tappioputki huippujoukkueen kustannuksella. VIP-liputkin takasivat hyvän paikan katsomossa, ruuat sekä juomat.
Jälkeenpäin tuntui uskomattomalta, ettei yksikään asettamistani ennakko-odotuksista täyttynyt. Hallissa vaatimattomat 4600 katsojaa. Ehkä heistä joku oli nousukuntoinen. No, allekirjoittanut ainakin.
Jarkko Ruutu ei hämmentänyt kun ei ollut tarvetta hämmentää. Tappara ei ollut hämmennyksen arvoinen vastustaja.
Tapparaa ei kiinnostanut tappioputken katkaiseminen, se tuli selväksi jo viiden minuutin jälkeen Jokereiden iskettyä kahdesti Tappara-puolustuksen karmeista virheistä. Huomasi, että edellisen HIFK-pelin (6-0 tappio) video oli tutkittu tarkkaan - siitä tosin olisi pitänyt oppia eikä ottaa mallia.
Olutkaan ei maistunut, aika kitkerää sekin. Ruisleipä sentään oli tuoretta.
Tappara ei halunnut pelata. Tultiin töihin, mutta suihkuun ei täytynyt pelin jälkeen mennä kuin Tuukka Mäntylän, koska hiki ei voinut tulla. Ei haluttu pelata joukkueelle, ei itselle, ei kavereille, ei valmentajalle ja mikä pahinta ei yleisölle.
Nähdyn perusteella on helppoa ja aiheellista syyttää valmennusta. Ja toimitusjohtajaa. Ja ennenkaikkea pelaajia. Paitsi Mäntylää.
Valmentaja Hirvonen on selvästi menettänyt otteensa pelaajistoon vaikka on itse päässyt vaikuttamaan tulleisiin pelaajiin. Edes Hirvosen kaveri Männikkö ei tuntunut yrittävän ja tämä kertonee Männikön pelaavan loukkaantuneena. Tenute ei mahtunut kokoonpanoon. Siis mies, jota pidettiin etukäteen - myös median toimesta - Tapparan vahvimpana hankintana, tähtipelaajana jopa.
Toisaalta, jos suurella riskillä hankitut pelaajat osoittautuvat täysiksi fiaskoiksi, ei edes parhain valmentaja saa moisesta materiaalista irti.
Tappara on palkkaamassa Rautakorpea tulevalle sesongille urheilutoimenjohtajaksi, mutta nykytilanteessa Jukan lieneekin syytä hypätä haalareihin. Ja oikeastaan heti.
Eikä Leinosen kyllä voi sanoa onnistuneen viime vuosina millään mittarilla. Leinosen tuplarooli on selvästi liikaa tämän päivän vaatimuksiin suhteutettuna. Vai mitä sanotte toimitusjohtaja-urheilutoimenjohtaja (talous-, valmentaja- ja pelaaja-asiat) viimeisen reilun vuoden saavutuksista:
- 3 päävalmentajaa
- 500 k€ tappiota
- hankintoja: Tenute (-2), Makkonen (-4), Erkinjuntti (-2), Kaijomaa (-2), Venäläinen (-5), Ekbom (-4), Cepis (-1), Metsola (T% 83,87%)
- sijoitus liigassa: 14. eli jumbo
Vaihdon paikka ja uudet jaot. Sekä toimistolla että penkin takana.
Jälkeenpäin tuntui uskomattomalta, ettei yksikään asettamistani ennakko-odotuksista täyttynyt. Hallissa vaatimattomat 4600 katsojaa. Ehkä heistä joku oli nousukuntoinen. No, allekirjoittanut ainakin.
Jarkko Ruutu ei hämmentänyt kun ei ollut tarvetta hämmentää. Tappara ei ollut hämmennyksen arvoinen vastustaja.
Tapparaa ei kiinnostanut tappioputken katkaiseminen, se tuli selväksi jo viiden minuutin jälkeen Jokereiden iskettyä kahdesti Tappara-puolustuksen karmeista virheistä. Huomasi, että edellisen HIFK-pelin (6-0 tappio) video oli tutkittu tarkkaan - siitä tosin olisi pitänyt oppia eikä ottaa mallia.
Olutkaan ei maistunut, aika kitkerää sekin. Ruisleipä sentään oli tuoretta.
Tappara ei halunnut pelata. Tultiin töihin, mutta suihkuun ei täytynyt pelin jälkeen mennä kuin Tuukka Mäntylän, koska hiki ei voinut tulla. Ei haluttu pelata joukkueelle, ei itselle, ei kavereille, ei valmentajalle ja mikä pahinta ei yleisölle.
Nähdyn perusteella on helppoa ja aiheellista syyttää valmennusta. Ja toimitusjohtajaa. Ja ennenkaikkea pelaajia. Paitsi Mäntylää.
Valmentaja Hirvonen on selvästi menettänyt otteensa pelaajistoon vaikka on itse päässyt vaikuttamaan tulleisiin pelaajiin. Edes Hirvosen kaveri Männikkö ei tuntunut yrittävän ja tämä kertonee Männikön pelaavan loukkaantuneena. Tenute ei mahtunut kokoonpanoon. Siis mies, jota pidettiin etukäteen - myös median toimesta - Tapparan vahvimpana hankintana, tähtipelaajana jopa.
Toisaalta, jos suurella riskillä hankitut pelaajat osoittautuvat täysiksi fiaskoiksi, ei edes parhain valmentaja saa moisesta materiaalista irti.
Tappara on palkkaamassa Rautakorpea tulevalle sesongille urheilutoimenjohtajaksi, mutta nykytilanteessa Jukan lieneekin syytä hypätä haalareihin. Ja oikeastaan heti.
Eikä Leinosen kyllä voi sanoa onnistuneen viime vuosina millään mittarilla. Leinosen tuplarooli on selvästi liikaa tämän päivän vaatimuksiin suhteutettuna. Vai mitä sanotte toimitusjohtaja-urheilutoimenjohtaja (talous-, valmentaja- ja pelaaja-asiat) viimeisen reilun vuoden saavutuksista:
- 3 päävalmentajaa
- 500 k€ tappiota
- hankintoja: Tenute (-2), Makkonen (-4), Erkinjuntti (-2), Kaijomaa (-2), Venäläinen (-5), Ekbom (-4), Cepis (-1), Metsola (T% 83,87%)
- sijoitus liigassa: 14. eli jumbo
Vaihdon paikka ja uudet jaot. Sekä toimistolla että penkin takana.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Kapulanvaihto
Vastoin kaikkia ennakkoarvioita ensimmäinen valmentajavaihdos nähtiin jo kahden pelatun kierroksen jälkeen ja tämän tempun suoritti Jyp. Oma veikkaukseni edellisessä postauksessa oli Kalpa, joten ainakin se ennustus meni pieleen.
Vaikka keväällä ja kesällä oli kautta rantain kuultavissa huhuja Dufvan ja pelaajiston tulehtuneista väleistä, ei varmasti kukaan olisi uskonut tilanteen kärjistyvän näin pahaksi. Itse henkilökohtaisesti en ole Dufvaa henkilönä kovin korkealle ikinä arvostanut. Täytyy muistaa, että henkilökohtaisesti en Dufvaa tunne, joten mielipiteeni olen joutunut (tai saanut) luomaan täysin mediaan välittyneen tiedon perusteella. Ja tämän perusteella en voisi ainakaan kuvitella Dufvan kuuluvan kaveripiiriini. Ja tätä taustaa vasten peilaten en voi olla kovin yllättynyt jos pelaajisto on mieheen kyllästynyt.
Tästä päästään mukavasti aiheeseen pitkät valmentajasopimukset, jollainen Dufvallakin oli Jypin kanssa. Takana oli jo 4 kautta ja edessä 3. Mielestäni aivan liian pitkä aika. Sitten KJ:n ja Kärppien mestaruuksien yksikään valmentaja ei ole voittanut useampaa kuin yhden mestaruuden samassa joukkueessa. Tyypillinen menestyksekkään projektin pituus on vaihdellut 3-4 vuoden välissä, jonka jälkeen rakennustyö on aloitettu enemmän tai vähemmän alusta. Tämä aikajana taas peilaa melko hyvin nykypäivän (modernien) alojen tilanteeseen. Samassa firmassa tai ainakaan samassa tehtävässä ei olla tuota 3-4 vuotta pidempään, sillä muuten edessä on tietynlainen leipiintyminen ja omiin kaavoihin sekä rutiineihin kangistuminen. Tämä oli nähtävissä myös Dufvan työssä ja Jypin toiminnassa.
Uutta matoa koukkuun, siis. Kaikille selvää lienee se, että tätä kirjoitettaessa Tamminen on jo Tampereen kohdalla Audillaan matkalla kohti Jyväskylää. Matikainen on faksannut CV:nsä Seppäselle. Ja Seppänen miettii, ellei ole jo sopinut, uutta valmentajaa. Ongelma on vain ajankohta ja tilanteen haastavuus. Jyp ei voi ottaa tuollaiselle joukkueelle Mestis-valmentajaa harjoittelemaan eikä omasta organisaatiostakaan oikein voisi nostaa ketään tilalle. Tuo joukkue on kasattu voittamaan mestaruus. Vaihtoehdot ovat, ainakin kotimaisissa, melko vähissä. Nimivalmentajilla on lähes kautta linjan sopimukset ja vapaana on oikeastaan vain muutama nimi: Rautakorpi, Summanen, Pietilä ja Alatalo. Rautakorvella lienee kuviot sovittuna Tapparan suuntaan jo melko valmiiksi, joten hän tuskin lienee käytettävissä. Summasen ottaminen Dufvan tilalle olisi sama kuin kantaisi säkillä valoa sisään pukukoppiin. Alatalo taas lienee menettänyt jo realistiset mahdollisuutensa valmentaa SM-liigassa, ainakin Jypissä. Pietilää sitoo taas vahvasti työt liigan videotuomarina - olisi melko ristiriitaista, jos Pietilä siirtyisi Jypin leipiin. Joskin ei-niin-hämmästyttävää.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan. Todennäköisesti uusi valmentaja tulee spekuloitujen nimien ulkopuolelta, mutta tuskin silti ulkomailta. Tai sitten alttarille uhrataan joku omasta organisaatiosta. Tai ässänä hihasta Holtari palaa haalarihommiin.
Vaikka keväällä ja kesällä oli kautta rantain kuultavissa huhuja Dufvan ja pelaajiston tulehtuneista väleistä, ei varmasti kukaan olisi uskonut tilanteen kärjistyvän näin pahaksi. Itse henkilökohtaisesti en ole Dufvaa henkilönä kovin korkealle ikinä arvostanut. Täytyy muistaa, että henkilökohtaisesti en Dufvaa tunne, joten mielipiteeni olen joutunut (tai saanut) luomaan täysin mediaan välittyneen tiedon perusteella. Ja tämän perusteella en voisi ainakaan kuvitella Dufvan kuuluvan kaveripiiriini. Ja tätä taustaa vasten peilaten en voi olla kovin yllättynyt jos pelaajisto on mieheen kyllästynyt.
Tästä päästään mukavasti aiheeseen pitkät valmentajasopimukset, jollainen Dufvallakin oli Jypin kanssa. Takana oli jo 4 kautta ja edessä 3. Mielestäni aivan liian pitkä aika. Sitten KJ:n ja Kärppien mestaruuksien yksikään valmentaja ei ole voittanut useampaa kuin yhden mestaruuden samassa joukkueessa. Tyypillinen menestyksekkään projektin pituus on vaihdellut 3-4 vuoden välissä, jonka jälkeen rakennustyö on aloitettu enemmän tai vähemmän alusta. Tämä aikajana taas peilaa melko hyvin nykypäivän (modernien) alojen tilanteeseen. Samassa firmassa tai ainakaan samassa tehtävässä ei olla tuota 3-4 vuotta pidempään, sillä muuten edessä on tietynlainen leipiintyminen ja omiin kaavoihin sekä rutiineihin kangistuminen. Tämä oli nähtävissä myös Dufvan työssä ja Jypin toiminnassa.
Uutta matoa koukkuun, siis. Kaikille selvää lienee se, että tätä kirjoitettaessa Tamminen on jo Tampereen kohdalla Audillaan matkalla kohti Jyväskylää. Matikainen on faksannut CV:nsä Seppäselle. Ja Seppänen miettii, ellei ole jo sopinut, uutta valmentajaa. Ongelma on vain ajankohta ja tilanteen haastavuus. Jyp ei voi ottaa tuollaiselle joukkueelle Mestis-valmentajaa harjoittelemaan eikä omasta organisaatiostakaan oikein voisi nostaa ketään tilalle. Tuo joukkue on kasattu voittamaan mestaruus. Vaihtoehdot ovat, ainakin kotimaisissa, melko vähissä. Nimivalmentajilla on lähes kautta linjan sopimukset ja vapaana on oikeastaan vain muutama nimi: Rautakorpi, Summanen, Pietilä ja Alatalo. Rautakorvella lienee kuviot sovittuna Tapparan suuntaan jo melko valmiiksi, joten hän tuskin lienee käytettävissä. Summasen ottaminen Dufvan tilalle olisi sama kuin kantaisi säkillä valoa sisään pukukoppiin. Alatalo taas lienee menettänyt jo realistiset mahdollisuutensa valmentaa SM-liigassa, ainakin Jypissä. Pietilää sitoo taas vahvasti työt liigan videotuomarina - olisi melko ristiriitaista, jos Pietilä siirtyisi Jypin leipiin. Joskin ei-niin-hämmästyttävää.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan. Todennäköisesti uusi valmentaja tulee spekuloitujen nimien ulkopuolelta, mutta tuskin silti ulkomailta. Tai sitten alttarille uhrataan joku omasta organisaatiosta. Tai ässänä hihasta Holtari palaa haalarihommiin.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Virallinen kausiennakko
Ennen viime kauden alkua tehty ennakko meni täysin nappiin (joka ei usko niin kaivakoon esiin ja todistakoon muuta), joten on aika uusia temppu. Liigan alkuun on tätä kirjoitettaessa reilu vuorokausi aikaa, joten kokoonpanot tuskin muuttuvat ennen kauden alkua, mutta sitäkin varmemmin kauden aikana. Joitakin loukkaantumisuutisia on jo kuultu ja blogin saamien tietojen mukaan joitakin on vielä kuulematta, näistä saamme varmasti lisätietoja kauden alkupuolella. Valitettavasti NDA:ni kieltää niitä vielä julkistamasta. Tässä kuitenkin painotuoreena totuus tulevasta kaudesta. Varoituksena sanottakoon, että luettuasi tämän sinulla ei ole enää mitään tarvetta seurata SM-liigaa tulevalla kaudella.
14. Saipa
Ei millään, ei sitten millään, muualle kuin karsintoihin. Lisätietoja täältä.
13. TPS
Turussa kynnetään edelleen syvällä, eikä muutosta ole näkyvissä. Toissa kauden mestaruus oli pahinta mitä turkulaiselle kiekolle saattoi tapahtua. Mutta muu Suomi kiittää.
12. HPK
Lähteneitä kopillinen ja tilalle ei tullut ketään. Rahat loppu eikä Rindell pysty millään uusimaan viime kauden yllätystä.
11. Blues
Tasaisesta nipusta on tullut entistäkin tasaisempi. Marjamäen valmennukseen luottava ryhmä ei tule tekemään yllätyksiä ja toivottavaa on ettei pudotuspelien ulkopuolelle jääminen tuota potkuja lupaavalle valmentajalle.
10. Kalpa
Kalpa lienee ensimmäinen valmentajaa vaihtava joukkue. Sami Kapasen paluu riittää juuri ja juuri hinaamaan kuopiolaisia pudotuspeleihin.
