Tyttäreni valittavat välillä, että heillä on "pitkätylsää". Tällä he tarkoittavat, ettei ole yhtikäs mitään tekemistä ja elo on äärimmäisen pitkästyttävää.
Sanotaan, että kevät on kiekkoilijan aikaa. Kesä taas on kiekkoilijan lomaa. Ja se näkyy. Vaikka viime päivinä kiekkokirjoittelu on jonkin verran lisääntynyt, kiitos muutamien siirtojen sekä European Trophyn, tylsyys jatkuu vielä tovin.
Sama pätee NHL:n puolella. Kun kiivaimpana playoff-aikana seuraamiani podcasteja tuupattiin nettiin arviolta 4-5 tuntia päivässä, on määrä tällä hetkellä noin 20 minuutin luokkaa päivässä. Ja aiheina ovat mm. Mike Fisherin ja country-laulaja Carrie Underwoodin suhde, Aaron Romen tekstarianteeksipyyntö Nathan Hortonilta tai loputon spekulointi Sidney Crosbyn paluusta.
En ole elämässäni viettänyt yhtä intensiivistä kesää kiekkoilun suhteen. Tarkoituksella olen pitänyt itseni hereillä kiekkorintamalla seuraamalla ainakin jossain määrin varaustilaisuutta, kotimaisia siirtoja, NHL:n vapaiden agenttien markkinoita, rookie-leirejä, tutkimus- ja kehitysleiriä sekä tietysti European Trophy-turnausta. Jos vain siviilitöiltä ja perhekiireiltä ehdin, niin haaveisssa olisi tulevana sunnuntaina ajaa 40km päähän Mannheimiin katsomaan paikallisten kotkien ET-koitosta.
Mutta mitä tästä kaikesta seuraa? Siitä seuraa joko todella antoisa kiekkokausi, koska taustatyöt on tehty kunnolla tai sitten siitä seuraa armoton kiekkoähky viimeistään marraskuun koleissa keleissä joka johtaa siihen, että kiekko jää totaalisesti unholaan.
Ja kuten huomaatte, arvon lukijat, allekirjoittaneellakin on kovin vähän sanottavaa juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti