Näytetään tekstit, joissa on tunniste maajoukkue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maajoukkue. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. elokuuta 2011

Palkkaa ja tasa-arvoa

Salibandykentille ei ole viime päivinä maajoukkuepelaajien puuhelmiä putoillut, sillä Ilta-Sanomien mukaan miesten maajoukkuepelaajat ovat menneet lakkoon.

Hiuspannat menivät solmuun kun liiton tarjoama palkkio ei pelaajien mielestä ollut riittävä korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ahteen mukaan pelaajille on tarjottu kausitasolla reilun 100 000 euron korvausta, joka siis pelaajaa kohtaan olisi noin 3000 euroa (olettaen, että maajoukkueringissä pyörii kauden aikana noin 30-40 pelaajaa). Jos oletetaan myös, että maajoukkue leireilee, matkustaa ja pelaa noin 30 päivänä vuodessa, niin päiväkorvaus olisi silloin noin 100 euroa per pelaaja. Jokainen voi itse olla sitten mitä mieltä tahansa siitä, onko korvaus kohtuullinen vai ei.

(EDIT: 25.8.2011 Ilta-Sanomat avasi summia tarkemmin. Melko tarkkaan tuossa yllä osasin kokonaisuuden kuitenkin päätellä.)

Itse asiassa kuitenkin salibandyliiton puheenjohtaja Matti Ahde veti esiin tasa-arvokortin. Ahteen mielestä sekä nais- että miespelaajille tulee maksaa samansuuruinen korvaus Suomi-paidassa edustamisesta ja tästä syystä rahaa ei ole kertakaikkiaan enempää jaossa.

Tähän korttiin on miesten maajoukkueen kieltämättä vaikea alkaa vastaankaan väittämään. Salibandyliitto ei ole sieltä varakkaimmasta päästä ja jo pitemmän aikaa salibandyssä on tehty työtä sen eteen, että niin nais- kuin miessalibandy olisivat samanarvoisessa asemassa. Tästä hyvänä esimerkkinä otettakoon tuomarijärjestelmä, joka on periaatteessa identtinen molempien sukupuolien korkeimmalla sarjatasolla. Lukuunottamatta tuomaripalkkioita, jotka ovat merkittävästi pienemmät naisten kuin miesten liigassa.

Olisi melkoinen jalkojen katkaisu näinä tasa-arvon aikoina miesten maajoukkuepelaajilta vaatia itselleen suurempaa korvausta mitä naisille maksetaan. Ja jos rahaa ei kertakaikkiaan ole enempää, niin liiton pitäisi alkaa pyörittämään touhua joko kreikkalaisittain tai Hiihtoliiton mallin mukaan. Ja näiden vaihtoehtojen lopputulokset tunnetaan.

Suosittelisin miesten maajoukkueen nyt vaihtavan hetkeksi mailan laskutikkuun. Jos ei kerran halu riitä edustaa Suomea pienemmällä korvauksella, niin sitten tehtävään täytyy valita muita. Taso luonnollisesti laskee, mutta se hinta siitä sitten täytyy taas toisaalta liiton maksaa.

Kokonaiskuvan kannalta tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Harrastajien, mediatilan ja sitä kautta sponsoreiden tuen sekä lipputulojen kasvaessa rahan määrä lajissa lisääntyy. Ja tuosta myös pelaajat saavat jatkossa osansa. Valitettavasti se ei nykyisiä pelaajia auta, mutta luultavasti jo seuraavaa sukupolvea. Ja ainahan lapset ovat isiään helpommalla päässeet.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Valmennuksen vuosihuolto

Oli selvästi jakopään hihnan vaihtoaika. Tämän voisi todeta, kun näin maallikkona katseli jääkiekkomaajoukkueen touhuja Vancouverista MM-kisoihin. Kone sinällään oli kunnossa, mutta jotain pientä laittoa kokonaisuus kaipasi.

Nyt sitä huoltoa sitten saatiin uudistuneen valmennuksen muodossa. Kakkosvalmentajaksi valittiin Petri Matikainen, apuun saatiin kuin saatiinkin Teppo Numminen ja maalivahdeista huolta pitämään napattiin Pasi Nurminen.

On erittäin vaikea kuvitella enää suomalaisen mittapuun mukaan parempaa valmennusta maajoukkueelle. Matikaisen tähti ehkä pienen kolauksen sai menneellä kaudella Bluesissa, mutta hän nauttii selvästi silti suurta arvostusta kiekkopiireissä. Nummisen mukaansaaminen orkesteriin on todella hyvä veto. Yksikään pelaaja, kokeneesta noviisiin, ei varmasti kehtaa olla antamatta parastaan kun Teppo on mukana harjoituksissa tai vaihtoaitiossa peleissä. Suomalaisen maalivahtivalmennuksen parasta osaamista on tällähetkellä todistettavasti Pasi Nurmisella (vrt. Antti Niemi zamboni-kuskista Stanley-cupin voittajaksi 3 vuodessa).

Kuten sanoin, suomalaisessa mittakaavassa jalkeilla on nyt erittäin laadukas valmennuskokonaisuus. Mutta kevään kinkereissä monelta taholta huomioitu seikka taisi jäädä silti paikkaamatta. Yhdelläkään valmentajalla ei ole suoranaista näyttöä turnausvalmentamisesta. Siis siitä, miten saadaan toisilleen enemmän tai vähemmän tuntemattomista pelaajista syntymään lyhyessä ajassa pelaajien summaa suurempi joukkue.

Ja kenestä tulee maajoukkueen seuraava päävalmentaja? Ratkaisiko tämä kuvio jo senkin spekulaation?