9. Tappara
Porkkanoiden kautta lienee vaikein kaikista ennustaa. Kaiken osuessa kohdilleen Tappara voi löytyä runkosarjan päätteeksi jopa kuuden parhaan joukosta. Toisaalta kysymysmerkkejä löytyy ainakin pienen koon muodossa melkoinen läjä, joten jopa säälit saattavat olla tiukassa.
8. Ässät
Pori hiipuu edellisestä kaudesta heikentyneen maalivahtitilanteensa takia, lisäksi jotenkin tuntuu että Armialle iskee toisen kauden kirous.
7. Kärpät
Oulussa pakka on pahemman kerran sekaisin, vaikka materiaali sinällään on kilpailukykyinen. Aravirralla on täysi työ hinata joukkue mukaan kevään peleihin ja paljon riippuu myös Viuhkolan selän kestävyydestä.
6. Pelicans
Selkeästi myös suhteessa muihin joukkueisiin vahvistunut Pelicans pärjää tulevalla sesongilla Suikkasen opeilla paremmin kuin aikoihin. Vahvistukset ovat sopivia ja äijämäisyys korostuu Nurmisen lisäksi myös Suikkasessa.
5. Ilves
Maalivahtipeli sekä puolustus ovat kieltämättä liigan eliittiä, mutta hyökkäyspäästä puuttuu luotettavia ratkaisijoita, Niinimäki jää taitoineen liian yksin. Nuoret pörräävät ja yrittävät mutta se ei riitä viidettä sijaa korkeammalle. Tosin tämäkin sija on Ilvekselle parempi kuin miesmuistiin.
4. Jyp
Jyväskylän tähti on laskusuunnassa, uusiutumista on tapahtunut liian vähän viime vuosina. Rutiini vie joukkueen kohtuulliselle sijalle runkosarjassa, mutta mestaruuteen saakka sillä ei pötkitä.
3. Lukko
Jos Urama on oppinut edes yhtään läksyjään, niin Lukon kausi jatkuu pitkälle kevääseen. Runkosarjassa helsinkiläisjoukkueet ovat vahvempia, mutta suoritusvarmuus lienee silti kohtuullinen.
2. HIFK
Kauden alku saattaa olla yllättävän vaikea HIFK:lle, mutta kevättä kohti joukkue varmasti parantaa. Taistelua, rytinää ja otsikoita on ihan varmasti luvassa. Suurimpia, ellei suurin, mestarisuosikkeja.
1. Jokerit
Viimeistään Jarkko Ruudun sopimus takasi sen, että loputkin Virmasen haamut häipyivät Ilmalasta. Joukkue on erittäin laadukas ja hyvin valmennettu eikä runkosarjan voitto olisi kova yllätys. Meneekö Jokerit päätyyn saakka vai pistääkö naapuri liikaa hanttiin, sen näyttää ensi kevät.
Näillä mennään.
14. Saipa
Ei millään, ei sitten millään, muualle kuin karsintoihin. Lisätietoja täältä.
13. TPS
Turussa kynnetään edelleen syvällä, eikä muutosta ole näkyvissä. Toissa kauden mestaruus oli pahinta mitä turkulaiselle kiekolle saattoi tapahtua. Mutta muu Suomi kiittää.
12. HPK
Lähteneitä kopillinen ja tilalle ei tullut ketään. Rahat loppu eikä Rindell pysty millään uusimaan viime kauden yllätystä.
11. Blues
Tasaisesta nipusta on tullut entistäkin tasaisempi. Marjamäen valmennukseen luottava ryhmä ei tule tekemään yllätyksiä ja toivottavaa on ettei pudotuspelien ulkopuolelle jääminen tuota potkuja lupaavalle valmentajalle.
10. Kalpa
Kalpa lienee ensimmäinen valmentajaa vaihtava joukkue. Sami Kapasen paluu riittää juuri ja juuri hinaamaan kuopiolaisia pudotuspeleihin.
9. Tappara
Porkkanoiden kautta lienee vaikein kaikista ennustaa. Kaiken osuessa kohdilleen Tappara voi löytyä runkosarjan päätteeksi jopa kuuden parhaan joukosta. Toisaalta kysymysmerkkejä löytyy ainakin pienen koon muodossa melkoinen läjä, joten jopa säälit saattavat olla tiukassa.
8. Ässät
Pori hiipuu edellisestä kaudesta heikentyneen maalivahtitilanteensa takia, lisäksi jotenkin tuntuu että Armialle iskee toisen kauden kirous.
7. Kärpät
Oulussa pakka on pahemman kerran sekaisin, vaikka materiaali sinällään on kilpailukykyinen. Aravirralla on täysi työ hinata joukkue mukaan kevään peleihin ja paljon riippuu myös Viuhkolan selän kestävyydestä.
6. Pelicans
Selkeästi myös suhteessa muihin joukkueisiin vahvistunut Pelicans pärjää tulevalla sesongilla Suikkasen opeilla paremmin kuin aikoihin. Vahvistukset ovat sopivia ja äijämäisyys korostuu Nurmisen lisäksi myös Suikkasessa.
5. Ilves
Maalivahtipeli sekä puolustus ovat kieltämättä liigan eliittiä, mutta hyökkäyspäästä puuttuu luotettavia ratkaisijoita, Niinimäki jää taitoineen liian yksin. Nuoret pörräävät ja yrittävät mutta se ei riitä viidettä sijaa korkeammalle. Tosin tämäkin sija on Ilvekselle parempi kuin miesmuistiin.
4. Jyp
Jyväskylän tähti on laskusuunnassa, uusiutumista on tapahtunut liian vähän viime vuosina. Rutiini vie joukkueen kohtuulliselle sijalle runkosarjassa, mutta mestaruuteen saakka sillä ei pötkitä.
3. Lukko
Jos Urama on oppinut edes yhtään läksyjään, niin Lukon kausi jatkuu pitkälle kevääseen. Runkosarjassa helsinkiläisjoukkueet ovat vahvempia, mutta suoritusvarmuus lienee silti kohtuullinen.
2. HIFK
Kauden alku saattaa olla yllättävän vaikea HIFK:lle, mutta kevättä kohti joukkue varmasti parantaa. Taistelua, rytinää ja otsikoita on ihan varmasti luvassa. Suurimpia, ellei suurin, mestarisuosikkeja.
1. Jokerit
Viimeistään Jarkko Ruudun sopimus takasi sen, että loputkin Virmasen haamut häipyivät Ilmalasta. Joukkue on erittäin laadukas ja hyvin valmennettu eikä runkosarjan voitto olisi kova yllätys. Meneekö Jokerit päätyyn saakka vai pistääkö naapuri liikaa hanttiin, sen näyttää ensi kevät.
Näillä mennään.
tiistai 30. elokuuta 2011
Pääkallon panomiehiä
Salibandyjulkaisu Pääkallo on virittelemässä paluuta maailmankartalle. Juuri ennen edellisen kauden loppua Pääkallo lopetti toimintansa kuin seinään ilman sen kummempia selittelyitä, mutta viime aikoina on tiettyjä merkkejä come backista ollut havaittavissa. Jostain muistan lukeneeni, että sivut avattaisiin uudelleen syyskuun alussa.
Tänään silmään osui pieni yksityiskohta. Olen pitänyt jostain syystä Pääkallon RSS-feedin paikoillaan iGooglessa ja huomasin, että olivat ko. feediä päivittäneet.
Melko räväköillä jutuilla Pääkallo aikoo tulla takaisin markkinoille, sillä tarjolla näyttäisi olevan tarinaa mm. tappeluista ja seurojen sisäisistä kahnauksista. Lisäksi luvassa on tutkivaa journalismia, joka käsittelee MM-pelaajien osumatarkkuuttaa naisten parissa.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!
Tänään silmään osui pieni yksityiskohta. Olen pitänyt jostain syystä Pääkallon RSS-feedin paikoillaan iGooglessa ja huomasin, että olivat ko. feediä päivittäneet.
Melko räväköillä jutuilla Pääkallo aikoo tulla takaisin markkinoille, sillä tarjolla näyttäisi olevan tarinaa mm. tappeluista ja seurojen sisäisistä kahnauksista. Lisäksi luvassa on tutkivaa journalismia, joka käsittelee MM-pelaajien osumatarkkuuttaa naisten parissa.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!
maanantai 29. elokuuta 2011
Voiko tylsyyteen pitkästyä?
Tyttäreni valittavat välillä, että heillä on "pitkätylsää". Tällä he tarkoittavat, ettei ole yhtikäs mitään tekemistä ja elo on äärimmäisen pitkästyttävää.
Sanotaan, että kevät on kiekkoilijan aikaa. Kesä taas on kiekkoilijan lomaa. Ja se näkyy. Vaikka viime päivinä kiekkokirjoittelu on jonkin verran lisääntynyt, kiitos muutamien siirtojen sekä European Trophyn, tylsyys jatkuu vielä tovin.
Sama pätee NHL:n puolella. Kun kiivaimpana playoff-aikana seuraamiani podcasteja tuupattiin nettiin arviolta 4-5 tuntia päivässä, on määrä tällä hetkellä noin 20 minuutin luokkaa päivässä. Ja aiheina ovat mm. Mike Fisherin ja country-laulaja Carrie Underwoodin suhde, Aaron Romen tekstarianteeksipyyntö Nathan Hortonilta tai loputon spekulointi Sidney Crosbyn paluusta.
En ole elämässäni viettänyt yhtä intensiivistä kesää kiekkoilun suhteen. Tarkoituksella olen pitänyt itseni hereillä kiekkorintamalla seuraamalla ainakin jossain määrin varaustilaisuutta, kotimaisia siirtoja, NHL:n vapaiden agenttien markkinoita, rookie-leirejä, tutkimus- ja kehitysleiriä sekä tietysti European Trophy-turnausta. Jos vain siviilitöiltä ja perhekiireiltä ehdin, niin haaveisssa olisi tulevana sunnuntaina ajaa 40km päähän Mannheimiin katsomaan paikallisten kotkien ET-koitosta.
Mutta mitä tästä kaikesta seuraa? Siitä seuraa joko todella antoisa kiekkokausi, koska taustatyöt on tehty kunnolla tai sitten siitä seuraa armoton kiekkoähky viimeistään marraskuun koleissa keleissä joka johtaa siihen, että kiekko jää totaalisesti unholaan.
Ja kuten huomaatte, arvon lukijat, allekirjoittaneellakin on kovin vähän sanottavaa juuri nyt.
Sanotaan, että kevät on kiekkoilijan aikaa. Kesä taas on kiekkoilijan lomaa. Ja se näkyy. Vaikka viime päivinä kiekkokirjoittelu on jonkin verran lisääntynyt, kiitos muutamien siirtojen sekä European Trophyn, tylsyys jatkuu vielä tovin.
Sama pätee NHL:n puolella. Kun kiivaimpana playoff-aikana seuraamiani podcasteja tuupattiin nettiin arviolta 4-5 tuntia päivässä, on määrä tällä hetkellä noin 20 minuutin luokkaa päivässä. Ja aiheina ovat mm. Mike Fisherin ja country-laulaja Carrie Underwoodin suhde, Aaron Romen tekstarianteeksipyyntö Nathan Hortonilta tai loputon spekulointi Sidney Crosbyn paluusta.
En ole elämässäni viettänyt yhtä intensiivistä kesää kiekkoilun suhteen. Tarkoituksella olen pitänyt itseni hereillä kiekkorintamalla seuraamalla ainakin jossain määrin varaustilaisuutta, kotimaisia siirtoja, NHL:n vapaiden agenttien markkinoita, rookie-leirejä, tutkimus- ja kehitysleiriä sekä tietysti European Trophy-turnausta. Jos vain siviilitöiltä ja perhekiireiltä ehdin, niin haaveisssa olisi tulevana sunnuntaina ajaa 40km päähän Mannheimiin katsomaan paikallisten kotkien ET-koitosta.
Mutta mitä tästä kaikesta seuraa? Siitä seuraa joko todella antoisa kiekkokausi, koska taustatyöt on tehty kunnolla tai sitten siitä seuraa armoton kiekkoähky viimeistään marraskuun koleissa keleissä joka johtaa siihen, että kiekko jää totaalisesti unholaan.
Ja kuten huomaatte, arvon lukijat, allekirjoittaneellakin on kovin vähän sanottavaa juuri nyt.
perjantai 26. elokuuta 2011
Aivovamma
Elokuun hiljaisuus antaa NHL-maailmassa hyvin tilaa pienillekin asioille. Suurin ja ainoa puheenaihe on tällä hetkellä eri pelaajien saamat aivovammat (tunnetaan myös harhaanjohtavalla nimellä aivotärähdys) ja näistä tietenkin merkittävimpänä supertähti Sidney Crosbyn tammikuussa saama vamma.
Tänä kesänä on kuitenkin kantautunut monia uutisia pelaajista kuten Paul Kariya sekä Dave Scatchard, jotka ovat joutuneet lopettamaan uransa ennenaikaisesti lukuisten aivovammojen takia. TSN:n haastattelussa Scatchard kuullosti melko väsyneeltä ja vaisulta, mutta koitti silti hakea valoisia puolia elämäänsä.
Samalla on myös muistutettu jo aiemmin aivovammojen vuoksi lopettaneista pelaajista kuten Eric Lindroosista sekä spekuloitu Rick Rypienin kuolemaan johtaneen sairauden kytköksistä aivovammoihin.
Keskustelua on käyty myös suojavarusteista, sekä kypäröiden parantamisesta että hartiasuojusten pehmentämisestä. Nykyiselläänhän hartiasuojukset ovat enemmän hyökkäysaseita kuin suojavarusteita. Toisaalta kypärä, olkoon minkälainen tahansa, auttaa estämään aivovamman syntyä vain rajallisesti. Aivovamma kun syntyy siitä että aivot osuvat pään sisällä kalloon. Kypärän ensisijainen tehtävä onkin suojata kalloa, ei niinkään aivoja.
Puhetta on ollut myös ns. sääntö 48:n muokkaamisesta. Tuossa NHL:n säännössähän on kyse pimeästä kulmasta tulleiden, päähän kohdistuneiden taklausten rankaisemisesta. Sääntöä haluttaisiin yleisesti muuttaa siten, että kaikki päähän kohdistuvat taklaukset olisivat rankaistavia. Muutospyrkimys on hyvä ja osoittaa, että asiaan ollaan vihdoinkin heräämässä myös liigan ja kurinpidon puolelta.
Vähemmälle huomiolle ovat jääneet tappeluiden seurauksena tulevat aivovammat, joskin näitäkin on sivuttu.
Kuitenkin se tärkein aivovammoja estävä tekijä tuntuu keskusteluista ison veden takana puuttuvan. Pelaajien keskinäinen kunnioitus. Puhutaan nopeutuneesta pelistä, fyysisemmästä pelistä, voimakkaammista pelaajista ja niin edelleen. Lopulta kuitenkin kyse on kanssaihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kunnioittamisesta. Ei mistään muusta. Taklausta ei ole aivan pakko viedä täysillä loppuun, mikäli havaitsee kaverin pään olevan tulilinjalla. Kyynärpäätä ei ole pakko nostaa ylös.
Väitän, ettei yksikään kiekkoilija tööttäisi ketään kaukalon ulkopuolella päähän samalla tavalla. Miksi siis kaukalossa?
Tänä kesänä on kuitenkin kantautunut monia uutisia pelaajista kuten Paul Kariya sekä Dave Scatchard, jotka ovat joutuneet lopettamaan uransa ennenaikaisesti lukuisten aivovammojen takia. TSN:n haastattelussa Scatchard kuullosti melko väsyneeltä ja vaisulta, mutta koitti silti hakea valoisia puolia elämäänsä.
