Todellinen ulkoilmaklassikko

Ratinasta ja jääkiekon Liigan ulkoilmaottelusta Tapparan sekä Ilveksen välillä on kotiuduttu ja päällimmäisenä mieleen jäi suuren suuri pettymys. Älkääkä luulko, että valitan turhasta. En todellakaan, olin varautunut.

Olosuhteet Ratinassa eivät olisi voineet olla paremmat kuin ne olivat. Noin viiden asteen pakkanen ja poutakeli takasivat hyvän lähtökohdan illan ottelulle.Jalassa muutama kerros housuja, kenkinä kunnon vuorelliset talvikengät, päässä pari pipoa ja yllä 4 kerrosta tavaraa ylävartalossa. Komeuden kruunasi kunnon rukkaset lämmityksellä! Seurana oli perhettä ja sukua, yhteensä 7 hengen edestä.

Tutustuin järjestäjän etukäteisinformaatioon huolella. En ottanut mukaan mitään kiellettyä, saavuin ajoissa (tuntia ennen ottelun alkua) paikalle ja lompakko pullisti käteisestä rahasta. Kortit kun eivät kuulemma kävisi kuin anniskelualueella.

Liput olimme ostaneet ennakkoon muutama viikko sitten Tapparan kotiottelusta. Lipunoston yhteydessä meille koitettiin väkisin myydä lippuja C-päätyyn vaikka halusimme "Tappara-päätyyn" eli D-osioon. Myyjän mukaan C-pääty oli "Tappara-pääty" ja liput voisimme toki hankkia siihen "vääräänkin" päätyyn mutta "olen ainakin varoittanut". Onneksi veljeni tiesi mitä halusi ja vastoin myyjän ohjetta osti lipun siihen oikeaan päätyyn. Ehkä tästä olisi pitänyt aavistaa jo jotain järjestelyiden suunnasta.

Itse olin varautunut siihen, että peliä ei todellakaan pystyisi seuraamaan yhtä hyvin kuin normaalia liigaottelua jäähallissa. Tärkeintä olisi kuitenkin tunnelma, niin pienet rajoitteet näkökentässä eivät ennakkoon jaksaneet juuri murehdituttaa. Mutta en ollut uskoa silmiäni kun paikalleni pääsin. Rivi 5, katsomo D5, hinta yli 30€. Ja mitä näkyi? Ratinan kaiutintoplla, etäisesti screeni josta peliä näytettiin, nurmikkoa, speedway-radan reuna-aitaa ja rakennelma joka oli käsittääksen kaukalo. Pelaajia ei juuri näkynyt ja kiekon vain silloin kun se pelaajien toimesta roikkona ammuttiin siten, että se ylitti pleksilasien yläreunan.

Näkymä yli 30€ maksaneelta paikalta (klikkaa kuva isommaksi). Alemmilla riveillä ei enää kukaan käytännössä istunut, sillä niiltä ei nähnyt enää tämänkään vertaa. Niidenkin lippujen hinnat olivat yli 30€ ja niiden paikkojen omistajan seisoivat ylätasanteella peliä seuraamassa.

Ennen peliä kävimme nauttimassa juomatarjoiluista ja pienen väkimäärän ansiosta saimme juomamme suhteellisen ripeästi. Tämän jälkeen menimme paikoillemme seuraamaan ottelu alkuseremonioita jotka eivät pettymykseksemme käytännössä poikenneet millään tavalla normaalista. Missä olivat videoklipit vanhoista peleistä Koulukadulta? Missä oli legendaaristen pelaajien haastattelut? Missä oli tunnelman kohotus? Maamme-laulu Sami Hintsasen esittämänä oli lähinnä pakollinen manööveri joka piti hoitaa alta pois.

Pelin kulun seuraaminen oli mahdotonta. Pleksien läpi ei kenttää hyvin nähnyt ja rangaistus-/toimitsija-aition aiheuttama toinen pleksilasikerros (kuvassa kaiutintolpan takana) esti näkyvyyden täydellisesti noin neljäsosaan kentästä. Lippua ei meille myyty mitenkään näkörajoitteisesti vaan täyteen hintaan.

Erätauon alettua juoksimme luonnollisesti kohti vessoja. Ratinan omat, aurinkokatsoman alla olevat vessat olivat suljettuna. Samoin katsomon päädyssä olevat parakkivessat olivat suljettuna. Paikalle oli tuotu bajamaja-vessoja. Niitä oli koko päätykatsomon (arviolta 3000-4000 henkeä) yhteensä 12 kappaletta. Ruuhkat ja jonot olivat mielettömät! Tämä johti luonnollisesti siihen, että merkittävä osa miespuolisista asiakkaista teki tarpeitaan pitkin Ratinan stadionalueen pusikoita. Näinpä eräänkin sankarin pissivän järjestysmiehen vieressä (!) verkkoaidan läpi. Erätauon aikana ei ehtinyt tästä johtuen enää virvokkeita nauttimaan. VIP-alueella sen sijaan oli 40 vessaa, vaikka väkimäärä oli vain murto-osa tuosta 3000-4000 hengestä. Meniköhän jako ihan oikein...

Takaisin katsomoon ja toiseen erään. Pelin ainoan maalin syntymisen tajusimme siitä, että pääkatsomosta osa alkoi maalia tuulettamaan samalla kun loistavasta äänentoistosta alkoi soida Tapparan maalilaulu. 1-0. Jokunen minuutti tämän jälkeen peli sitten keskeytettiinkin jään petettyä. Yleisölle tästä tiedotettiin vasta 10 minuutin kuluttua, kun pelaajat siirtyivät pukusuojaan. Yleisö sai siis ihmetellä minuuttitolkulla sitä, että 2 joukkueellista pelaajia tuli kentälle lämmittelemään. Mehän emme siis nähneet ollenkaan sitä, että kentän laidassa oli ryhmä henkilökuntaa jäätä korjaamassa.