Samalla on myös muistutettu jo aiemmin aivovammojen vuoksi lopettaneista pelaajista kuten Eric Lindroosista sekä spekuloitu Rick Rypienin kuolemaan johtaneen sairauden kytköksistä aivovammoihin.
Keskustelua on käyty myös suojavarusteista, sekä kypäröiden parantamisesta että hartiasuojusten pehmentämisestä. Nykyiselläänhän hartiasuojukset ovat enemmän hyökkäysaseita kuin suojavarusteita. Toisaalta kypärä, olkoon minkälainen tahansa, auttaa estämään aivovamman syntyä vain rajallisesti. Aivovamma kun syntyy siitä että aivot osuvat pään sisällä kalloon. Kypärän ensisijainen tehtävä onkin suojata kalloa, ei niinkään aivoja.
Puhetta on ollut myös ns. sääntö 48:n muokkaamisesta. Tuossa NHL:n säännössähän on kyse pimeästä kulmasta tulleiden, päähän kohdistuneiden taklausten rankaisemisesta. Sääntöä haluttaisiin yleisesti muuttaa siten, että kaikki päähän kohdistuvat taklaukset olisivat rankaistavia. Muutospyrkimys on hyvä ja osoittaa, että asiaan ollaan vihdoinkin heräämässä myös liigan ja kurinpidon puolelta.
Vähemmälle huomiolle ovat jääneet tappeluiden seurauksena tulevat aivovammat, joskin näitäkin on sivuttu.
Kuitenkin se tärkein aivovammoja estävä tekijä tuntuu keskusteluista ison veden takana puuttuvan. Pelaajien keskinäinen kunnioitus. Puhutaan nopeutuneesta pelistä, fyysisemmästä pelistä, voimakkaammista pelaajista ja niin edelleen. Lopulta kuitenkin kyse on kanssaihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kunnioittamisesta. Ei mistään muusta. Taklausta ei ole aivan pakko viedä täysillä loppuun, mikäli havaitsee kaverin pään olevan tulilinjalla. Kyynärpäätä ei ole pakko nostaa ylös.
Väitän, ettei yksikään kiekkoilija tööttäisi ketään kaukalon ulkopuolella päähän samalla tavalla. Miksi siis kaukalossa?
torstai 25. elokuuta 2011
Palkkaa ja tasa-arvoa
Salibandykentille ei ole viime päivinä maajoukkuepelaajien puuhelmiä putoillut, sillä Ilta-Sanomien mukaan miesten maajoukkuepelaajat ovat menneet lakkoon.
Hiuspannat menivät solmuun kun liiton tarjoama palkkio ei pelaajien mielestä ollut riittävä korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ahteen mukaan pelaajille on tarjottu kausitasolla reilun 100 000 euron korvausta, joka siis pelaajaa kohtaan olisi noin 3000 euroa (olettaen, että maajoukkueringissä pyörii kauden aikana noin 30-40 pelaajaa). Jos oletetaan myös, että maajoukkue leireilee, matkustaa ja pelaa noin 30 päivänä vuodessa, niin päiväkorvaus olisi silloin noin 100 euroa per pelaaja. Jokainen voi itse olla sitten mitä mieltä tahansa siitä, onko korvaus kohtuullinen vai ei.
(EDIT: 25.8.2011 Ilta-Sanomat avasi summia tarkemmin. Melko tarkkaan tuossa yllä osasin kokonaisuuden kuitenkin päätellä.)
Itse asiassa kuitenkin salibandyliiton puheenjohtaja Matti Ahde veti esiin tasa-arvokortin. Ahteen mielestä sekä nais- että miespelaajille tulee maksaa samansuuruinen korvaus Suomi-paidassa edustamisesta ja tästä syystä rahaa ei ole kertakaikkiaan enempää jaossa.
Tähän korttiin on miesten maajoukkueen kieltämättä vaikea alkaa vastaankaan väittämään. Salibandyliitto ei ole sieltä varakkaimmasta päästä ja jo pitemmän aikaa salibandyssä on tehty työtä sen eteen, että niin nais- kuin miessalibandy olisivat samanarvoisessa asemassa. Tästä hyvänä esimerkkinä otettakoon tuomarijärjestelmä, joka on periaatteessa identtinen molempien sukupuolien korkeimmalla sarjatasolla. Lukuunottamatta tuomaripalkkioita, jotka ovat merkittävästi pienemmät naisten kuin miesten liigassa.
Olisi melkoinen jalkojen katkaisu näinä tasa-arvon aikoina miesten maajoukkuepelaajilta vaatia itselleen suurempaa korvausta mitä naisille maksetaan. Ja jos rahaa ei kertakaikkiaan ole enempää, niin liiton pitäisi alkaa pyörittämään touhua joko kreikkalaisittain tai Hiihtoliiton mallin mukaan. Ja näiden vaihtoehtojen lopputulokset tunnetaan.
Suosittelisin miesten maajoukkueen nyt vaihtavan hetkeksi mailan laskutikkuun. Jos ei kerran halu riitä edustaa Suomea pienemmällä korvauksella, niin sitten tehtävään täytyy valita muita. Taso luonnollisesti laskee, mutta se hinta siitä sitten täytyy taas toisaalta liiton maksaa.
Kokonaiskuvan kannalta tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Harrastajien, mediatilan ja sitä kautta sponsoreiden tuen sekä lipputulojen kasvaessa rahan määrä lajissa lisääntyy. Ja tuosta myös pelaajat saavat jatkossa osansa. Valitettavasti se ei nykyisiä pelaajia auta, mutta luultavasti jo seuraavaa sukupolvea. Ja ainahan lapset ovat isiään helpommalla päässeet.
Hiuspannat menivät solmuun kun liiton tarjoama palkkio ei pelaajien mielestä ollut riittävä korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ahteen mukaan pelaajille on tarjottu kausitasolla reilun 100 000 euron korvausta, joka siis pelaajaa kohtaan olisi noin 3000 euroa (olettaen, että maajoukkueringissä pyörii kauden aikana noin 30-40 pelaajaa). Jos oletetaan myös, että maajoukkue leireilee, matkustaa ja pelaa noin 30 päivänä vuodessa, niin päiväkorvaus olisi silloin noin 100 euroa per pelaaja. Jokainen voi itse olla sitten mitä mieltä tahansa siitä, onko korvaus kohtuullinen vai ei.
(EDIT: 25.8.2011 Ilta-Sanomat avasi summia tarkemmin. Melko tarkkaan tuossa yllä osasin kokonaisuuden kuitenkin päätellä.)
Itse asiassa kuitenkin salibandyliiton puheenjohtaja Matti Ahde veti esiin tasa-arvokortin. Ahteen mielestä sekä nais- että miespelaajille tulee maksaa samansuuruinen korvaus Suomi-paidassa edustamisesta ja tästä syystä rahaa ei ole kertakaikkiaan enempää jaossa.
Tähän korttiin on miesten maajoukkueen kieltämättä vaikea alkaa vastaankaan väittämään. Salibandyliitto ei ole sieltä varakkaimmasta päästä ja jo pitemmän aikaa salibandyssä on tehty työtä sen eteen, että niin nais- kuin miessalibandy olisivat samanarvoisessa asemassa. Tästä hyvänä esimerkkinä otettakoon tuomarijärjestelmä, joka on periaatteessa identtinen molempien sukupuolien korkeimmalla sarjatasolla. Lukuunottamatta tuomaripalkkioita, jotka ovat merkittävästi pienemmät naisten kuin miesten liigassa.
Olisi melkoinen jalkojen katkaisu näinä tasa-arvon aikoina miesten maajoukkuepelaajilta vaatia itselleen suurempaa korvausta mitä naisille maksetaan. Ja jos rahaa ei kertakaikkiaan ole enempää, niin liiton pitäisi alkaa pyörittämään touhua joko kreikkalaisittain tai Hiihtoliiton mallin mukaan. Ja näiden vaihtoehtojen lopputulokset tunnetaan.
Suosittelisin miesten maajoukkueen nyt vaihtavan hetkeksi mailan laskutikkuun. Jos ei kerran halu riitä edustaa Suomea pienemmällä korvauksella, niin sitten tehtävään täytyy valita muita. Taso luonnollisesti laskee, mutta se hinta siitä sitten täytyy taas toisaalta liiton maksaa.
Kokonaiskuvan kannalta tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Harrastajien, mediatilan ja sitä kautta sponsoreiden tuen sekä lipputulojen kasvaessa rahan määrä lajissa lisääntyy. Ja tuosta myös pelaajat saavat jatkossa osansa. Valitettavasti se ei nykyisiä pelaajia auta, mutta luultavasti jo seuraavaa sukupolvea. Ja ainahan lapset ovat isiään helpommalla päässeet.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Jano
Täällä vähän etelämmässä kesä pitää edelleen hyvin pintansa, mutta kiekkokauden alkuun edes paikalliset lämpöaallot eivät vaikuta.
Raptori kritisoi aikanaan S.K.A.H.-kappaleessaan silloista pääministeriämme siitä, että oli valinnut Suomeen kristillisen viinaministerin, Toimi Kankaanniemen. Historia toistaa tänäpäivänä itseään, sillä nykyhallituksessa viina-asioista päättää jälleen kristillinen viinaministeri Päivi Räsänen.
Tarinan alku syntyi kuitenkin jo pari viikkoa sitten, kun eläköityvä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen esitteli Helsingin Sanomissa ideoitaan ja ajatuksiaan siitä, miten helsinkiläiset saadaan raitistumaan. Kokkosen pääajatuksena oli kieltää alkoholimainonta kaupunkialueella ja heti toisena ideana oli kieltää kaljahanat kiekkomatseissa.
- Kaljahanat pois lätkämatseista. Tiedän, että tälle nauretaan. Mutta muistan ajan, kun puhuttiin tupakan poistamisesta kokoushuoneista. Silloinkin savun keskeltä ihmeteltiin, että mitä ihmeen horinaa, Kokkonen toteaa.
Viikkoa myöhemmin samalle apajalle saapui märehtimään sisäministeri Räsänen, joka vaati Ilta-Sanomissa oluttarjoilun kieltämistä jääkiekko-otteluissa.
- Jos viinimaa Italiassa jalkapallo-otteluissa alkoholitarjonta on kiellettyä, miksi meillä ei pystytä sulkemaan kaljahanoja lätkämatseissa? Räsänen kysyi.
Räsänen on, ihan aiheesta, huolissaan alkoholin käytön osittain aiheuttamista henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista. Sinällään siis lähtökohta on hyvä ja kannatettava.
Mutta silti. Ensinnäkin täytyy kysyä sekä Räsäseltä ja Kokkoselta, että monessako lätkämatsissa he kävivät viime kaudella? Tai että monessako lätkämatsissa he nauttivat olutta? Ja montako väkivallantekoa he pystyvät kertomaan tapahtuneen kiekko-ottelussa. Siis kaukalon ulkopuolella.
Olennaisinta tässä on kuitenkin se, että alkoholinkäytön takia yksikään ihminen ei ole jääkiekko-otteluissa menehtynyt ja vammojakin käsirysyissä on tullut vuosien aikana vain kouralliselle ihmisiä.
Moniko on kuollut tai vammautunut alkoholinkäytön seurauksena kotioloissa? Olennaisempaa olisikin saada ne hanat kiinni siellä kodeissa, mutta siihen sen paremmin Kokkosella kuin Räsäsellä ei sitten tulppaa tunnu löytyvän.
Kokkoselle pisteet siitä, että hän arvasi kommenttinsa naurattavan. Tosin ehkä vähän eri syistä.
Raptori kritisoi aikanaan S.K.A.H.-kappaleessaan silloista pääministeriämme siitä, että oli valinnut Suomeen kristillisen viinaministerin, Toimi Kankaanniemen. Historia toistaa tänäpäivänä itseään, sillä nykyhallituksessa viina-asioista päättää jälleen kristillinen viinaministeri Päivi Räsänen.
Tarinan alku syntyi kuitenkin jo pari viikkoa sitten, kun eläköityvä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen esitteli Helsingin Sanomissa ideoitaan ja ajatuksiaan siitä, miten helsinkiläiset saadaan raitistumaan. Kokkosen pääajatuksena oli kieltää alkoholimainonta kaupunkialueella ja heti toisena ideana oli kieltää kaljahanat kiekkomatseissa.
- Kaljahanat pois lätkämatseista. Tiedän, että tälle nauretaan. Mutta muistan ajan, kun puhuttiin tupakan poistamisesta kokoushuoneista. Silloinkin savun keskeltä ihmeteltiin, että mitä ihmeen horinaa, Kokkonen toteaa.
Viikkoa myöhemmin samalle apajalle saapui märehtimään sisäministeri Räsänen, joka vaati Ilta-Sanomissa oluttarjoilun kieltämistä jääkiekko-otteluissa.
- Jos viinimaa Italiassa jalkapallo-otteluissa alkoholitarjonta on kiellettyä, miksi meillä ei pystytä sulkemaan kaljahanoja lätkämatseissa? Räsänen kysyi.
Räsänen on, ihan aiheesta, huolissaan alkoholin käytön osittain aiheuttamista henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista. Sinällään siis lähtökohta on hyvä ja kannatettava.
Mutta silti. Ensinnäkin täytyy kysyä sekä Räsäseltä ja Kokkoselta, että monessako lätkämatsissa he kävivät viime kaudella? Tai että monessako lätkämatsissa he nauttivat olutta? Ja montako väkivallantekoa he pystyvät kertomaan tapahtuneen kiekko-ottelussa. Siis kaukalon ulkopuolella.
Olennaisinta tässä on kuitenkin se, että alkoholinkäytön takia yksikään ihminen ei ole jääkiekko-otteluissa menehtynyt ja vammojakin käsirysyissä on tullut vuosien aikana vain kouralliselle ihmisiä.
Moniko on kuollut tai vammautunut alkoholinkäytön seurauksena kotioloissa? Olennaisempaa olisikin saada ne hanat kiinni siellä kodeissa, mutta siihen sen paremmin Kokkosella kuin Räsäsellä ei sitten tulppaa tunnu löytyvän.
Kokkoselle pisteet siitä, että hän arvasi kommenttinsa naurattavan. Tosin ehkä vähän eri syistä.
torstai 30. kesäkuuta 2011
Vapaiden agenttien hullutus
Tai niin kuin Ameriikassa sanotaan, free agent frenzy.
Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olen löytänyt ja innostunut kuuntelemaan kanadalaisten radioasemien ja web-sivustojen podcasteja. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että Kanadassa tuotetaan päivittäin tuntikaupalla jääkiekkoaiheisia podcasteja - keskellä kesää! Aina löytyy uusia aiheita ja uusia näkökulmia vanhoihin aiheisiin. Ja joku vanha valmentaja tai eläköitynyt pelaaja niitä kommentoimaan. Lisäksi on ollut vielä melko hauska havaita, että jokunen suomalainen mediatoimija hyödyntää selvästi surutta tätä tarjontaa ja esittää podcasteissa (eli kanadalaisissa radioissa) nousseita ideoita ja ajatuksia ominaan.
Mutta osataan sitä täälläkin.
Viime päivinä on kiekkopiireissä puhuttu todella paljon siitä, mihin Brad Richards suuntaa seuraavaksi. Suostuuko mies kotikyläalennukseen (home town discount) vai houkuttaako legendaarinen Maple Leafs? Vai painaako kenties sittenkin raha eniten vaakakupissa ja mies tarttuu Satherin rahanippuun ja painelee Manhattanille? Minä sanon että aivan sama.
Sen sijaan paljon mielenkiintoisempi tapaus on RFA (restricted fee agent, rajoitettu vapaa agentti) Steven Stamkos joka pelasi Tampassa menneinä kausina.
Rajoitettu vapaa agentti-termillä tarkoitetaan sopimustilannetta, jossa alle 26-vuotias ja vähemmän kuin 7 kautta NHL:ssä pelannut pelaaja tulee nykyisen sopimuskautensa päätökseen. Tällöin heinäkuun ensimmäisen päivän jälkeen pelaaja on vapaa neuvottelemaan uudesta sopimuksesta minkä tahansa joukkueen kanssa, mutta vanhalla seuralla (tässä tapauksessa Tampalla) on oikeus pitää pelaaja tarjoamalla vastaavan tasoinen sopimus. Stamkosia pidetään yleisesti NHL:n top-10 hyökkääjänä, ellei jopa yhtenä parhaana viidestä. Tällä hetkellä 10 eniten tienaavaa pelaajaa saavat vähintään 7,5M$/kausi (toim. huom. kaikki esitetyt summat ovat ns. cap hit-lukuja eli tarkoittavat sopimuksen keskiarvopalkkaa, ts. sopimuksen kokonaisarvo jaettuna tasaisesti koko sopimuksen kestoajalle). Vaikka mukaan mahtuu seurojen kannalta melkoisen huonojakin diilejä (Marian Gaborik) niin tuosta saa jonkin käsityksen missä suuruusluokassa liikutaan. Stamkos on kuitenkin 3 vuoden aikana olevansa 50 maalin kausiin toistuvasti pystyvä pelaaja, jollaisia ei nyky-NHL:ssä ole kovin montaa - viime kaudella juuri ja juuri yksi eli Anaheimin Corey Perry.
Tampan GM Steve Yzerman on pelannut todella jäätävää peliä Stamkosin sopimuksella. Tai sitten Stamkos ei ole yksinkertaisesti halunnut uutta sopimusta tehdä vaan todellakin haluaa mittauttaa markkina-arvonsa heinäkuun alussa. Oli asia kumminpäin vain, niin tilanne on mielenkiintoinen. Huomenna muut seurat voivat tarjota Stamkosille ns. offer sheetin eli sopimustarjouksen johon Tampa voi siis halutessaan vastata tietyn aikarajan sisällä. Onkin enemmän kuin oletettavaa, että Stamkos saa näitä papereita nenänsä alle useammankin, sillä paljon puhuttu palkkakatto ja ennen kaikkea palkkalattia näyttelevät tällä hetkellä kuviossa merkittävää roolia.
Palkkakatolla siis tarkoitetaan rahamäärää, jonka NHL-joukkue saa maksimissaan käyttää pelaajistonsa palkkoihin. Toisaalta, jokaisen NHL-joukkueen on täytettävä palkkalattia eli jokaisen seuran on minimissään käytettävä tietty summa rahaa pelaajiensa palkkoihin. Nämä luvut ovat tulevalla kaudella 64,3M$ ja 48,3M$. Tämä tarkoittaa sitä, että monilla joukkueilla on miljoonia tuhlattavana pelaajasopimuksiin. Tästä kovimpana esimerkkinä on Florida Panthers jonka täytyy polttaa rahaa lisää vähintään noin 38M$. Toki heidän kokoonpanonsa on kokonaisuudessaan melko puutteellinen, mutta silti tuollaisen rahamäärän kanssa operoiminen tekee asiasta melko mielenkiintoisen.
Jos palataan Stamkosiin, niin miehen voisi kuvitella saavan jopa noin 9M$/vuosi takaavan sopimustarjouksen heinäkuun alussa joltakin seuralta. Tämä laittaa taas Tampan GM:n Yzermanin tiukkaan tilanteeseen - onko pelaaja sittenkään tuommoisen rahaläjän arvoinen? Kannattaako tarjoukseen vastata?
Yzerman pyrkii rakentamaan Tampasta samanlaisen dynastian kuin Detroit on ollut jo pitkään. Seuran, johon pelaajat haluavat tulla. Seuran, joka on joka vuosi potentiaalinen Stanley cup -voittajakandidaatti. Seuran, jonka kanssa pelaajat ovat valmiita tekemään halpoja sopimuksia saadakseen mahdollisuuden voittaa jotain suurta. Ongelma on Tampan kohdalla vain se, että jonkun täytyisi näyttää mallia. Toisin sanoen, heillä ei ole vielä yhtään mainitun kaltaisen sopimuksen tehnyttä pelaajaa - pelaajaa, joka kuuluu tähtikategoriaan ja on sitoutunut organisaatioon pitkällä, suhteellisen halvalla sopimuksella. Eikä ole ollenkaan varmaan haluaako Stamkos olla se pelaaja. Yzerman pelaa agenttipeliä nyt isolla riskillä.
Mitkä muut seurat Floridan lisäksi sitten ovat potentiaalisia offer sheetin tekijöitä? Huhuja on liikkunut Philadelphia Flyersista, joka raivasi juuri tilaa palkkakaton alle heivaamalla kaksi huippusentteriään muualle kaupassa, joka on herättänyt melkoista ihmettelyä läpi kiekkopiirien. Minun mielestäni kauppa ei sinällään ollut loppujen lopuksi kovinkaan ihmeellinen, sillä tuolla liikkeellä Flyers sai mahdollisuuden solmia sopimus huippumaalivahdin kanssa, sai riveihinsä tulevaisuuden huiuppusentterin ja tilaa mukavasti palkkabudjettiin. Niin ja jäihän heille edelleen kaksi kiistattoman hyvää sentteriä! Flyersillä, jolla on katon alla tilaa tällä hetkellä reilut 8M$ ja pelaajisto kokonaisuutena kohtuullisesti jo kasassa, voisi olla kiinnostusta saada Stamkos riveihinsä. Huhu kertoo, että seura olisi valmistelemassa Stamkosille 114M$ ja 10 vuoden sopimusta.
Muita potentiaalisia seuroja voisi olla vaikkapa Islanders tai Buffalo. Ainakin Buffalon suunnalla ollaan huhujen mukaan valmistelemassa jotain suurta liittyen heinäkuun alun (rajoitettujen) vapaiden agenttien markkinoihin.
Joka tapauksessa pidän selvänä, että Stamkosin kohdalla nähdään paljon mielenkiintoisempia liikkeitä kuin kenenkään muun pelaajan kohdalla. Kuten sanottua, Brad Richards tekee "vain" (rahakkaan) sopimuksen joko Tampan, Toronton tai Rangersin kanssa.
Eikä pidä unohtaa, että Richards ja Stamkos saattavat olla sidoksissa toisiinsa - Tampa odottaa mitä tapahtuu Richardsin kanssa ja sopii vasta sitten Stamkosin kanssa. Tai päinvastoin.
Kuten joka vuosi, tänäkin vuonna on monia vapaita agentteja liikkeellä. Suomalaisittain mielenkiintoisimpia nimiä ovat Sami Salo, Antti Miettinen, Anssi "mitalihukassa" Salmela ja Sean Bergenheim - niin ja tietysti Teemu Selänne jota villeimmät huhut ovat olleet viemässä jo takaisin Winnipegiin (tämä ei tule ikinä toteutumaan muutoin kuin Anaheimin paidassa!).
Mutta edelleen, rajoitettujen agenttien puolella lista on paljon herkullisempi. Liikkeellä ovat Stamkosin lisäksi mm. Shea Weber, Tyler Bozak, Luke Schenn, Keith Yandle ja tietenkin Jesse Joensuu.
Tapahtumat käynnistyvät huomenillalla ja kyseessä lienee kaikkien aikojen mielenkiintoisimmat agenttimarkkinat.
EDIT 30.6.2011 klo 21.36: Toinen blogin lukijoista huomautti minun unohtaneeni erää olennaisen asian offer sheetistä. Eli offer sheetiin kuuluu olennaisena osana kompensaatio varausvuorojen muodossa. Luovutettavien varausvuorojen määrä riippuu tarjotusta palkasta ja olisi Stamkosin tapauksessa luultavasti jopa 4 ensimmäisen kierroksen varausta. Tämä luonnollisesti rajoittaa offer sheetien tekemistä.
Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olen löytänyt ja innostunut kuuntelemaan kanadalaisten radioasemien ja web-sivustojen podcasteja. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että Kanadassa tuotetaan päivittäin tuntikaupalla jääkiekkoaiheisia podcasteja - keskellä kesää! Aina löytyy uusia aiheita ja uusia näkökulmia vanhoihin aiheisiin. Ja joku vanha valmentaja tai eläköitynyt pelaaja niitä kommentoimaan. Lisäksi on ollut vielä melko hauska havaita, että jokunen suomalainen mediatoimija hyödyntää selvästi surutta tätä tarjontaa ja esittää podcasteissa (eli kanadalaisissa radioissa) nousseita ideoita ja ajatuksia ominaan.
Mutta osataan sitä täälläkin.
Viime päivinä on kiekkopiireissä puhuttu todella paljon siitä, mihin Brad Richards suuntaa seuraavaksi. Suostuuko mies kotikyläalennukseen (home town discount) vai houkuttaako legendaarinen Maple Leafs? Vai painaako kenties sittenkin raha eniten vaakakupissa ja mies tarttuu Satherin rahanippuun ja painelee Manhattanille? Minä sanon että aivan sama.
Sen sijaan paljon mielenkiintoisempi tapaus on RFA (restricted fee agent, rajoitettu vapaa agentti) Steven Stamkos joka pelasi Tampassa menneinä kausina.
Rajoitettu vapaa agentti-termillä tarkoitetaan sopimustilannetta, jossa alle 26-vuotias ja vähemmän kuin 7 kautta NHL:ssä pelannut pelaaja tulee nykyisen sopimuskautensa päätökseen. Tällöin heinäkuun ensimmäisen päivän jälkeen pelaaja on vapaa neuvottelemaan uudesta sopimuksesta minkä tahansa joukkueen kanssa, mutta vanhalla seuralla (tässä tapauksessa Tampalla) on oikeus pitää pelaaja tarjoamalla vastaavan tasoinen sopimus. Stamkosia pidetään yleisesti NHL:n top-10 hyökkääjänä, ellei jopa yhtenä parhaana viidestä. Tällä hetkellä 10 eniten tienaavaa pelaajaa saavat vähintään 7,5M$/kausi (toim. huom. kaikki esitetyt summat ovat ns. cap hit-lukuja eli tarkoittavat sopimuksen keskiarvopalkkaa, ts. sopimuksen kokonaisarvo jaettuna tasaisesti koko sopimuksen kestoajalle). Vaikka mukaan mahtuu seurojen kannalta melkoisen huonojakin diilejä (Marian Gaborik) niin tuosta saa jonkin käsityksen missä suuruusluokassa liikutaan. Stamkos on kuitenkin 3 vuoden aikana olevansa 50 maalin kausiin toistuvasti pystyvä pelaaja, jollaisia ei nyky-NHL:ssä ole kovin montaa - viime kaudella juuri ja juuri yksi eli Anaheimin Corey Perry.
Tampan GM Steve Yzerman on pelannut todella jäätävää peliä Stamkosin sopimuksella. Tai sitten Stamkos ei ole yksinkertaisesti halunnut uutta sopimusta tehdä vaan todellakin haluaa mittauttaa markkina-arvonsa heinäkuun alussa. Oli asia kumminpäin vain, niin tilanne on mielenkiintoinen. Huomenna muut seurat voivat tarjota Stamkosille ns. offer sheetin eli sopimustarjouksen johon Tampa voi siis halutessaan vastata tietyn aikarajan sisällä. Onkin enemmän kuin oletettavaa, että Stamkos saa näitä papereita nenänsä alle useammankin, sillä paljon puhuttu palkkakatto ja ennen kaikkea palkkalattia näyttelevät tällä hetkellä kuviossa merkittävää roolia.
Palkkakatolla siis tarkoitetaan rahamäärää, jonka NHL-joukkue saa maksimissaan käyttää pelaajistonsa palkkoihin. Toisaalta, jokaisen NHL-joukkueen on täytettävä palkkalattia eli jokaisen seuran on minimissään käytettävä tietty summa rahaa pelaajiensa palkkoihin. Nämä luvut ovat tulevalla kaudella 64,3M$ ja 48,3M$. Tämä tarkoittaa sitä, että monilla joukkueilla on miljoonia tuhlattavana pelaajasopimuksiin. Tästä kovimpana esimerkkinä on Florida Panthers jonka täytyy polttaa rahaa lisää vähintään noin 38M$. Toki heidän kokoonpanonsa on kokonaisuudessaan melko puutteellinen, mutta silti tuollaisen rahamäärän kanssa operoiminen tekee asiasta melko mielenkiintoisen.
Jos palataan Stamkosiin, niin miehen voisi kuvitella saavan jopa noin 9M$/vuosi takaavan sopimustarjouksen heinäkuun alussa joltakin seuralta. Tämä laittaa taas Tampan GM:n Yzermanin tiukkaan tilanteeseen - onko pelaaja sittenkään tuommoisen rahaläjän arvoinen? Kannattaako tarjoukseen vastata?
Yzerman pyrkii rakentamaan Tampasta samanlaisen dynastian kuin Detroit on ollut jo pitkään. Seuran, johon pelaajat haluavat tulla. Seuran, joka on joka vuosi potentiaalinen Stanley cup -voittajakandidaatti. Seuran, jonka kanssa pelaajat ovat valmiita tekemään halpoja sopimuksia saadakseen mahdollisuuden voittaa jotain suurta. Ongelma on Tampan kohdalla vain se, että jonkun täytyisi näyttää mallia. Toisin sanoen, heillä ei ole vielä yhtään mainitun kaltaisen sopimuksen tehnyttä pelaajaa - pelaajaa, joka kuuluu tähtikategoriaan ja on sitoutunut organisaatioon pitkällä, suhteellisen halvalla sopimuksella. Eikä ole ollenkaan varmaan haluaako Stamkos olla se pelaaja. Yzerman pelaa agenttipeliä nyt isolla riskillä.
Mitkä muut seurat Floridan lisäksi sitten ovat potentiaalisia offer sheetin tekijöitä? Huhuja on liikkunut Philadelphia Flyersista, joka raivasi juuri tilaa palkkakaton alle heivaamalla kaksi huippusentteriään muualle kaupassa, joka on herättänyt melkoista ihmettelyä läpi kiekkopiirien. Minun mielestäni kauppa ei sinällään ollut loppujen lopuksi kovinkaan ihmeellinen, sillä tuolla liikkeellä Flyers sai mahdollisuuden solmia sopimus huippumaalivahdin kanssa, sai riveihinsä tulevaisuuden huiuppusentterin ja tilaa mukavasti palkkabudjettiin. Niin ja jäihän heille edelleen kaksi kiistattoman hyvää sentteriä! Flyersillä, jolla on katon alla tilaa tällä hetkellä reilut 8M$ ja pelaajisto kokonaisuutena kohtuullisesti jo kasassa, voisi olla kiinnostusta saada Stamkos riveihinsä. Huhu kertoo, että seura olisi valmistelemassa Stamkosille 114M$ ja 10 vuoden sopimusta.
Muita potentiaalisia seuroja voisi olla vaikkapa Islanders tai Buffalo. Ainakin Buffalon suunnalla ollaan huhujen mukaan valmistelemassa jotain suurta liittyen heinäkuun alun (rajoitettujen) vapaiden agenttien markkinoihin.