Päätimme lähteä hakemaan juomia odotellessamme. Juomajono kesti tällä kertaa yli 30 minuuttia. Tuota samaa noin 3000-4000 ihmisen massaa oli palvelemassa yhteensä 10 henkeä juomapisteillä. Voin vain kuvitella millaiset menetyksen myynnissä järjestävä taho kärsi tämän takia. Lisäksi henkilökunta oli selvästi ammattitaidotonta vaikkakin ystävällistä. Tilausten käsittely kesti tolkuttoman kauan vaikka ottelun puolessa välissä tarjolla ei ollut enää muuta kuin tölkkiolutta, tölkkisiideriä ja pullolonkeroa. Muut juomat (Jekku, minttukaakao ym.) olivat jo siinä vaiheessa loppuneet. Ongelmia tuli myös siitä, että muuten loistava äänentoisto ei kuulunut yhtään anniskelualueelle eli meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä tilanne jään suhteen oli ja oltiinko peliä jo mahdollisesti jatkamassa. Koomista oli myös se, että korttimaksu ei ollut mahdollista toisessa päädyn juomapisteissä, sillä korttimaksulaitteet olivat ilmeisesti pakkasesta johtuen hyytyneet. Tämä ehkä toisaalta kyllä pelasti ainakin vähän, sillä mikäli ihmiset olisivat juomiaan korteilla maksaneet, niin toimitus olisi kestänyt varmasti vähintään kaksinkertaisen ajan.

Luonnollisesti peliä päädyttiin jatkamaan juuri siinä vaiheessa kun olimme jonotuksen jälkeen juomat saaneet. Tämän havaitsimme katsomon kulkuaukon läpi näkyneestä screenistä, joka paljasti pelaajien kävelevän kohti jäätä.

Todella iso osa ihmisistä ei jaksanut odottaa pelin uudelleenkäynnistymistä vaan äänesti jaloillaan ja lähti kotiin. Katsomo oli ehkä puolillaan ottelun toisen puoliskon ajan.

Puolityhjää pääkatsomoa toisen erän jäänkorjaustauon jälkeen (klikkaa kuvaa isommaksi).

Illan kruunasi sinällään näyttävä ilotulitus, mutta se ei paljoa enää jaksanut innostaa. Siksi huonosti tapahtuma oli järjestetty.

Ihmettelen suuresti järjestävien tahojen toimintaa. Lisäämällä myyntipisteitä ja -henkilökuntaa, olisi myynti saatu varmasti vähintään tuplattua. Vähintään. Hämmentyneenä ihmettelin myös sitä, ettei seuroilla näyttänyt olevan mitään myyntiä tapahtumassa. Laittamalla pieniä myyntipisteitä Ratina täyteen ja myymällä yksinkertaisia tuotteita yksinkertaisella hinnoittelulla (tyyliin Pipo 10€, huivi 10€) olisi kassaan kilahtanut takuuvarmasti muutama tuhat euroa lisää. Mutta se ei kiinnostanut.

Kärjistetynä voisi sanoa, että asiat joihin järjestäjät pystyivät vaikuttamaan menivät täysin pieleen ja asiat joihin he eivät voineet vaikuttaa onnistuivat (eli sää). Luulen, että Ratinasta poistui todella iso määrä erittäin pettyneitä ihmisiä. Ainakin me 7 olimme sellaisia.

12 joukkueen Liiga

Lempiaiheestani eli Tampereen Ilveksestä ei ole ollut paljoa kirjoiteltavaa. Homma on näyttänyt loksahtaneen monien vuosien rämpimisen jälkeen uomiinsa, peli kulkee ja yleisö käy hallilla. Tilastojen mukaan Ilves onkin käytännössä ainoana seurana merkittävästi kasvattanut yleisömääriään verrattuna viime kauteen.

Kunnes tänään sitten otettiinkin jälleen kirjaimellisesti ja niin monitahoisesti paluu vanhaan. Ilveksen hallitus ilmoitti, että aiesopimus Marko Sjöblomin kanssa on purettu ja pääomistaja Vincent Manngard on tämän järjestelyn muiden pääomistajien ohella hyväksynyt.

Toisin sanoen, Ilveksessä ei ole sittenkään muuttunut mikään sitten viime kevään paitsi sijoitus sarjataulukossa. Mutta sekin on tällä menolla kyllä katoavaista, sillä tämänkaltainen sekoilu vaikuttaa herkästi, muttei välttämättä, myös joukkueen esityksiin.

Hallihuhuissa kuulin jo jonkin aikaa sitten, että Sjöblom olisi ollut vähintäänkin närkästynyt siihen, että omistaja Manngard oli kaivellut taskuistaan pitkin kesää uusia ja uusia maksamattomia laskuja. Sjöblom oli näiden huhujen mukaan itsekin vakavasti vähintäänkin harkinnut koko hankkeesta luopumista ja aiesopimuksen purkamista. Sekä Sjöblomilla että seuran hallituksella/Manngardilla oli tähän täysi oikeus sopimuksen mukaisesti.

Nyt vain seura ehti ensin ja luulen tämän johtuneen siitä, että Sjöblom oli selvästi tuonut esiin tyytymättömyytensä hänelle seurasta kerrottuihin asioihin. Tai siis ennen kaikkea niihin asioihin mitä ei oltu kerrottu silloin kun esisopimusta oli sorvattu. Hyvin todennäköisesti tuo aiesopimus olisi siis purkautunut joka tapauksessa.