Joka tapauksessa pidän selvänä, että Stamkosin kohdalla nähdään paljon mielenkiintoisempia liikkeitä kuin kenenkään muun pelaajan kohdalla. Kuten sanottua, Brad Richards tekee "vain" (rahakkaan) sopimuksen joko Tampan, Toronton tai Rangersin kanssa.
Eikä pidä unohtaa, että Richards ja Stamkos saattavat olla sidoksissa toisiinsa - Tampa odottaa mitä tapahtuu Richardsin kanssa ja sopii vasta sitten Stamkosin kanssa. Tai päinvastoin.
Kuten joka vuosi, tänäkin vuonna on monia vapaita agentteja liikkeellä. Suomalaisittain mielenkiintoisimpia nimiä ovat Sami Salo, Antti Miettinen, Anssi "mitalihukassa" Salmela ja Sean Bergenheim - niin ja tietysti Teemu Selänne jota villeimmät huhut ovat olleet viemässä jo takaisin Winnipegiin (tämä ei tule ikinä toteutumaan muutoin kuin Anaheimin paidassa!).
Mutta edelleen, rajoitettujen agenttien puolella lista on paljon herkullisempi. Liikkeellä ovat Stamkosin lisäksi mm. Shea Weber, Tyler Bozak, Luke Schenn, Keith Yandle ja tietenkin Jesse Joensuu.
Tapahtumat käynnistyvät huomenillalla ja kyseessä lienee kaikkien aikojen mielenkiintoisimmat agenttimarkkinat.
EDIT 30.6.2011 klo 21.36: Toinen blogin lukijoista huomautti minun unohtaneeni erää olennaisen asian offer sheetistä. Eli offer sheetiin kuuluu olennaisena osana kompensaatio varausvuorojen muodossa. Luovutettavien varausvuorojen määrä riippuu tarjotusta palkasta ja olisi Stamkosin tapauksessa luultavasti jopa 4 ensimmäisen kierroksen varausta. Tämä luonnollisesti rajoittaa offer sheetien tekemistä.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Juhlaputki ja pari muuta päätöstä
Kuten viimeisimmän kirjoituksen ja tämän kirjoituksen välisestä ajasta voi päätellä, on bloginpitäjlle iskenyt jonkinlainen kiekkoähky joka tosin nyt alkaa jo vähän helpottamaan. En olisi voinut uskoa että näinkin voi käydä.
SM-liigan playoffit olivat jostain syystä tänä keväänä kovin puuduttavat eivätkä pahemmin herättäneet tunteita. HIFK:n selvitettyä tiensä Jokereiden läpi ei ollut muuta odotettavaa kuin viimeisen finaaliottelun päätössummeri, siksi ylivertainen HIFK oli tuon jälkeen.
NHL:n pudotuspelien ensimmäinen kierros oli tututtuun tapaan loistava, mutta toinen kierros taas lähinnä turruttavan puuduttava. Nyt kun aletaan tosissaan tappelemaan kannusta, alkaa touhu taas kiinnostamaan.
Ja nämä vain omia tuntemuksiani, eivätkä perustu kertakaikkiaan mihinkään tosiseikkaan.
Kaiken tämän väliin mahtui jääkiekon MM-kisat mestaruuksineen. Mutta siitäkin karkelosta jäi oikeastaan vain melko väljähtänyt maku joka johtuu lähinnä siitä, ettei täällä Saksassa ketään oikein tosissaan tuo jääkiekko kiinnosta. Jotkut työkaverit olivat muutaman pelin katsoneet, mutta silti heidähttp://www.blogger.com/img/blank.gifn kanssaan on aivan turha jauhaa takakarvan hienouksista saatikka ohjauspelin yksityiskohdista. Sentään MG:n maalia osasivat arvostaa ja ihmetellä. Jos totta puhutaan, niin itseltäkin jäi finaali näkemättä koska vietin sen parituntisen autobaanalla, kiitos vaimon harrastusten.
Nyt kun mestaruudesta on kulunut viikko, voidaan vetää yhteen muutama taka-alalta seuranneen huomio. Ensinnäkin, juhlakaava oli tuttu jo 16 vuoden takaa. Pojat kotiin hävittäjän saattamana, tsembalot torilla pienissä(?) sievissä, saunomista poikain kera sekä uutena juttuna yleinen paheksunta hönöttelystä julkisuudessa.
Ja koska median tehtävä on ottaa kaikki irti, näin todellakin on tapahtunut. On kirjoitettu juhlinnan vaikutuksista terveyteen ja onpa ansioiduttu jopa kysymällä Katri Helenan mielipidettä juhlinnan tasosta. Ja koska KH sanoo ettei MG ottanut liikaa, niin näinhän sen täytyy sitten olla.
Mutta edellämainittuun täytyy kyllä lisätä, ettei tällä kertaa kävisi kuten edellisellä kerralla ja juhlinta jää päälle. Viimeistään vaalien tulos osoitti, että jotkut ovat juhlineet viimeksi kuluneet 16 vuotta. Siitä lisätietoja Kontulan Persujen toimistolta.
SM-liigan playoffit olivat jostain syystä tänä keväänä kovin puuduttavat eivätkä pahemmin herättäneet tunteita. HIFK:n selvitettyä tiensä Jokereiden läpi ei ollut muuta odotettavaa kuin viimeisen finaaliottelun päätössummeri, siksi ylivertainen HIFK oli tuon jälkeen.
NHL:n pudotuspelien ensimmäinen kierros oli tututtuun tapaan loistava, mutta toinen kierros taas lähinnä turruttavan puuduttava. Nyt kun aletaan tosissaan tappelemaan kannusta, alkaa touhu taas kiinnostamaan.
Ja nämä vain omia tuntemuksiani, eivätkä perustu kertakaikkiaan mihinkään tosiseikkaan.
Kaiken tämän väliin mahtui jääkiekon MM-kisat mestaruuksineen. Mutta siitäkin karkelosta jäi oikeastaan vain melko väljähtänyt maku joka johtuu lähinnä siitä, ettei täällä Saksassa ketään oikein tosissaan tuo jääkiekko kiinnosta. Jotkut työkaverit olivat muutaman pelin katsoneet, mutta silti heidähttp://www.blogger.com/img/blank.gifn kanssaan on aivan turha jauhaa takakarvan hienouksista saatikka ohjauspelin yksityiskohdista. Sentään MG:n maalia osasivat arvostaa ja ihmetellä. Jos totta puhutaan, niin itseltäkin jäi finaali näkemättä koska vietin sen parituntisen autobaanalla, kiitos vaimon harrastusten.
Nyt kun mestaruudesta on kulunut viikko, voidaan vetää yhteen muutama taka-alalta seuranneen huomio. Ensinnäkin, juhlakaava oli tuttu jo 16 vuoden takaa. Pojat kotiin hävittäjän saattamana, tsembalot torilla pienissä(?) sievissä, saunomista poikain kera sekä uutena juttuna yleinen paheksunta hönöttelystä julkisuudessa.
Ja koska median tehtävä on ottaa kaikki irti, näin todellakin on tapahtunut. On kirjoitettu juhlinnan vaikutuksista terveyteen ja onpa ansioiduttu jopa kysymällä Katri Helenan mielipidettä juhlinnan tasosta. Ja koska KH sanoo ettei MG ottanut liikaa, niin näinhän sen täytyy sitten olla.
Mutta edellämainittuun täytyy kyllä lisätä, ettei tällä kertaa kävisi kuten edellisellä kerralla ja juhlinta jää päälle. Viimeistään vaalien tulos osoitti, että jotkut ovat juhlineet viimeksi kuluneet 16 vuotta. Siitä lisätietoja Kontulan Persujen toimistolta.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
YT-neuvottelut Tampereella!
Sporttia ja urheilua -blogin saamien tietojen mukaan tamperelaiset jääkiekkojoukkueet Ilves ja Tappara ovat viimeinkin päättäneet ryhtyä toteuttamaan vuosia velloneita huhuja joukkueiden yhdistämisestä.
Siirtymäajaksi oli alunperin kaavailtu muutamaa vuotta sillä ajatuksella, että Tampereen uuteen monitoimihalliin muuttaisi kahden joukkueen sijaan vain yksi, yhdistynyt joukkue.
Kiekkojoukkueiden johto on käynyt lukuisia neuvotteluita pitkin päättynyttä kautta Tampere Unitedin johtoportaan kanssa saaden siltä suunnalta kuulemma hyviä neuvoja mm. rahoituksen järjestämiseen.
Koska aiemmin viikolla tuli julkisuuteen odotettu tieto siitä, että uuden hallin valmistuminen viivästyy, päättivät seurajohtajat suorittaa yhdistymisen nopeutettua menettelyä käyttäen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seurat aloittivat tänään yt-neuvottelut pelaajien kanssa.
Luottamusmiesten kanssa sovittiin, että ns. "pitkällä listalla" ovat kaikki vähänkään järkevät sopimuspelaajat joista sitten varsinainen joukkue kasataan. Blogin lähellä sisäpiiriä olevan lähteen mukaan tämä lista näyttäisi tältä:
MAALIVAHDIT
Juha Metsola
Jani Nieminen
Sami Aittokallio
PUOLUSTAJAT
Viktor Ekbom
Pekka Saravo
Juha Leimu
Jussi Halme
Tuukka Mäntylä
Nils Bäckström
Jyrki Jokipakka
Niko Peltola
Ryan Glenn
Teemu Kesä
Arto Tukio
HYÖKKÄÄJÄT
Joey Tenute
Jan-Mikael Järvinen
Miikka Männikkö
Nestori Lähde
Tuomas Vänttinen
Kim Strömberg
Tomi Pekkala
Jouni Virpiö
Antti Kangasniemi
Jukka Peltola
Matias Myttynen
Jesse Niinimäki
Masi Marjamäki
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Mark Lee
Matias Sointu
Jaakko Pellinen
Joonas Rask
VALMENNUS
Sami Hirvonen, Juha Pajuoja, Raimo Helminen
Kuten normaalissa yrityselämässä, myös jääkiekon puolella totuus on kuitenkin vielä karumpi. Uuden, yhdistyneen seuran (työnimi: "Hockey Of Tampere" eli "HOT"), johto on kuitenkin jo laatinut valmennuksen työtä helpottaakseen kokoonpanot tulevalle kaudelle. Tämän kokouksen lisälehden löysikin eräs iltavuoron siistijä, joka toimitti A4:n Sporttia ja urheilua -blogin toimitukseen. Ja koska me emme salaa yhdeltäkään kolmesta lukijastamme mitään, tässä nuo kentälliset!
MAALIVAHTI
Jani Nieminen (Juha Metsola)
1. KENTTÄ
Masi Marjamäki - Jesse Niinimäki - Mark Lee
Juha Leimu - Ryan Glenn
2. KENTTÄ
Miikka Männikkö - Joey Tenute - Kim Strömberg
Tuukka Mäntylä - Niko Peltola
3. KENTTÄ
Joonas Rask - Tuomas Vänttinen - Matias Myttynen
Pekka Saravo - Jyrki Jokipakka
4. KENTTÄ
Antti Kangasniemi - Jukka Peltola - Jaakko Pellinen
VILTTIKETJU
Sami Aittokallio
Jussi Halme
Nils Bäckström
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Matias Sointu
Mikähän siinä on, että vaikka nuo joukkueet yhdistettäisiin, niin silti tämä rosteri ei oikein vakuuta...
Siirtymäajaksi oli alunperin kaavailtu muutamaa vuotta sillä ajatuksella, että Tampereen uuteen monitoimihalliin muuttaisi kahden joukkueen sijaan vain yksi, yhdistynyt joukkue.
Kiekkojoukkueiden johto on käynyt lukuisia neuvotteluita pitkin päättynyttä kautta Tampere Unitedin johtoportaan kanssa saaden siltä suunnalta kuulemma hyviä neuvoja mm. rahoituksen järjestämiseen.
Koska aiemmin viikolla tuli julkisuuteen odotettu tieto siitä, että uuden hallin valmistuminen viivästyy, päättivät seurajohtajat suorittaa yhdistymisen nopeutettua menettelyä käyttäen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seurat aloittivat tänään yt-neuvottelut pelaajien kanssa.
Luottamusmiesten kanssa sovittiin, että ns. "pitkällä listalla" ovat kaikki vähänkään järkevät sopimuspelaajat joista sitten varsinainen joukkue kasataan. Blogin lähellä sisäpiiriä olevan lähteen mukaan tämä lista näyttäisi tältä:
MAALIVAHDIT
Juha Metsola
Jani Nieminen
Sami Aittokallio
PUOLUSTAJAT
Viktor Ekbom
Pekka Saravo
Juha Leimu
Jussi Halme
Tuukka Mäntylä
Nils Bäckström
Jyrki Jokipakka
Niko Peltola
Ryan Glenn
Teemu Kesä
Arto Tukio
HYÖKKÄÄJÄT
Joey Tenute
Jan-Mikael Järvinen
Miikka Männikkö
Nestori Lähde
Tuomas Vänttinen
Kim Strömberg
Tomi Pekkala
Jouni Virpiö
Antti Kangasniemi
Jukka Peltola
Matias Myttynen
Jesse Niinimäki
Masi Marjamäki
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Mark Lee
Matias Sointu
Jaakko Pellinen
Joonas Rask
VALMENNUS
Sami Hirvonen, Juha Pajuoja, Raimo Helminen
Kuten normaalissa yrityselämässä, myös jääkiekon puolella totuus on kuitenkin vielä karumpi. Uuden, yhdistyneen seuran (työnimi: "Hockey Of Tampere" eli "HOT"), johto on kuitenkin jo laatinut valmennuksen työtä helpottaakseen kokoonpanot tulevalle kaudelle. Tämän kokouksen lisälehden löysikin eräs iltavuoron siistijä, joka toimitti A4:n Sporttia ja urheilua -blogin toimitukseen. Ja koska me emme salaa yhdeltäkään kolmesta lukijastamme mitään, tässä nuo kentälliset!
MAALIVAHTI
Jani Nieminen (Juha Metsola)
1. KENTTÄ
Masi Marjamäki - Jesse Niinimäki - Mark Lee
Juha Leimu - Ryan Glenn
2. KENTTÄ
Miikka Männikkö - Joey Tenute - Kim Strömberg
Tuukka Mäntylä - Niko Peltola
3. KENTTÄ
Joonas Rask - Tuomas Vänttinen - Matias Myttynen
Pekka Saravo - Jyrki Jokipakka
4. KENTTÄ
Antti Kangasniemi - Jukka Peltola - Jaakko Pellinen
VILTTIKETJU
Sami Aittokallio
Jussi Halme
Nils Bäckström
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Matias Sointu
Mikähän siinä on, että vaikka nuo joukkueet yhdistettäisiin, niin silti tämä rosteri ei oikein vakuuta...
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Kohupaljastus: SM-liigan play-off -säännöt
SM-liigan toimiston perällä on kassaholvi, jonne on säilötty erilaisia merkittäviä asioita. Holvista löytyy epämääräinen kasa VHS-videokasetteja, jotka pitävät sisällään kaikki tilanteet, joista olisi pitänyt langettaa pelikieltoa mutta jostain syystä näin ei ole kuitenkaan tehty (esim. rikkeen tekijänä HPK:n pelaaja, vrt. Tuulolan rike sääleissä).
Holvissa on myös vuosien ajan säilytetty ainoata kopiota liigan play-off -säännöistä. Jokainen joukkueensa play offeihin luotsannut valmentaja pääsee kerran urallaan holviin lukemaan ko. opuksen. Kopioita ei saa ottaa eikä kirjan olemassaolosta saa kertoa kenellekään. Sallittua on vain epämääräisesti haastatteluissa viitata pelin erilaiseen luonteeseen play offeissa.
Sporttia ja urheilua -blogi on kuitenkin löytänyt Mustamäen torilta ns. "tiskin alta" kopion säännöstöstä haltuunsa. Ja koska blogi ei pelkää ketään, julkaisemme säännöstön koko kansan luettavaksi, olkaa hyvä!
PLAY-OFF SÄÄNNÖT - SM-LIIGA
§1 YLEISTÄ
Nämä säännöt ovat voimassa vain ja ainoastaan SM-liigan play-off otteluissa. Muissa otteluissa näillä säännöillä ei olisikaan mitään merkitystä, sillä eihän niitä runkosarjan tiistaivääntöjä kukaan tosissaan pelaa, kunhan rahastetaan firmoilta VIP-lippujen hinnat. Näistä säännöistä ei saa kertoa kenellekään.
Lisäys 2002: Säännöstöä sovelletaan myös sääleissä, eikun pudostuspelikarsinnoissa, eikun "villi kortti" -kierroksella.
§2 TUOMARIT
Tuomareiden painostaminen ja johdattelu tulee aloittaa noin 5-10 kierrosta ennen runkosarjan loppua. Keskustelu on syytä lehdistötilaisuuksissa erityisesti tappio-otteluiden jälkeen kääntää tuomareihin, jotta omat pelilliset ongelmat saadaan peitettyä. Mikäli vastustajan valmentaja moittii tuomareita, myös sinun täytyy näin tehdä jottei vastustaja vain saa hyötyä tilanteesta seuraavassa ottelussa.
§3 RIKKEET
Nyrkkisääntönä voi pitää, että omaan joukkueeseen kohdistuneet rikkeet ovat tappoyrityksiä ja omien tekemät rikkeen ovat sellaisia, joista ei kyllä play offeissa tulisi jäähyjä antaa. Mahdolliset kurinpitäjän omalle joukkueelle antamat tuomiot ovat aina liian kovia ja vastustajalle tulleet mitättömät muutaman ottelun sanktiot täysin linjattomia eivätkä vastaa millään tapaa rikkeen vakavuutta. Muista myös mainita, että vakavasti rikotun pelaajan ura on vaarassa, vaikka hän mahdollisesti olisikin jo mukana seuraavassa ottelussa.
§4 VASTUSTAJA
Ennen ottelusarjan alkua on syytä pyrkiä siirtämään ennakkosuosikin paineet aina vastustajalle. Ei ole merkitystä, vaikka olisit voittanut runkosarjan ennätyspistein, sillä tällaisessa tapauksessa tulee vain muistuttaa mediaa play offien ennalta-arvaamattomuudesta ja pahoista loukkaantumisista.
§5 VASTUSTAJAN VALMENTAJA
Vastustajan valmentajasta ei saa sanoa pahaa. Eikä vastustajaa saa koittaa pelotella. Jos kuitenkin näin epäortodoksisesti toimii, niin siitähän voi joku toimittaja saada hyvän jutun aikaiseksi ja joku voisi oikeasti kiinnostua jonkinlaisesta vastakkainasettelusta. Vaarallista.
§6 MARKKINOINTI
Play off -otteluita ei kannata markkinoida mitenkään etukäteen. Ei mitenkään.
§7 VOITTAMINEN/HÄVIÄMINEN
Ei sitten lyödä lyötyä - ainakaan liikaa. Kehutaan hyvää vastusta, tiukkaa sarjaa, hyviä vääntöjä, pieniä marginaaleja ja muuta jargonia. Kyllä te tiedätte.
Lisäys 03-2011: Eikä ämmitellä. Varsinkaan ne ei saa ämmitellä, jotka on itse syyllistyneet samoihin asioihin mihin ämmittelyn kohde ja/tai on itse ämmäilläyt eikä ole pitänyt sanojansa ja ollut miehen mittainen.
Ennustamisen sietämätön keveys
Runkosarja päättyi jokin aika sitten ja playoffit ovat hyvässä vauhdissa. Olen koittanut vältellä tätä kirjoitusta, mutta suoraselkäisenä ihmisenä koitan silti kestää tämän kuin mies.
Syyskuussa, ennen kauden alkua, tein ennustuksen siitä miten runkosarja tulee tänä vuonna SM-liigassa menemään. Näinhän toimii kaikki muutkin blogistit ja printtimedia. Harva blogisti saatika ihan oikea toimittaja sen sijaan kauden jälkeen summaa omia ennustajan lahjojaan. Mutta minä ajattelin niin tehdä.
Jotta vertailu olisi helppoa, laitetaan tähän taulukko, josta näkee suoraan samalla silmäyksellä ennustukseni kuin myös lopullisen sarjataulukon.
Ei mennyt ihan kohdilleen. Kuten käytännössä kaikilla, Ässät sekoitti pakan aivan totaalisesti samoin kuin Kärppien käsittämätön konttaus läpi kauden. Myös Ilveksen ennakoitua parempi kausi aiheutti pään vaivaa niin allekirjoittaneelle kuin muillekin.
Toisaalta, moni joukkue löysi kyllä oikean sijaintinsa (suora playoff-paikka, sääliplayoffit tai ulkona playofeista). Mutta matkaa todelliseksi asiantuntijaksi on vielä - vähän.
Ja mitä tulee muihin kauden aikana esitettyihin ennusteisiin, niin ainakin edellisessä kirjoituksessa ennakoitu Mäntymaan siirtyminen Tapparaan ei toteutunut kun mies tekikin sopimuksen Kärppien kanssa. Herran perässä oli tiettävästi seitsemän (7!) liigaseuraa, joten oletettavasti Mäntymaa teki elämänsä sopimuksen.
Sen sijaan Männikön siirto Tapparaan taidettiin uutisoida tässä blogissa esimerkiksi ennen Veikkaaja-lehteä ja Pesosen siirto Tapparaan odottaa vielä toteutumistaan.
Ja Mäntylän siirto ulkomaille vaikuttaa viimeisimpien tietojen perusteella olevan käytännössä varma.
Ennustaminen, arvaaminen ja huhuilu on hasukaa puuhaa, vaikkei sillä sinällään mitään arvoa olekaan.
Syyskuussa, ennen kauden alkua, tein ennustuksen siitä miten runkosarja tulee tänä vuonna SM-liigassa menemään. Näinhän toimii kaikki muutkin blogistit ja printtimedia. Harva blogisti saatika ihan oikea toimittaja sen sijaan kauden jälkeen summaa omia ennustajan lahjojaan. Mutta minä ajattelin niin tehdä.
Jotta vertailu olisi helppoa, laitetaan tähän taulukko, josta näkee suoraan samalla silmäyksellä ennustukseni kuin myös lopullisen sarjataulukon.
Ei mennyt ihan kohdilleen. Kuten käytännössä kaikilla, Ässät sekoitti pakan aivan totaalisesti samoin kuin Kärppien käsittämätön konttaus läpi kauden. Myös Ilveksen ennakoitua parempi kausi aiheutti pään vaivaa niin allekirjoittaneelle kuin muillekin.
Toisaalta, moni joukkue löysi kyllä oikean sijaintinsa (suora playoff-paikka, sääliplayoffit tai ulkona playofeista). Mutta matkaa todelliseksi asiantuntijaksi on vielä - vähän.
Ja mitä tulee muihin kauden aikana esitettyihin ennusteisiin, niin ainakin edellisessä kirjoituksessa ennakoitu Mäntymaan siirtyminen Tapparaan ei toteutunut kun mies tekikin sopimuksen Kärppien kanssa. Herran perässä oli tiettävästi seitsemän (7!) liigaseuraa, joten oletettavasti Mäntymaa teki elämänsä sopimuksen.
Sen sijaan Männikön siirto Tapparaan taidettiin uutisoida tässä blogissa esimerkiksi ennen Veikkaaja-lehteä ja Pesosen siirto Tapparaan odottaa vielä toteutumistaan.
Ja Mäntylän siirto ulkomaille vaikuttaa viimeisimpien tietojen perusteella olevan käytännössä varma.
Ennustaminen, arvaaminen ja huhuilu on hasukaa puuhaa, vaikkei sillä sinällään mitään arvoa olekaan.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Yleisön pyynnöstä vielä kerran: linjasta
Liigassa sattui lyhyen ajan sisään kaksi lähes identtistä mailallamäiskimistapausta, joihin liigan kurinpidon tuli puuttua. Molemmat tapaukset nähtiin sen verran vakavina, että ne siirrettiin kurinpitäjän pöydältä kurinpitoryhmän käsittelyyn. Tätä menettelyä käytetään pykälien mukaan silloin, kun mahdollinen tuomio voi olla enemmän kuin 3 ottelua pelikieltoa.
Muistin virkistämiseksi tässä vielä tilanteet.
Tomi Pekkala huitaisee Kaijomaata (4 ottelua pelikieltoa):
Mika Noronen huitaisee Pulkkista (3 ottelua pelikieltoa):
Kurinpitotapauksissa, kuten rangaistuksissa yleensäkin, ei oteta huomioon sitä, mitä mahdollisesti edeltävässä tai edeltävissä tilanteissa on tapahtunut ja näin asian kuuluukin olla. Muutoinhan tietyllä tapaa oikeutettaisiin kostotoimenpiteet.
Seuraavaksi olennaiset osat kurinpitoryhmän päätösten perusteluista.
Kurinpitopäätös Tomi Pakkalan asiassa:
"Videotallenteelta tehtyjen havaintojen ja Pekkalan oman kertomuksen perusteella on selvää, että Pekkala syyllistyy tilanteessa huitomiseen. Pekkala lyö tilanteessa vastustajaa mailalla voimakkaasti kaksin käsin selkäpuolelle. Kurinpitoryhmä katsoo, että Pekkalan lyönnissä ei ole voinut olla kysymys hänen lausumassaan esittämästä yrityksestä lyödä kiekko pois Kaijomaalta vaan, pelaajien asemointi huomioiden, kyseessä on vastustajan vahingoittamisyritys. Edellä mainituilla perusteilla tilanteesta tulee määrätä Pekkalalle ottelurangaistus.
Kurinpitoryhmän näkemyksen mukaan Pekkalan tekoa ei voi puolustella järkevillä argumenteilla. Kaijomaa ei onneksi loukkaantunut lyönnin seurauksena, koska se sattui osumaan suojatulle alueelle. Pelaaja on aina vastuussa mailastaan ja sen käytöstä ja kyseisen tyyppisellä lyönnillä pelaajan tulee ymmärtää, että kohteen loukkaantumisriski on todennäköinen.
"Videotallenteelta tehtyjen havaintojen ja Norosen oman kertomuksen perusteella on selvää, että Noronen syyllistyy tilanteessa huitomiseen. Noronen lyö tilanteessa selin olevaa Pulkkista maalivahdin mailalla kaksin käsin sääreen. Huitominen tapahtuu pelitilanteen ulkopuolella. Kurinpitoryhmä katsoo, että kyseessä on vastustajan loukkaantumisriskin sisältävä voimakas ns. viikateisku. Edellä mainituilla perusteilla tilanteesta tulee määrätä Noroselle ottelurangaistus.
Pulkkinen ei onneksi loukkaantunut lyönnin seurauksena, koska se sattui osumaan suojatulle alueelle. Pelaajan tulee kuitenkin ymmärtää, että kohteen loukkaantumisriski kyseisen kaltaisessa lyönnissä on mahdollinen.
Kuten toisaalla (ensimmäinen kommentti) ansiokkaasti huomautettiin, ei Noronen ollut ensimmäistä kertaa asialla, mutta koska tuota aiempaa rikettä ei nähty suuremman tuomion arvoiseksi ei sitä tule myöskään enää käyttää tätä tuomiota koventavana seikkana. Noronen ei siis ollut sinällään rikoksen uusija.
Mutta silti, tuomiot eivät menneet tälläkään kertaa kyllä linjakkaasti. Vaikka se ei silti yllätä ketään, on surullista huomata ettei edes liigan kurinpitoryhmä kykene toimimaan eri pelaajien kohdalla samanarvoisesti. Kahta enempää samankaltaista rikettä harvoin näkee ja ne pienet erotkin mitä tilanteista löytää kompensoivat toisensa melko hyvin.
Positiivista tuomioissa oli se, että uskallettiin antaa edes kohtuullisia sanktioita vaikkei loukkaantumisia sattunut. Viesti ainakin meni perille.
Mutta miksi tuomiot erosivat toisistaan 33%? Erosivatko tilanteet tosisaan toisistaa niin paljon? Ajateltiinko, että yksi playoff-peli vastaa kahta runkosarjaottelua?
Muistin virkistämiseksi tässä vielä tilanteet.
Tomi Pekkala huitaisee Kaijomaata (4 ottelua pelikieltoa):
Mika Noronen huitaisee Pulkkista (3 ottelua pelikieltoa):
Kurinpitotapauksissa, kuten rangaistuksissa yleensäkin, ei oteta huomioon sitä, mitä mahdollisesti edeltävässä tai edeltävissä tilanteissa on tapahtunut ja näin asian kuuluukin olla. Muutoinhan tietyllä tapaa oikeutettaisiin kostotoimenpiteet.
Seuraavaksi olennaiset osat kurinpitoryhmän päätösten perusteluista.
Kurinpitopäätös Tomi Pakkalan asiassa:
"Videotallenteelta tehtyjen havaintojen ja Pekkalan oman kertomuksen perusteella on selvää, että Pekkala syyllistyy tilanteessa huitomiseen. Pekkala lyö tilanteessa vastustajaa mailalla voimakkaasti kaksin käsin selkäpuolelle. Kurinpitoryhmä katsoo, että Pekkalan lyönnissä ei ole voinut olla kysymys hänen lausumassaan esittämästä yrityksestä lyödä kiekko pois Kaijomaalta vaan, pelaajien asemointi huomioiden, kyseessä on vastustajan vahingoittamisyritys. Edellä mainituilla perusteilla tilanteesta tulee määrätä Pekkalalle ottelurangaistus.
Kurinpitoryhmän näkemyksen mukaan Pekkalan tekoa ei voi puolustella järkevillä argumenteilla. Kaijomaa ei onneksi loukkaantunut lyönnin seurauksena, koska se sattui osumaan suojatulle alueelle. Pelaaja on aina vastuussa mailastaan ja sen käytöstä ja kyseisen tyyppisellä lyönnillä pelaajan tulee ymmärtää, että kohteen loukkaantumisriski on todennäköinen.
Rangaistusta mitattaessa on huomioitu teon tahallisuus ja perusteettomuus pelitilanteeseen nähden, huitomisen törkeyden ja voimakkuuden aiheuttama vahingoittamisyritys ja teon kokonaisvaltainen jääkiekkoon kuulumattomuus. Teon tahallisuus huomioiden, mikäli Kaijomaa olisi loukkaantunut tilanteessa, se olisi otettu huomioon rangaistusta huomattavasti koventavana seikkana."
Kurinpitopäätös Mika Norosen asiassa:"Videotallenteelta tehtyjen havaintojen ja Norosen oman kertomuksen perusteella on selvää, että Noronen syyllistyy tilanteessa huitomiseen. Noronen lyö tilanteessa selin olevaa Pulkkista maalivahdin mailalla kaksin käsin sääreen. Huitominen tapahtuu pelitilanteen ulkopuolella. Kurinpitoryhmä katsoo, että kyseessä on vastustajan loukkaantumisriskin sisältävä voimakas ns. viikateisku. Edellä mainituilla perusteilla tilanteesta tulee määrätä Noroselle ottelurangaistus.