Tiedotteessaan Ilves, jälleen kerran, vetosi ilves-henkisyyteen ja laajaan tukeen eri suunnilta. Tämä on kuultu niin monta kertaa aiemmin etten ole itse enää pysynyt laskuissa. Valitettava tosiasia on se, että (pyhällä) hengellä ei elä. Ilves tarvitsee rahaa. Ja sitä ei ole kuulunut näiltä Ilves-henkisiltä ihmisiltä. Käsittääkseni kassavirta- ja varanto on tällä hetkellä hieman lohdullisempi kuin aikoihin johtuen hyvistä yleisömääristä sekä (uusista) sponsorisopimuksista, niin silti täytyy muistaa että sillä kassalla täytyisi elää sitten pitkälti tätä kautta ja toivottavasti kuitata takaisin myös vanhoja velkoja.

Ehkä koomisinta päivän koko jupakassa oli Ilves-tiedotteen allekirjoitus:

Ilves Hockey Oy, Viiri Viidessä Vuodessa
Vesa Kainulainen
hallituksen puheenjohtaja

Käsittääkseni tuo "Viiri Viidessä Vuodessa" (miksei tuota ole muuten voitu kirjoittaa kieliopillisesti oikein vaan jokainen sana on aloitettu isolla kirjaimella? toim. huom.) oli nimenomaan Sjöblomin aikaansaannos ja toisaalta myös luonnollinen jatkumo Ilveksen kaikenlaisille erilaisille projekteille kuten "Poika ja Ilves". Ei näistä sen enempää.

Ilveksen tavoitteet tähän kauteen olivat taloudellinen nollatulos sekä jumbosijan välttäminen. Mikäli joukkue ei ihan täydellisesti romahda, niin jälkimmäinen toteutuu ja sitä myöten myös ensimmäinenkin saattaa olla lähempänä kuin vuosiin. Mutta se ei silti auta tätä kautta pitemmässä juoksussa. Rahaa ja rahoitusta tarvitaan lisää eikä sitä todellakaan ole näköpiirissä. Säästettävää ei enää ole sillä Ilves operoi Liigan pienimmällä pelaajabudjetilla. Kyllä, pienemmällä kuin SaiPa. Ja kyllä, 40% pienemmällä kuin Hakametsän käytävän toisessa päässä (lähde: YLE).

Jokereiden lähtö itää kohti lienee jo selvä. Ja mikäli on uskominen Liigan sisältä kuuluneisiin huhuihin siitä, että Mestiksestä ei nostettaisikaan yhtään joukkuetta vaan sarja suljettaisiin, niin ensi kaudella saatetaan pelata 12 joukkueen Liigaa. Se olisi oikea joukkuemäärä Liigaan mutta sen ei kuuluisi tapahtua Ilveksen konkurssin takia.

Hajuja ja tuoksuja, kiekkoja ja mailoja

Kävelin viime viikolla ulos paikallisesta marketista, jonka edustalla on pienoinen koppi. Tuossa kopissa myydään pääsääntöisesti kanaa, mutta tarjolla on toki myös perisaksalaiseen tapaan erilaisia makkaroita - sämpylällä tai ilman. Olen kävellyt tuon saman kopin ohi kymmeniä kertoja ja joka kerta grillatun kanan tuoksu osuu nenään houkuttelevasti, mutta tällä kertaa jokin oli toisin. Huomasin myyjän avaavan höyrykattilan kantta ja kurottavan pihtejään kohti melko tavallisen näköistä makkaraa. Tai kuten Matti Näsä sanoisi: "tasalaatuista B-luokan makkaraa".

Samalla hetkellä silmieni eteen avautui täysin kirkkaana maisema yli 20 vuoden takaa. Kaikkine väreineen, näkyineen ja tuoksuineen.

Kun höyrymakkaran tuoksu leijui nenääni grillatun kanan tuoksun yli ja välittömästi muistin Hakametsän jäähallin ravintolapalvelut jostain kaukaisuudesta. Joskus 80-luvulla Hakametsässä oli tasan kaksi myyntipistettä. Molemmissa päädyissä omansa. Siinä, missä nykyään sijaitsee vessat. Päädyn sisäänkäyntien välissä oli koko seinän mittainen myyntitiski, josta sai ostaa syötävää. Tiskin yläpuolella oli punaisella maalattu osa, johon oli kiinnitetty liitutaulun paloja, joihin sitten oli liidulla kirjoitettu myyntiartikkeli hintatietoineen.

Ruokalista ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin maittavampi. Höyrymakkara, lihapiirakka (nakilla tai nakeilla) ja vähän myöhemmin valikoimaan tuli myös muistaaksen jonkinlainen hampurilainen. Sekä makkarat että lihikset lämmitettiin höyrykeittimessä. Ja se sinappi. Se oli hyvää.

Jos oli oikein hyvä tuuri käynyt niin oli saanut kotoaan taskurahaa yhden makkaran verran. Ja joskus muistan menneeni peliin suoraan koulusta harrastuksen kautta jolloin taskurahaa oli annettu sitten oikein lihapiirakan ja nakkien verran. Ehkä tuosta johtuu se, että yhä edelleen suosikkipikaruokani on lihapiirakka kahdella nakilla.