Pulkkinen ei onneksi loukkaantunut lyönnin seurauksena, koska se sattui osumaan suojatulle alueelle. Pelaajan tulee kuitenkin ymmärtää, että kohteen loukkaantumisriski kyseisen kaltaisessa lyönnissä on mahdollinen.
Rangaistusta mitattaessa on huomioitu teon tahallisuus ja perusteettomuus pelitilanteeseen nähden ja lyönnin voimakkuuden aiheuttama vahingoittumismahdollisuus sekä teon kokonaisvaltainen jääkiekkoon kuulumattomuus. Mikäli Pulkkinen olisi loukkaantunut tilanteessa, olisi se otettu huomioon rangaistusta huomattavasti koventavana seikkana."
Päätöksen perustelut ovat lähes identtiset:- mailalla lyödään kaksin käsin
- vastustaja ei loukkaannu
- lyönti osui suojatulle alueelle
- loukkaantumisriski todennäköinen/mahdollinen
- teon tahallisuus ja perusteettomuus pelitilanteeseen nähden
- tuomio olisi ollut kovempi jos vastustaja olisi loukkaantunut
- pelitilanteen ulkopuolella (Noronen)
- mailalla (Pekkala) vs. maalivahdin mailalla (Noronen)
- vahingoittamisyritys (Pekkala) vs. vahingoittamismahdollisuus (Noronen)
Kuten toisaalla (ensimmäinen kommentti) ansiokkaasti huomautettiin, ei Noronen ollut ensimmäistä kertaa asialla, mutta koska tuota aiempaa rikettä ei nähty suuremman tuomion arvoiseksi ei sitä tule myöskään enää käyttää tätä tuomiota koventavana seikkana. Noronen ei siis ollut sinällään rikoksen uusija.
Mutta silti, tuomiot eivät menneet tälläkään kertaa kyllä linjakkaasti. Vaikka se ei silti yllätä ketään, on surullista huomata ettei edes liigan kurinpitoryhmä kykene toimimaan eri pelaajien kohdalla samanarvoisesti. Kahta enempää samankaltaista rikettä harvoin näkee ja ne pienet erotkin mitä tilanteista löytää kompensoivat toisensa melko hyvin.
Positiivista tuomioissa oli se, että uskallettiin antaa edes kohtuullisia sanktioita vaikkei loukkaantumisia sattunut. Viesti ainakin meni perille.
Mutta miksi tuomiot erosivat toisistaan 33%? Erosivatko tilanteet tosisaan toisistaa niin paljon? Ajateltiinko, että yksi playoff-peli vastaa kahta runkosarjaottelua?
perjantai 25. helmikuuta 2011
Varmat huhut
Kevään lähestyessä pikkulintujen viserrykset kuuluvat päivä päivältä voimakkaammin. Ja koska kevät on ehtinyt jo vähän käynnistymään täällä eteläisessä Saksassa, kuuluu lintujen viserrys täällä sitäkin kovempana. Itse asiassa niin kovana, että Sporttia ja urheilua -blogi on saanut kasaan jo sen verran "varmoja" huhuja, että niistä sai aikaan jonkinlaisen kirjoituksenkin.
Jostain syystä eniten tarinoita on liikkunut Tampereen suunnalta, joten summataan vähän tulevien kausin tamperelaissiirtoja tässä kirjoituksessa, palataan sitten muihin joukkueisiin myöhemmin tarpeen mukaan.
Kuten arvelin jo syksyllä, on Tappara menettämässä tukijalkaansa puolustuksesta. Tosin vasta tulevaksi kaudeksi eikä tosiaan vielä kesken tämän kauden. Puolustaja Tuukka Mäntylä käyttänee optionsa ja lähtee itärajan taakse rahastamaan, mikä hänelle suotakoon.
Simo Yrjänä ei kuitenkaan ole jäänyt tilannnetta ihmettelemään vaan paikkaajaksi on kaavailtu toista omaa kasvattia, Ville Mäntymaata Frölundasta.
Toinen kaavailtu paluumuuttaja Tapparaan on aikoinaan Tapparasta Bluesiin lähtenyt, Örnskoldsvikin oma poika, Stefan Öhman. Öhmanin mahdollisesta kyvystä vahvistaa Tapparan puolustusta saa olla montaa mieltä, mutta tuskin mies sitä toisaalta heikentääkään.
Tarinaa on kuulunut myös Miikka "Samin bestis" Männikön siirtymisestä HPK:sta Tapparaan. Männikkö ei ainakaan kokonsa puolesta erottuisi Tapparan nykyhyökkääjistöstä ja sopisi hyvin seuran brändiin (miten se meni? Tappara on liigan vähiten äijämäisin seura tai jotain sinnepäin).
Naapurissa Ilveksessä on urheilutoimenjohtaja Seppo Hiitelä myös ryhtynyt varovaisiin kokoonpanotäydennyksiin tulevaa kautta silmällä pitäen. Nuorta runkoa aiotaan jatkossakin kehittää, mutta pieniä ja sopivia täydennyksiä lienee luvassa.
Kohtuullisen varmana voidaan pitää Tommi Huhtalan paluuta Ilvekseen. Huhtalan paluu onkin nyt mahdollista uudistuneen valmennusjohdon ansiosta ja Huhtalan nousujohteinen ura saisi varmasti lisäpuhtia siirrosta Ilvekseen.
Lisäksi jatkuvuutta Ilveksessä on haettu tarjoamalla sopimusta maalivahti Miika Wiikmanille.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Meren äärellä kuulemma tuulee aina kovempaa kuin sisämaassa. Keväällä kuulemma Turussa erityisen kovaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Jostain syystä eniten tarinoita on liikkunut Tampereen suunnalta, joten summataan vähän tulevien kausin tamperelaissiirtoja tässä kirjoituksessa, palataan sitten muihin joukkueisiin myöhemmin tarpeen mukaan.
Kuten arvelin jo syksyllä, on Tappara menettämässä tukijalkaansa puolustuksesta. Tosin vasta tulevaksi kaudeksi eikä tosiaan vielä kesken tämän kauden. Puolustaja Tuukka Mäntylä käyttänee optionsa ja lähtee itärajan taakse rahastamaan, mikä hänelle suotakoon.
Simo Yrjänä ei kuitenkaan ole jäänyt tilannnetta ihmettelemään vaan paikkaajaksi on kaavailtu toista omaa kasvattia, Ville Mäntymaata Frölundasta.
Toinen kaavailtu paluumuuttaja Tapparaan on aikoinaan Tapparasta Bluesiin lähtenyt, Örnskoldsvikin oma poika, Stefan Öhman. Öhmanin mahdollisesta kyvystä vahvistaa Tapparan puolustusta saa olla montaa mieltä, mutta tuskin mies sitä toisaalta heikentääkään.
Tarinaa on kuulunut myös Miikka "Samin bestis" Männikön siirtymisestä HPK:sta Tapparaan. Männikkö ei ainakaan kokonsa puolesta erottuisi Tapparan nykyhyökkääjistöstä ja sopisi hyvin seuran brändiin (miten se meni? Tappara on liigan vähiten äijämäisin seura tai jotain sinnepäin).
Naapurissa Ilveksessä on urheilutoimenjohtaja Seppo Hiitelä myös ryhtynyt varovaisiin kokoonpanotäydennyksiin tulevaa kautta silmällä pitäen. Nuorta runkoa aiotaan jatkossakin kehittää, mutta pieniä ja sopivia täydennyksiä lienee luvassa.
Kohtuullisen varmana voidaan pitää Tommi Huhtalan paluuta Ilvekseen. Huhtalan paluu onkin nyt mahdollista uudistuneen valmennusjohdon ansiosta ja Huhtalan nousujohteinen ura saisi varmasti lisäpuhtia siirrosta Ilvekseen.
Lisäksi jatkuvuutta Ilveksessä on haettu tarjoamalla sopimusta maalivahti Miika Wiikmanille.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Meren äärellä kuulemma tuulee aina kovempaa kuin sisämaassa. Keväällä kuulemma Turussa erityisen kovaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
torstai 24. helmikuuta 2011
"Saanko sorin?"
Otsikko on lainaus Juha Vuorisen Kristian-hahmolta, mutta sopii niin ihanasti tähän tilanteeseen.
TuTo:n Jyri Vähänikkilä sai 2 ottelun pelikiellon syyllistyttyään rasistiseen kommentointiin ottelussa TuTo-Hokki 23.2.2011. Teko oli ehdottoman tuomittava ja rangaistus, kerrankin, mielestäni sopiva.
Kuitenkin pieni hassu yksityiskohta kurinpidon tuomiossa pisti silmään.
"Lisäksi Vähänikkilän tulee ottaa yhteyttä sopimattoman käytöksen kohteeksi joutuneeseen Hokin pelaajaan Evgeni Fofanoviin ja esitettävä henkilökohtainen anteeksipyyntö. Hokin joukkueenjohtajaa pyydetään ilmoittamaan liiton toimistoon kun ko. yhteydenotto on tehty. Yhteydenotto on tehtävä ennen pelikiellon päättymistä."
Eli nyt iskä sanoi, että "pyydäppäs nyt sedältä anteeksi kun noin rumasti sanoit".
Pitääkö todellakin Mestiksen kurinpitäjän alkaa kertomaan aikuisille ihmisille käyttäytymissääntöjä? Voiko kurinpito edes edellyttää moista? Kuuluuko todellakin kurinpidollisiin toimiin määrätä pelaaja tekemään jotain tuollaista? Eikö kyse ole samasta asiasta, kuin että jos pelaaja löisi mailallaan kolon hallin seinään niin kurinpito määräisi pelaajan paklaamaan kolon piiloon ja viimeistelemään jäljen maalaamalla seinän?
Ja nyt ei pidä käsittää taas väärin. Mielestäni Vähänikkilän kuuluu pyytää anteeksi Fofanovilta, mutta tämän pitäisi johtua itsestäänselvyydestä eikä kurinpidon määräyksestä. Tällainen kuuluu yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin.
Samalla tavallahan fiksut pelaajat soittavat kolauksen uhrilleen pyytääkseen anteeksi esimerkiksi sopimatonta, sääntöjen vastaista taklauksta jossa vastapuoli on loukkaantunut.
TuTo:n Jyri Vähänikkilä sai 2 ottelun pelikiellon syyllistyttyään rasistiseen kommentointiin ottelussa TuTo-Hokki 23.2.2011. Teko oli ehdottoman tuomittava ja rangaistus, kerrankin, mielestäni sopiva.
Kuitenkin pieni hassu yksityiskohta kurinpidon tuomiossa pisti silmään.
"Lisäksi Vähänikkilän tulee ottaa yhteyttä sopimattoman käytöksen kohteeksi joutuneeseen Hokin pelaajaan Evgeni Fofanoviin ja esitettävä henkilökohtainen anteeksipyyntö. Hokin joukkueenjohtajaa pyydetään ilmoittamaan liiton toimistoon kun ko. yhteydenotto on tehty. Yhteydenotto on tehtävä ennen pelikiellon päättymistä."
Eli nyt iskä sanoi, että "pyydäppäs nyt sedältä anteeksi kun noin rumasti sanoit".
Pitääkö todellakin Mestiksen kurinpitäjän alkaa kertomaan aikuisille ihmisille käyttäytymissääntöjä? Voiko kurinpito edes edellyttää moista? Kuuluuko todellakin kurinpidollisiin toimiin määrätä pelaaja tekemään jotain tuollaista? Eikö kyse ole samasta asiasta, kuin että jos pelaaja löisi mailallaan kolon hallin seinään niin kurinpito määräisi pelaajan paklaamaan kolon piiloon ja viimeistelemään jäljen maalaamalla seinän?
Ja nyt ei pidä käsittää taas väärin. Mielestäni Vähänikkilän kuuluu pyytää anteeksi Fofanovilta, mutta tämän pitäisi johtua itsestäänselvyydestä eikä kurinpidon määräyksestä. Tällainen kuuluu yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin.
Samalla tavallahan fiksut pelaajat soittavat kolauksen uhrilleen pyytääkseen anteeksi esimerkiksi sopimatonta, sääntöjen vastaista taklauksta jossa vastapuoli on loukkaantunut.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Reagointi
Tammikuun loppu lähestyy uhkaavasti ja samalla umpeutuu SM-liigan siirtoaika. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että joukkueet pyrkivät vielä vahvistamaan joukkueitaan viime hetkillä. Ongelma vain on se, että niitä kiekollisia rightin puolen pakkeja ja maalintekijöitä ei jostain syystä ole montaa tarjolla. Joten seurat tyytyvät siihen, mitä hyllystä löytyy.
Ja sieltähän löytyy. Ja koska jokaisessa seurajohtajassa tai urheilutoimenjohtajassa tai pelaajakoordinaattorissa asuu sulovilen, niin kun kerran halvalla saa niin täytyyhän sitä ostaa. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Viimeisin esimerkki tuli Espoosta. Palkkasivat Nathan Robinsonin Adler Mannheimista, Saksan DEL-liigasta.
Ja sieltähän löytyy. Ja koska jokaisessa seurajohtajassa tai urheilutoimenjohtajassa tai pelaajakoordinaattorissa asuu sulovilen, niin kun kerran halvalla saa niin täytyyhän sitä ostaa. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Viimeisin esimerkki tuli Espoosta. Palkkasivat Nathan Robinsonin Adler Mannheimista, Saksan DEL-liigasta.
Nathan Robinson
Yleensä allekirjoittaneella ei ole mitään käsitystä näistä Suomeen raahattavista ulkomaalaisista pelaajista, sillä tällaisella kiekkoamatöörillä harvemmin on aikaa seurata kaikkia maailman kiekkosarjoja, saatika niiden yksittäisiä pelaajia. Tällä kertaa asia meni kuitenkin vähän eritavalla.
Olin kuun alussa katsomassa paikanpäällä Mannheimissa ottelua Adler - Freezers (Hampuri), jossa kyseinen herra Robinson pelasi kotijoukkueen riveissä. Tarkoitukseni on saada aikaan oikea jättireportaasi tuosta ottelusta, joten siitä ei tässä yhteydessä sen enempää. Mutta Robinsonista sen sijaan pari sanaa.
Mies erottui kentällä kolmesta syystä: tummasta ihonväristä, harhasyöttöjen määrästä ja heikosta kiekonkäsittelytaidosta. Ensimmäisellä asialla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa, mutta kahdella jälkimmäisellä on.
DEL-liigan taso on selvästi SM-liigaa heikompi. Tempo on hitaampaa, volttilähtöjä haetaan paljon oman maalin takaa ja kiekonkäsittely oli suorastaan surkeaa. Epäilin jo jossain vaiheessa jään laatua, mutta siitä ei tainnut kyllä olla kyse.
Ja sama päti Robinsoniin, mies jakeli hyvän nipun syöttöjä huonolla osoitteella, pompotti kiekkoja ja esiintyi muuten täysin mitäänsanomattomasti. Tällainen kaveri ei todellakaan ole vahvistus SM-liigassa missään joukkueessa, en uskoisi hänen mahtuvan edes pelaavaan kokoonpanoon monessakaan joukkueessa. En myöskään Bluesissa.
Toki itselläni ei ole kokemusta miehestä kuin yhden ottelun verran, mutta jotenkin tuntuu siltä että se on enemmän mitä Bluesilla oli hankitaa tehtäessä. Toivon olevani väärässä, Bluesin kannalta.
Mutta miksi näitä hankintoja sitten tehdään? Seurat kertovat tiedotteissaan korulausein kuinka pelaaja on vahva siinä ja siinä asiassa, kuinka hän tuo leveyttä kevään pudotuspeleihin, kuinka tällä halutaan herätellä joukkueen pelaajia pelaamaan paremmin ja taistelemaan pelipaikoista ja niin edelleen.