Tuohon aikaan vietin aikaani jäähallilla vaatimattomasti sanottuna paljon. Käytännössä kävin katsomassa jokaisen Tapparan kotipelin, lähes kaikki A-junnupelit ja muutenkin molemmilla Hakametsän halleilla tuli pyörittyä paljon. Kauden aloitti Tampere-cup (aivan kuten yhä tänäkin päivänä) ja minun kohdallani se yleensä loppui runkosarjaan vaikka tamperelaisjoukkueet tuohon aikaan yleensä play-offeissa pelasivatkin. Tämä ihan siitä syystä, ettei rahoitusta oikein kotoa tahtonut hieman kalliimpiin play-off peleihin enää irrota.

Tuona aikana tuli kerättyä myös melkoinen läjä jääkiekkoja. Hakametsän hallin päätykatsomot oli muutettu seisomakatsomoista istumakatsomoiksi ja betoniin oli asennettu pitkät puiset penkit, joissa oli numeroidut paikat. Niinä kertoina kun ukko ei halunnut tai päässyt peliin pääsin hänen kausikortillaan juuri tuonne päätyyn. Ja kun innokas nuori mies oli paikalla aina vähintään tunti ennen pelin alkua, niin lämmittelyissä kaukalon päätylaidan yli verkkoon ammutut kiekot päätyivät yleensä taskuun. Silloin päätyverkko ulottui vapaana suoraan maahan saakka, alimpia katsomorivejä ei ollut vaan joutui hyppäämään katsomosta kaiteen yli jään tasolle ja kiipeämään jostain sitten takaisin katsomoon. Noiden kiekkojen ansiosta sen paremmin minun kuin veljienikään ei ole ikinä täytynyt jääkiekkoja kaupasta ostaa. Parhaimmillaan kiekkoja lojui meidän ulkovarastossa 3 muovikassillista!

Pelien jälkeen, erityisesti Tampere-cupissa, oli tietenkin sitten käytävä ruinaamassa mailoja pelaajilta. Niitä harvemmin sai, mutta sitten kun tuuri osui kohdalle niin ilo oli mitä suurin. Erityisesti on jäänyt mieleen Tapparan A-junnujen peli Kiekkoreipasta vastaan joskus 80-luvun puolessa välissä. Siis siihen aikaan kun Tapparalla oli jokseenkin ylivoimaiset A-juniorit. Peli päättyi 16-2 kotijoukkueelle ja vajaalukuisena paikalle saapunut lahteilaisjoukkue ei jaksanut olla edes kovin masentunut tuloksesta. Vierasjoukkueen maalivahti ilmeisesti totesi, että siitä ottelusta ei kannata jättää itselleen yhtään muistoa joten minä painelin linja-autolla kotiin räväkän oranssin Montrealin maalivahdinmailan kanssa. Ainoa asia mitä jälkeenpäin olen miettinyt on se, että kuka tuo maalivahti mahtoikaan olla...

Tampere-cupissa suurinta huviani oli pyydellä mailoja venäläisjoukkueiden pelaajilta. Usein aika hyvälläkin menestyksellä - yllättävää kyllä! Menestykseni johtui siitä, että opiskelin koulussa pitkänä kielenä venäjää ja vaikken siitä osannut vasta kuin alkeet niin opettelemalla muutaman sopivan fraasin etukäteen ulkoa sai venäläispelaajilta sitten mukavasti mailoja. Tosin niiden mailojen laatu oli jopa pikkupojan mielestä aika heikko eikä niiden kanssa lähikentälle oikein edes kehdannut mennä höntsyilemään.

Kapulanvaihto, osa 2

Sitä saa mitä tilaa. Edellisessä kirjoituksessa kritisoin Tapparan touhuja ja vaadin tuuletusta (myös) valmennusosastolle. En tiennyt, että Leinosen Mikki on toinen lukijoistani (äitini lisäksi), mutta Mikki otti neuvosta vaarin ja laittoi tuulemaan. Harmittaa tosin, että Mikki ei lukenut sitä edellistä kirjoitustani, jossa mainitsin, ettei Risto Dufva kuulu ystäväpiiriini.

Tänään tulleen uutisen mukaan Risto Dufva ottaa päävalmentajan pestin Sami Hirvoselta. Asia julkistettaneen virallisesti Tapparan lehdistötilaisuudessa huomenna torstaina. Selvästi huomaa, että vaihdoksesta oli päätetty jo ennen eilistä TPS-ottelua, joka päättyi Tapparan kauden avausvoittoon vaikka sitäkin peliä Tappara kovasti koitti hävitä. TPS vain oli yksinkertaisesti huonompi.

Henkilökohtaisesti tunnetila on näin heti uutisen kuultuani kaksijakoinen. Järjellä ajateltuna Tappara ei olisi voinut tehdä parempaa liikettä valmennuksen suhteen. Vaihdolle oli tilausta ja markkinoilta saatiin parhaat mahdolliset meriitit omaava luotsi. Lisäksi Tapparan touhuja seuranneena Dufvan kaltainen käskijä (sanan varsinaisessa merkityksessä) on juuri se, mitä seura (nimenomaan seura eikä vain joukkue) tarvitsee.

Toisaalta taas järki huomauttaa myös muutamasta mielenkiintoisesta yksityiskohdasta. Tappara on palannut viime aikoina pelaajapolitiikassaan kultaiselle 90-luvulle. Tähän politiikkaan kuuluu pelaajien kuppaaminen Jyväskylästä. 90-luvulla vietiin parhaat ja nyt ne mitä saadaan. Toisin sanoen, Tapparassa pelaa tällä hetkellä 4 pelaajaa, jotka ovat olleet Jyväskylässä Dufvan valmennuksessa: Kaijomaa, Vänttinen, Virpiö ja Makkonen. Kolmen ensiksi mainitun sopimusta ei Dufvan alaisuudessa jatkettu ja Makkonen sai lähteä ihan rehellisesti kesken kauden. Ei voi muuta kuin toivoa, että herroilla on sopimuksissaan henkilökohtaiset purkupykälät sen varalle, että Dufva tulee valmentamaan. Suhteet eivät ainakaan liene kovin lämpimät.

Tunteella ajateltuna en voi sietää ajatusta Dufvasta Tapparan pikkutakki päällä penkin takana. Syyt löytyvät yllä linkittämästäni aiemmasta kirjoituksestani, joten niitä ei ole syytä enää kerrata tässä. Voin vain toivoa, että olen väärässä. Mutta tuskin.

Mitä tästä sitten seuraa? Tilanne ei välttämättä itse asiassa juurikaan parane johtuen yllä mainituista syistä, mutta toisaalta huonommaksikaan se ei voi juuri mennä. Dufva saanee kaikesta huolimatta melko potentiaalisen maaston istuttaa omaa filosofiaansa ja tämä nostaa Tapparaa ainakin kauemmaksi jumbosijasta. Kaiken onnistuessa kohdilleen jopa playoff-paikka on mahdollinen. Olennaisinta Tapparan kannalta olisi tehdä Dufvan kanssa pikaisesti jatkosopimus vähintään 2 seuraavasta kaudesta, jolloin Dufva pääsisi ajamaan sisään oman filosofiansa ja muutettua kokoonpanoa haluamaansa suuntaan. Yhdessä Rautakorven kanssa.

Tarinalla voi siis olla kauniskin loppu. Tosin matkaan sisältyy aika monta muttaa ja mutkaa.

Aneemisuuden huipentuma

Perjantainen Tappara-Jokerit ottelu kutkutti etukäteen kovasti. Ensimmäinen liigamatsi paikanpäällä vuoteen, perjantai-ilta ja halli varmasti täynnä nousukuntoista kansaa, Jarkko Ruutu hämmentämässä ja kotijoukkueella varmasti motivaatio kohdillaan katkaista tappioputki huippujoukkueen kustannuksella. VIP-liputkin takasivat hyvän paikan katsomossa, ruuat sekä juomat.

Jälkeenpäin tuntui uskomattomalta, ettei yksikään asettamistani ennakko-odotuksista täyttynyt. Hallissa vaatimattomat 4600 katsojaa. Ehkä heistä joku oli nousukuntoinen. No, allekirjoittanut ainakin.

Jarkko Ruutu ei hämmentänyt kun ei ollut tarvetta hämmentää. Tappara ei ollut hämmennyksen arvoinen vastustaja.

Tapparaa ei kiinnostanut tappioputken katkaiseminen, se tuli selväksi jo viiden minuutin jälkeen Jokereiden iskettyä kahdesti Tappara-puolustuksen karmeista virheistä. Huomasi, että edellisen HIFK-pelin (6-0 tappio) video oli tutkittu tarkkaan - siitä tosin olisi pitänyt oppia eikä ottaa mallia.

Olutkaan ei maistunut, aika kitkerää sekin. Ruisleipä sentään oli tuoretta.

Tappara ei halunnut pelata. Tultiin töihin, mutta suihkuun ei täytynyt pelin jälkeen mennä kuin Tuukka Mäntylän, koska hiki ei voinut tulla. Ei haluttu pelata joukkueelle, ei itselle, ei kavereille, ei valmentajalle ja mikä pahinta ei yleisölle.

Nähdyn perusteella on helppoa ja aiheellista syyttää valmennusta. Ja toimitusjohtajaa. Ja ennenkaikkea pelaajia. Paitsi Mäntylää.

Valmentaja Hirvonen on selvästi menettänyt otteensa pelaajistoon vaikka on itse päässyt vaikuttamaan tulleisiin pelaajiin. Edes Hirvosen kaveri Männikkö ei tuntunut yrittävän ja tämä kertonee Männikön pelaavan loukkaantuneena. Tenute ei mahtunut kokoonpanoon. Siis mies, jota pidettiin etukäteen - myös median toimesta - Tapparan vahvimpana hankintana, tähtipelaajana jopa.

Toisaalta, jos suurella riskillä hankitut pelaajat osoittautuvat täysiksi fiaskoiksi, ei edes parhain valmentaja saa moisesta materiaalista irti.

Tappara on palkkaamassa Rautakorpea tulevalle sesongille urheilutoimenjohtajaksi, mutta nykytilanteessa Jukan lieneekin syytä hypätä haalareihin. Ja oikeastaan heti.

Eikä Leinosen kyllä voi sanoa onnistuneen viime vuosina millään mittarilla. Leinosen tuplarooli on selvästi liikaa tämän päivän vaatimuksiin suhteutettuna. Vai mitä sanotte toimitusjohtaja-urheilutoimenjohtaja (talous-, valmentaja- ja pelaaja-asiat) viimeisen reilun vuoden saavutuksista:
- 3 päävalmentajaa
- 500 k€ tappiota
- hankintoja: Tenute (-2), Makkonen (-4), Erkinjuntti (-2), Kaijomaa (-2), Venäläinen (-5), Ekbom (-4), Cepis (-1), Metsola (T% 83,87%)
- sijoitus liigassa: 14. eli jumbo

Vaihdon paikka ja uudet jaot. Sekä toimistolla että penkin takana.

YT-neuvottelut Tampereella!

Sporttia ja urheilua -blogin saamien tietojen mukaan tamperelaiset jääkiekkojoukkueet Ilves ja Tappara ovat viimeinkin päättäneet ryhtyä toteuttamaan vuosia velloneita huhuja joukkueiden yhdistämisestä.