Sanon nyt tämän suoraan. Seurajohto hankkii tällaisilla hankinnoilla vain suojakilven itselleen jos menestystä ei tulekaan.
- Ulkomaalaishankintamme eivät vastanneet odotuksia vaan alisuorittivat, totesi seurapomo kauden jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
Näillä hankinnoilla vain pyritään osoittamaan, että kaikki tarpeellinen on koitettu tehdä menestyksen eteen. Hienoa tässä vain on se, että nykyään fanit jo alkavat ymmärtää mistä näissä hankinnoissa on kyse eikä se syyttävä sormi välttämättä fanin suunnasta osoitakaan "epäonnistunutta" ulkomaalaishankintaa kohti vaan sitä seuran toimiston ovea kohti.
Valistunut ennustukseni on, että Robinson ei mahdu Bluesin pelaavaan kokoonpanoon kevään edetessä. Ja edelleen, Bluesin puolesta toivon olevani väärässä.
torstai 20. tammikuuta 2011
Lainauksia
Joskus lainataan ohimennen, joskus harkiten. Joskus luvan kanssa ja joskus luvatta. Tällä kertaa vähän kaikkea edellämainittua.
Vuosien varrella olen käyttänyt minuutin jos toisenkin vapaa-ajastani lueskellessani lainauksia IRC:sta. Ja tässä vaiheessa jokainen IT-alan ammattilainen haluaa muistuttaa mikä ero on IRC:lla ja IRC-Gallerialla. Minä en nyt jaksa, jos kiinnostaa niin KVG.
Mutta takaisin aiheeseen. Olen tosiaan vuosien varrella kerännyt muutaman lainauksen tuolta IRCQuoteseista joka taas on paikka johon kerääntyy IRC:ssä lauotut parhaat tarinat. Kannattaa käydä muutenkin tutustumassa, jos haluaa päiväänsä piristystä.
Mutta tässä siis teille, rakkaat lukijani, parhaita paloja kunnon blogikirjoitusta odotellessa.
#ratsastus (1577) [62016]
Vuosien varrella olen käyttänyt minuutin jos toisenkin vapaa-ajastani lueskellessani lainauksia IRC:sta. Ja tässä vaiheessa jokainen IT-alan ammattilainen haluaa muistuttaa mikä ero on IRC:lla ja IRC-Gallerialla. Minä en nyt jaksa, jos kiinnostaa niin KVG.
Mutta takaisin aiheeseen. Olen tosiaan vuosien varrella kerännyt muutaman lainauksen tuolta IRCQuoteseista joka taas on paikka johon kerääntyy IRC:ssä lauotut parhaat tarinat. Kannattaa käydä muutenkin tutustumassa, jos haluaa päiväänsä piristystä.
Mutta tässä siis teille, rakkaat lukijani, parhaita paloja kunnon blogikirjoitusta odotellessa.
#ratsastus (1577) [62016]
ukon duunikaveri kerto eilen ihan helmen läpän. Se oli ollu jonottamas kaivohuoneelle, ku olli jokinen oli rymistelly sinne jonon eteen. Olli oli alkanu uhoo pokelle et "etkö tiedä kuka mä oon?" poke oli sanonu et "ihan sama, mut tänään ei kukaan pääse jonon ohi". Olli oli huutanu et "mul on enemmän rahaa ku tol jonolla yhteensä!". Sit oli sen duunikaverin takaa joku pieni mies huutanu et "tuu nyt vaan jonottaan sieltä!", oli ollu Mika Salo ;D
#arkku.gather (301) [133183]
http://ircquotes.fi/?62016
tost tuli miele yks juttu kimmo timosesta
kimmo timone oli menny johonki baarii ja sit nähny jonku kissa siel tiskil
no se oli menny se kissa luo jutuil ja kysyny et tieks et ketä mä oon
muija oli vaa pudistanu päätää jote timone oli kertonu kuka on
sit se muija sano et eihä noi lyhyet voi pelata änärissä
timone sano siihe et haluutko et meen seisoo mun lompakon päälle
muija lähti mukaa
#sm-liiga (231) [133185]
#sm-liiga (-88) [60962]
#arkku.gather (301) [133183]
http://ircquotes.fi/?62016
tost tuli miele yks juttu kimmo timosesta
kimmo timone oli menny johonki baarii ja sit nähny jonku kissa siel tiskil
no se oli menny se kissa luo jutuil ja kysyny et tieks et ketä mä oon
muija oli vaa pudistanu päätää jote timone oli kertonu kuka on
sit se muija sano et eihä noi lyhyet voi pelata änärissä
timone sano siihe et haluutko et meen seisoo mun lompakon päälle
muija lähti mukaa
#sm-liiga (231) [133185]
2002 sain ekan varotuksen ku menin tunkee vitun tappara-fanun nassuu sen mustan makkaran mitä se heilutti virvelillään meidän fanikatsomon yllä
#sm-liiga (-88) [60962]
jos sm-liigassa tulee työsulku nii voiko sm-liiga pelaajat mennä nhl:ään siksi aikaa pelaa?
#amiszätti (643) [113084]<+XaVaX> Heh.. Leila liftas tampereelle. Kysyin sitten siltä että kenen kyydissä se tuli. "En mää tiä. Jotain se sano olevansa Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja." Näytin sitten sille Kummolan kuvaa. "Juu. Toi se oli"...
#wossap.net (659) [99131]
#wossap.net (659) [99131]
lueskelin tossa tän päivän aamulehden etusivua ja siinä oli juttu Suomen kiekkopronssista. Jutun otsikkona "Tiukka peräpää katkaisi neljän vuoden kuivan kauden" :D
mitä vittua toi toimittaja on miettiny kun se on kirjottanu tota? :D
#vyl (257) [66886]
mitä vittua toi toimittaja on miettiny kun se on kirjottanu tota? :D
#vyl (257) [66886]
Huh, säpsähdinpä telkkua katsoessa
Katselin EPG:n kautta että mitä ohjelmaa eri kanavilta tulee, niin Canal+ Sportin kohdalla luki Ishockey SM Sluts.
Ajattelin heti että mitä ihmettä, jotain ruotsalaista kinkyä jääkiekkopornoa ennen kuin tajusin että Sluts. onkin Slutspel :(
rick.fi (288) [15662]
Katselin EPG:n kautta että mitä ohjelmaa eri kanavilta tulee, niin Canal+ Sportin kohdalla luki Ishockey SM Sluts.
Ajattelin heti että mitä ihmettä, jotain ruotsalaista kinkyä jääkiekkopornoa ennen kuin tajusin että Sluts. onkin Slutspel :(
rick.fi (288) [15662]
Juttelua Jenkkien kuusituntisesta Super Bowl-tapahtumasta.
..
Suomessakin pitäisi SM-liigafinaaleista tehdä kuusi tuntiset: siihen kuuluisi noin tunnin alkubriefi pelistä, puoli tuntia alkuseremonioita, Sakari Kuosmasen maamme-laulu, Timo Jutilan ja Mika Saukkosen alkuspekuloinnit, Hanna Pakarisen puoliaikashow, Leningrad Cowboysien hyväntekeväisyysottelu toisella puoliajalla ja joka katkon aikana 5 minuutin mainoskatko.
Meinasi unohtua vielä Marco Bjurströmin alkuverryttely
#lost.fi (550) [94553]
..
Suomessakin pitäisi SM-liigafinaaleista tehdä kuusi tuntiset: siihen kuuluisi noin tunnin alkubriefi pelistä, puoli tuntia alkuseremonioita, Sakari Kuosmasen maamme-laulu, Timo Jutilan ja Mika Saukkosen alkuspekuloinnit, Hanna Pakarisen puoliaikashow, Leningrad Cowboysien hyväntekeväisyysottelu toisella puoliajalla ja joka katkon aikana 5 minuutin mainoskatko.
Meinasi unohtua vielä Marco Bjurströmin alkuverryttely
#lost.fi (550) [94553]
(@Anastazia) Vielä loppukevennyt ennen unia: SM-liigassa hyvät tilastoinnit. Kivenmäki oli kolmessa tilastossa kärkikahinoissa: "Tulokkaat", "Puolustajat" ja "Ulkomaalaiset", ainoana heikkoutena mainittakoon, että Kivenmäki on kuusi vuotta SM-liigaa pelannut suomalainen hyökkääjä:D
tiistai 4. tammikuuta 2011
Rulettia tamperelaisittain
Kaikki tietävät kasinoiden rulettipöydät, samoin kaikki tietävät venäläisen ruletin. Mutta mitä on tamperelainen ruletti?
Tamperelainen ruletti on paikallisten jääkiekkoseurojen harrastamaa toimintaa, jossa joukkueen avainhenkilöiden valinnoissa sekoillaan joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Tappara harjoitti rulettiaan läpi kesän valmentajiensa kanssa siten, että off-seasonin aikana peräsimessä heilui 3 eri ukkoa (Mikko Saarinen 5.5. 2010 saakka, 5.5.2010-23.8.2010 Petri Mattila ja siitä eteenpäin sitten Sami Hirvonen). Kun tuohon ralliin lisätään vielä vaihtuneet apulais- ja maalivahtivalmentajat niin saranat ovat kuluneet ihan kiitettävästi.
Ilveksen versio ruletista (tällä kaudella) on taas liittynyt tolppien väliin. Kauden aloitti Jani Hurme mutta kun kiekko ei tahtonut tarttua, niin tilaisuutta ja ihan mielestäni aitoa mahdollisuutta tarjottiin Sami Aittokalliolle. Ei koppi tarttunut Aittokalliollakaan ihan täydellisesti, mutta toisaalta ei hän vielä ole mahdollisuuttaan menettänytkään.
Kun sitten Hurme loukkaantui ja edessäolevat U20-kisat tiesivät Aittokallion poistumista joukkueesta pariksi viikoksi, hankittiin Lukossa epäonnistunut Miika Wiikman. Ilves-johto osoitti pelisilmää tarjoamalla Wiikmanille mahdollisuutta try-outin kautta ja Wiikman käytti tilaisuutensa pelaamalla ensimmäiset ottelunsa Ilveksessä varsin mukavasti, sopimus syntyi loppukaudeksi ja uskoisin että osan Wiikmanin palkasta maksaa edelleen eräs nimeltämainitsematon raumalainen siivousfirma.
Vuodenvaihteessa harjoituksissa Wiikman sai kuitenkin kipeää selkäänsä eikä pysty pelaamaan ainakaan tämän illan (4.1.2011) ottelussa. Ja koska Aittokalliokin on edelleen kisamatkalla loppuivat Ilvekseltä maalivahdit kesken. Nuori Ville Kolppanen, 18, pääsi kokeilemaan liigavauhtia Jyp-ottelun kolmanteen erään mutta Kolppasen harteille ei kyllä olisi voinut lähteä rakentamaan kevään avausta, varsinkin kun kakkosmaalivahtia oltaisiin kaiveltu jo aika syvältä junnulaarista.
Näin Ilves päätyi lainaamaan oman kasvattinsa Juha Metsolan HPK:sta. Metsolan, joka ei aikanaan kelvannut Ilvekselle kelpaa nyt hätäapuna.
Metsolaa on pidetty yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista maalivahdeista, mutta hän on aina tahtonut jäädä jonkun jalkoihin. Ilves-aikoinaan viereltä jyräsivät Tuukka Rask ja Riku Helenius, maajoukkuekuvioissa taas Harri Säteri ja Tomi Karhunen. Ainoastaan vuoden 2007 U18-kisoissa Metsola pääsi näyttämään taitojaan ykkösenä.
Metsolan heikkoutena pidetään suhteellisen pientä pituutta (175cm) nykymaalivahteihin verrattuna. Ehkä siksi Metsola ei ole hyvistä Mestis-esityksistään huolimatta saanut kunnon mahdollisuutta liigassa eikä hän sitä tule saamaan HPK:ssakaan niin kauan kuin Kerhon tolppien välissä heiluu Teemu Lassila.
Menestystä kuitenkin Metsolalle uusimmassa projektissaan, pomppikoon kiekot suotuisasti!
Tamperelainen ruletti on paikallisten jääkiekkoseurojen harrastamaa toimintaa, jossa joukkueen avainhenkilöiden valinnoissa sekoillaan joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Tappara harjoitti rulettiaan läpi kesän valmentajiensa kanssa siten, että off-seasonin aikana peräsimessä heilui 3 eri ukkoa (Mikko Saarinen 5.5. 2010 saakka, 5.5.2010-23.8.2010 Petri Mattila ja siitä eteenpäin sitten Sami Hirvonen). Kun tuohon ralliin lisätään vielä vaihtuneet apulais- ja maalivahtivalmentajat niin saranat ovat kuluneet ihan kiitettävästi.
Ilveksen versio ruletista (tällä kaudella) on taas liittynyt tolppien väliin. Kauden aloitti Jani Hurme mutta kun kiekko ei tahtonut tarttua, niin tilaisuutta ja ihan mielestäni aitoa mahdollisuutta tarjottiin Sami Aittokalliolle. Ei koppi tarttunut Aittokalliollakaan ihan täydellisesti, mutta toisaalta ei hän vielä ole mahdollisuuttaan menettänytkään.
Kun sitten Hurme loukkaantui ja edessäolevat U20-kisat tiesivät Aittokallion poistumista joukkueesta pariksi viikoksi, hankittiin Lukossa epäonnistunut Miika Wiikman. Ilves-johto osoitti pelisilmää tarjoamalla Wiikmanille mahdollisuutta try-outin kautta ja Wiikman käytti tilaisuutensa pelaamalla ensimmäiset ottelunsa Ilveksessä varsin mukavasti, sopimus syntyi loppukaudeksi ja uskoisin että osan Wiikmanin palkasta maksaa edelleen eräs nimeltämainitsematon raumalainen siivousfirma.
Vuodenvaihteessa harjoituksissa Wiikman sai kuitenkin kipeää selkäänsä eikä pysty pelaamaan ainakaan tämän illan (4.1.2011) ottelussa. Ja koska Aittokalliokin on edelleen kisamatkalla loppuivat Ilvekseltä maalivahdit kesken. Nuori Ville Kolppanen, 18, pääsi kokeilemaan liigavauhtia Jyp-ottelun kolmanteen erään mutta Kolppasen harteille ei kyllä olisi voinut lähteä rakentamaan kevään avausta, varsinkin kun kakkosmaalivahtia oltaisiin kaiveltu jo aika syvältä junnulaarista.
Näin Ilves päätyi lainaamaan oman kasvattinsa Juha Metsolan HPK:sta. Metsolan, joka ei aikanaan kelvannut Ilvekselle kelpaa nyt hätäapuna.
Metsolaa on pidetty yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista maalivahdeista, mutta hän on aina tahtonut jäädä jonkun jalkoihin. Ilves-aikoinaan viereltä jyräsivät Tuukka Rask ja Riku Helenius, maajoukkuekuvioissa taas Harri Säteri ja Tomi Karhunen. Ainoastaan vuoden 2007 U18-kisoissa Metsola pääsi näyttämään taitojaan ykkösenä.
Metsolan heikkoutena pidetään suhteellisen pientä pituutta (175cm) nykymaalivahteihin verrattuna. Ehkä siksi Metsola ei ole hyvistä Mestis-esityksistään huolimatta saanut kunnon mahdollisuutta liigassa eikä hän sitä tule saamaan HPK:ssakaan niin kauan kuin Kerhon tolppien välissä heiluu Teemu Lassila.
Menestystä kuitenkin Metsolalle uusimmassa projektissaan, pomppikoon kiekot suotuisasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)