Siirtymäajaksi oli alunperin kaavailtu muutamaa vuotta sillä ajatuksella, että Tampereen uuteen monitoimihalliin muuttaisi kahden joukkueen sijaan vain yksi, yhdistynyt joukkue.

Kiekkojoukkueiden johto on käynyt lukuisia neuvotteluita pitkin päättynyttä kautta Tampere Unitedin johtoportaan kanssa saaden siltä suunnalta kuulemma hyviä neuvoja mm. rahoituksen järjestämiseen.

Koska aiemmin viikolla tuli julkisuuteen odotettu tieto siitä, että uuden hallin valmistuminen viivästyy, päättivät seurajohtajat suorittaa yhdistymisen nopeutettua menettelyä käyttäen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seurat aloittivat tänään yt-neuvottelut pelaajien kanssa.

Luottamusmiesten kanssa sovittiin, että ns. "pitkällä listalla" ovat kaikki vähänkään järkevät sopimuspelaajat joista sitten varsinainen joukkue kasataan. Blogin lähellä sisäpiiriä olevan lähteen mukaan tämä lista näyttäisi tältä:


MAALIVAHDIT
Juha Metsola
Jani Nieminen
Sami Aittokallio

PUOLUSTAJAT
Viktor Ekbom
Pekka Saravo
Juha Leimu
Jussi Halme
Tuukka Mäntylä
Nils Bäckström
Jyrki Jokipakka
Niko Peltola
Ryan Glenn
Teemu Kesä
Arto Tukio

HYÖKKÄÄJÄT
Joey Tenute
Jan-Mikael Järvinen
Miikka Männikkö
Nestori Lähde
Tuomas Vänttinen
Kim Strömberg
Tomi Pekkala
Jouni Virpiö
Antti Kangasniemi
Jukka Peltola
Matias Myttynen
Jesse Niinimäki
Masi Marjamäki
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Mark Lee
Matias Sointu
Jaakko Pellinen
Joonas Rask

VALMENNUS
Sami Hirvonen, Juha Pajuoja, Raimo Helminen

Kuten normaalissa yrityselämässä, myös jääkiekon puolella totuus on kuitenkin vielä karumpi. Uuden, yhdistyneen seuran (työnimi: "Hockey Of Tampere" eli "HOT"), johto on kuitenkin jo laatinut valmennuksen työtä helpottaakseen kokoonpanot tulevalle kaudelle. Tämän kokouksen lisälehden löysikin eräs iltavuoron siistijä, joka toimitti A4:n Sporttia ja urheilua -blogin toimitukseen. Ja koska me emme salaa yhdeltäkään kolmesta lukijastamme mitään, tässä nuo kentälliset!

MAALIVAHTI
Jani Nieminen (Juha Metsola)

1. KENTTÄ
Masi Marjamäki - Jesse Niinimäki - Mark Lee
Juha Leimu - Ryan Glenn

2. KENTTÄ
Miikka Männikkö - Joey Tenute - Kim Strömberg
Tuukka Mäntylä - Niko Peltola

3. KENTTÄ
Joonas Rask - Tuomas Vänttinen - Matias Myttynen
Pekka Saravo - Jyrki Jokipakka

4. KENTTÄ
Antti Kangasniemi - Jukka Peltola - Jaakko Pellinen

VILTTIKETJU
Sami Aittokallio
Jussi Halme
Nils Bäckström
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Matias Sointu

Mikähän siinä on, että vaikka nuo joukkueet yhdistettäisiin, niin silti tämä rosteri ei oikein vakuuta...

Varmat huhut

Kevään lähestyessä pikkulintujen viserrykset kuuluvat päivä päivältä voimakkaammin. Ja koska kevät on ehtinyt jo vähän käynnistymään täällä eteläisessä Saksassa, kuuluu lintujen viserrys täällä sitäkin kovempana. Itse asiassa niin kovana, että Sporttia ja urheilua -blogi on saanut kasaan jo sen verran "varmoja" huhuja, että niistä sai aikaan jonkinlaisen kirjoituksenkin.

Jostain syystä eniten tarinoita on liikkunut Tampereen suunnalta, joten summataan vähän tulevien kausin tamperelaissiirtoja tässä kirjoituksessa, palataan sitten muihin joukkueisiin myöhemmin tarpeen mukaan.

Kuten arvelin jo syksyllä, on Tappara menettämässä tukijalkaansa puolustuksesta. Tosin vasta tulevaksi kaudeksi eikä tosiaan vielä kesken tämän kauden. Puolustaja Tuukka Mäntylä käyttänee optionsa ja lähtee itärajan taakse rahastamaan, mikä hänelle suotakoon.

Simo Yrjänä ei kuitenkaan ole jäänyt tilannnetta ihmettelemään vaan paikkaajaksi on kaavailtu toista omaa kasvattia, Ville Mäntymaata Frölundasta.

Toinen kaavailtu paluumuuttaja Tapparaan on aikoinaan Tapparasta Bluesiin lähtenyt, Örnskoldsvikin oma poika, Stefan Öhman. Öhmanin mahdollisesta kyvystä vahvistaa Tapparan puolustusta saa olla montaa mieltä, mutta tuskin mies sitä toisaalta heikentääkään.

Tarinaa on kuulunut myös Miikka "Samin bestis" Männikön siirtymisestä HPK:sta Tapparaan. Männikkö ei ainakaan kokonsa puolesta erottuisi Tapparan nykyhyökkääjistöstä ja sopisi hyvin seuran brändiin (miten se meni? Tappara on liigan vähiten äijämäisin seura tai jotain sinnepäin).

Naapurissa Ilveksessä on urheilutoimenjohtaja Seppo Hiitelä myös ryhtynyt varovaisiin kokoonpanotäydennyksiin tulevaa kautta silmällä pitäen. Nuorta runkoa aiotaan jatkossakin kehittää, mutta pieniä ja sopivia täydennyksiä lienee luvassa.

Kohtuullisen varmana voidaan pitää Tommi Huhtalan paluuta Ilvekseen. Huhtalan paluu onkin nyt mahdollista uudistuneen valmennusjohdon ansiosta ja Huhtalan nousujohteinen ura saisi varmasti lisäpuhtia siirrosta Ilvekseen.

Lisäksi jatkuvuutta Ilveksessä on haettu tarjoamalla sopimusta maalivahti Miika Wiikmanille.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Meren äärellä kuulemma tuulee aina kovempaa kuin sisämaassa. Keväällä kuulemma Turussa erityisen kovaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Rulettia tamperelaisittain

Kaikki tietävät kasinoiden rulettipöydät, samoin kaikki tietävät venäläisen ruletin. Mutta mitä on tamperelainen ruletti?

Tamperelainen ruletti on paikallisten jääkiekkoseurojen harrastamaa toimintaa, jossa joukkueen avainhenkilöiden valinnoissa sekoillaan joko tietoisesti tai tiedostamatta.

Tappara harjoitti rulettiaan läpi kesän valmentajiensa kanssa siten, että off-seasonin aikana peräsimessä heilui 3 eri ukkoa (Mikko Saarinen 5.5. 2010 saakka, 5.5.2010-23.8.2010 Petri Mattila ja siitä eteenpäin sitten Sami Hirvonen). Kun tuohon ralliin lisätään vielä vaihtuneet apulais- ja maalivahtivalmentajat niin saranat ovat kuluneet ihan kiitettävästi.

Ilveksen versio ruletista (tällä kaudella) on taas liittynyt tolppien väliin. Kauden aloitti Jani Hurme mutta kun kiekko ei tahtonut tarttua, niin tilaisuutta ja ihan mielestäni aitoa mahdollisuutta tarjottiin Sami Aittokalliolle. Ei koppi tarttunut Aittokalliollakaan ihan täydellisesti, mutta toisaalta ei hän vielä ole mahdollisuuttaan menettänytkään.

Kun sitten Hurme loukkaantui ja edessäolevat U20-kisat tiesivät Aittokallion poistumista joukkueesta pariksi viikoksi, hankittiin Lukossa epäonnistunut Miika Wiikman. Ilves-johto osoitti pelisilmää tarjoamalla Wiikmanille mahdollisuutta try-outin kautta ja Wiikman käytti tilaisuutensa pelaamalla ensimmäiset ottelunsa Ilveksessä varsin mukavasti, sopimus syntyi loppukaudeksi ja uskoisin että osan Wiikmanin palkasta maksaa edelleen eräs nimeltämainitsematon raumalainen siivousfirma.

Vuodenvaihteessa harjoituksissa Wiikman sai kuitenkin kipeää selkäänsä eikä pysty pelaamaan ainakaan tämän illan (4.1.2011) ottelussa. Ja koska Aittokalliokin on edelleen kisamatkalla loppuivat Ilvekseltä maalivahdit kesken. Nuori Ville Kolppanen, 18, pääsi kokeilemaan liigavauhtia Jyp-ottelun kolmanteen erään mutta Kolppasen harteille ei kyllä olisi voinut lähteä rakentamaan kevään avausta, varsinkin kun kakkosmaalivahtia oltaisiin kaiveltu jo aika syvältä junnulaarista.

Näin Ilves päätyi lainaamaan oman kasvattinsa Juha Metsolan HPK:sta. Metsolan, joka ei aikanaan kelvannut Ilvekselle kelpaa nyt hätäapuna.

Metsolaa on pidetty yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista maalivahdeista, mutta hän on aina tahtonut jäädä jonkun jalkoihin. Ilves-aikoinaan viereltä jyräsivät Tuukka Rask ja Riku Helenius, maajoukkuekuvioissa taas Harri Säteri ja Tomi Karhunen. Ainoastaan vuoden 2007 U18-kisoissa Metsola pääsi näyttämään taitojaan ykkösenä.

Metsolan heikkoutena pidetään suhteellisen pientä pituutta (175cm) nykymaalivahteihin verrattuna. Ehkä siksi Metsola ei ole hyvistä Mestis-esityksistään huolimatta saanut kunnon mahdollisuutta liigassa eikä hän sitä tule saamaan HPK:ssakaan niin kauan kuin Kerhon tolppien välissä heiluu Teemu Lassila.

Menestystä kuitenkin Metsolalle uusimmassa projektissaan, pomppikoon kiekot suotuisasti!

Tilien tasaus

Tammikuun tasaus-nimellä lanseerattu valintakierros pidetään tänään. Vaikka tapahtuma tosiaan pidetään tänään iltapäivällä, ei SM-liiga näe vaivanarvoiseksi informoida tapahtumasta millään tavalla etukäteen omilla verkkosivuillaan. On varmaan sen verran kiirettä liigakuvioissa. Tai siis on siitä tehty uutinen 15S.12.2010 mutta etusivulla sen paremmin kuin uutisissakaan tuosta ei ole mainintaa. Uutisen löytää vain käyttämällä sivuston hakutoimintoa. Hyvä, että edes hakutoiminto toimii.

Koska kaikki lajiniilot kuitenkin tietävät, mistä on kyse, en lähde ideaa ruotimaan sen tarkemmin. Ne jotka eivät tiedä, voivat lukea uutisen (linkki yllä).

Mutta veikkaukset pitää tehdä ja tässä ne tulevat:

TPS - SaiPa (välimatkasta huolimatta)
Pelicans - Ilves (välimatka + etukäteen helpoin vastus)
Kärpät - Kalpa (välimatka, Kalpa sopii Kärpille, Kalpa esiintynyt heikosti)
Tappara - Ässät (välimatka + yllätysvalinta, Tappara ei usko Ässien lennon jatkuvan)
Blues - HPK (sopivat toisilleen)
Jokerit - HIFK (Hjallis ottaa rahat pois, sopii myös HIFK:lle)
Lukko - Jyp (vähän kuin koulussa, kuka jäi viimeiseksi?)

Välimallin ennustus

Koska off-seasonia on suomalaisittain jäljellä vielä muutama päivä eikä enää yksinkertaisesti jaksa lukea yhtään ennakkoa niin on aika siirtää katse eteenpäin.

Ennustan, että lokakuun puolenvälin kieppeillä Tapparassa tapahtuu puolustuspäässä muutoksia. Joko Mäntylä tai Saravo (tai parhaassa tapauksessa molemmat) lähtee kiekkoilemaan lähdeveron myötä Ruotsiin.

Sopisi tällainenkin soppa tähän Tapparan alkukauteen kaiken muun hälinän sekaan ihan mainiosti. Herrojen sopimukset kun tämän tempun mahdollistaa niin olisi suoranainen ihme jos jonkin kauden miehet pelaisivat ulkomailla ja oletettavasti paras kuvio taloudellisesti olisi juuri yllä ennustetun kaltainen. Paitsi jos kyse on Venäjästä, silloin ei suotta tarvitse kikkailla 6 kuukauden säännön kanssa.

Määkin kun muutkin

Koska tuo toinen blogini pitäisi olla pääsääntöisesti pyhitetty vähän muille asioille kuin urheilulle, niin täytyi aloittaa uusi blogi. Siksi paljon tahtoi homma lipsua sportin puolelle siellä.

Ja mikä olisikaan parempi päivä ja asia aloittaa, kuin HIFK-Tappara ottelun jälkituoksinat, siitähän puhuu nyt koko urheileva maailma. Tai ainakin koko Suomi. Tai ainakin jääkiekkoa seuraavat suomalaiset. Tai ainakin - olkoot.

Draamaa ja rytinää. Siinä SM-liigan slogan, jonka alkuosa sai vihdoin katetta. Tosin liigalla itsellään ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kas, meinasi tulla heti alkuun asiavirhe. Liigan yhteysjohtaja Jarmo Koskinen hyväksyi ennakkoon IFK:n tunnetun mainoksen Mäntylästä ja sen ilmestyttyä sitten liiga huomautti IFK:ta. Tuli heti mieleen Palloliitto joka ensin hyväksyi pelaajasiirron, sitten rankaisi seuraa luvattoman pelaajan käytöstä viime kesänä.

Takaisin draamaan. IFK:n mainoksesta tuli puheenaihe, se herätti mielenkiintoa, keskustelua ja loi valtavan odotusarvon torstaiseen peliin. Itse oletin Mäntylän saavan kasvohoitoa (naaman hieromista hanskalla), hierontaa (kovia taklauksia), juhlapuheita (vinoilua joka suunnalta ja paljon) sekä mahdollisesti muutaman jalkarasitustestin (napautuksia pohkeille).

Sen sijaan paikalle tuli IM ja loppu on surullista kiekkohistoriaa.

Toisessa blogissani kirjoitin muutaman ajatuksen siitä, kuinka myös urheilu on osa yhteiskuntaa ja lajin sisällä täytyy noudattaa myös sovittuja sääntöjä. Jääkiekon sääntöihin kuuluu sanktiointi ja kurinpito, aivan kuten normaalissa yhteiskunnassa. Ja aina ne tuomiot eivät tunnu kärsineestä osapuolesta reiluilta tai kohtuullisilta. Mutta silti kovin moni ei lähde autovarasta oikeuskäsittelyn jälkeen turpaan lyömään.

Mielestäni nyt liigan kurinpidolla on todellinen näytönpaikka. Mikäli tämä tapaus kokonaisuudessaan sivuutetaan tai lakaistaan maton alle naurettavin sanktioin, se syö pohjan koko kurinpidolta ja antaa viestin sekä pelaajille, joukkueille että katsojille siitä, että oikeuden jääkiekossa saa (ja pitää) ottaa omiin käsiin.

Jos aiemmin annettiin tuhansien eurojen sakkoja molemminpuolisesti ennakkoon sovituista myllyistä, niin nyt kyse on nykytietojen mukaan 5 vuorokautta etukäteen ilmoitetusta yksipuoleisesta tanssiinkutsusta. Lisäksi, tuossa em. tapauksessa juuri Melart on yhtenä osapuolena jolloin hänen kohdallaan voisi hyvinkin miettiä koventavia seikkoja rangaistusta annettaessa. Joskaan tällä ei ole yhtään mitään merkitystä IFK:n kannalta.

Hyvän vastavedon tällaiselle heitti ESPN:n EJ Hradek liittyen Montrealin Laraquen pelikieltoon; parempi sanktio olisi ollut se, että Laraque olisi joutunut pelaamaan esimerkiksi seuraavat 5 peliä Montrealin kakkoskentässä, vähintään 18 minuuttia / peli. Pitäisikö samaa soveltaa IFK:n ja Melartiin?

Elämme mielenkiintoisia, todella mielenkiintoisia, aikoja.