Todellinen ulkoilmaklassikko

Ratinasta ja jääkiekon Liigan ulkoilmaottelusta Tapparan sekä Ilveksen välillä on kotiuduttu ja päällimmäisenä mieleen jäi suuren suuri pettymys. Älkääkä luulko, että valitan turhasta. En todellakaan, olin varautunut.

Olosuhteet Ratinassa eivät olisi voineet olla paremmat kuin ne olivat. Noin viiden asteen pakkanen ja poutakeli takasivat hyvän lähtökohdan illan ottelulle.Jalassa muutama kerros housuja, kenkinä kunnon vuorelliset talvikengät, päässä pari pipoa ja yllä 4 kerrosta tavaraa ylävartalossa. Komeuden kruunasi kunnon rukkaset lämmityksellä! Seurana oli perhettä ja sukua, yhteensä 7 hengen edestä.

Tutustuin järjestäjän etukäteisinformaatioon huolella. En ottanut mukaan mitään kiellettyä, saavuin ajoissa (tuntia ennen ottelun alkua) paikalle ja lompakko pullisti käteisestä rahasta. Kortit kun eivät kuulemma kävisi kuin anniskelualueella.

Liput olimme ostaneet ennakkoon muutama viikko sitten Tapparan kotiottelusta. Lipunoston yhteydessä meille koitettiin väkisin myydä lippuja C-päätyyn vaikka halusimme "Tappara-päätyyn" eli D-osioon. Myyjän mukaan C-pääty oli "Tappara-pääty" ja liput voisimme toki hankkia siihen "vääräänkin" päätyyn mutta "olen ainakin varoittanut". Onneksi veljeni tiesi mitä halusi ja vastoin myyjän ohjetta osti lipun siihen oikeaan päätyyn. Ehkä tästä olisi pitänyt aavistaa jo jotain järjestelyiden suunnasta.

Itse olin varautunut siihen, että peliä ei todellakaan pystyisi seuraamaan yhtä hyvin kuin normaalia liigaottelua jäähallissa. Tärkeintä olisi kuitenkin tunnelma, niin pienet rajoitteet näkökentässä eivät ennakkoon jaksaneet juuri murehdituttaa. Mutta en ollut uskoa silmiäni kun paikalleni pääsin. Rivi 5, katsomo D5, hinta yli 30€. Ja mitä näkyi? Ratinan kaiutintoplla, etäisesti screeni josta peliä näytettiin, nurmikkoa, speedway-radan reuna-aitaa ja rakennelma joka oli käsittääksen kaukalo. Pelaajia ei juuri näkynyt ja kiekon vain silloin kun se pelaajien toimesta roikkona ammuttiin siten, että se ylitti pleksilasien yläreunan.

Näkymä yli 30€ maksaneelta paikalta (klikkaa kuva isommaksi). Alemmilla riveillä ei enää kukaan käytännössä istunut, sillä niiltä ei nähnyt enää tämänkään vertaa. Niidenkin lippujen hinnat olivat yli 30€ ja niiden paikkojen omistajan seisoivat ylätasanteella peliä seuraamassa.

Ennen peliä kävimme nauttimassa juomatarjoiluista ja pienen väkimäärän ansiosta saimme juomamme suhteellisen ripeästi. Tämän jälkeen menimme paikoillemme seuraamaan ottelu alkuseremonioita jotka eivät pettymykseksemme käytännössä poikenneet millään tavalla normaalista. Missä olivat videoklipit vanhoista peleistä Koulukadulta? Missä oli legendaaristen pelaajien haastattelut? Missä oli tunnelman kohotus? Maamme-laulu Sami Hintsasen esittämänä oli lähinnä pakollinen manööveri joka piti hoitaa alta pois.

Pelin kulun seuraaminen oli mahdotonta. Pleksien läpi ei kenttää hyvin nähnyt ja rangaistus-/toimitsija-aition aiheuttama toinen pleksilasikerros (kuvassa kaiutintolpan takana) esti näkyvyyden täydellisesti noin neljäsosaan kentästä. Lippua ei meille myyty mitenkään näkörajoitteisesti vaan täyteen hintaan.

Erätauon alettua juoksimme luonnollisesti kohti vessoja. Ratinan omat, aurinkokatsoman alla olevat vessat olivat suljettuna. Samoin katsomon päädyssä olevat parakkivessat olivat suljettuna. Paikalle oli tuotu bajamaja-vessoja. Niitä oli koko päätykatsomon (arviolta 3000-4000 henkeä) yhteensä 12 kappaletta. Ruuhkat ja jonot olivat mielettömät! Tämä johti luonnollisesti siihen, että merkittävä osa miespuolisista asiakkaista teki tarpeitaan pitkin Ratinan stadionalueen pusikoita. Näinpä eräänkin sankarin pissivän järjestysmiehen vieressä (!) verkkoaidan läpi. Erätauon aikana ei ehtinyt tästä johtuen enää virvokkeita nauttimaan. VIP-alueella sen sijaan oli 40 vessaa, vaikka väkimäärä oli vain murto-osa tuosta 3000-4000 hengestä. Meniköhän jako ihan oikein...

Takaisin katsomoon ja toiseen erään. Pelin ainoan maalin syntymisen tajusimme siitä, että pääkatsomosta osa alkoi maalia tuulettamaan samalla kun loistavasta äänentoistosta alkoi soida Tapparan maalilaulu. 1-0. Jokunen minuutti tämän jälkeen peli sitten keskeytettiinkin jään petettyä. Yleisölle tästä tiedotettiin vasta 10 minuutin kuluttua, kun pelaajat siirtyivät pukusuojaan. Yleisö sai siis ihmetellä minuuttitolkulla sitä, että 2 joukkueellista pelaajia tuli kentälle lämmittelemään. Mehän emme siis nähneet ollenkaan sitä, että kentän laidassa oli ryhmä henkilökuntaa jäätä korjaamassa.

Päätimme lähteä hakemaan juomia odotellessamme. Juomajono kesti tällä kertaa yli 30 minuuttia. Tuota samaa noin 3000-4000 ihmisen massaa oli palvelemassa yhteensä 10 henkeä juomapisteillä. Voin vain kuvitella millaiset menetyksen myynnissä järjestävä taho kärsi tämän takia. Lisäksi henkilökunta oli selvästi ammattitaidotonta vaikkakin ystävällistä. Tilausten käsittely kesti tolkuttoman kauan vaikka ottelun puolessa välissä tarjolla ei ollut enää muuta kuin tölkkiolutta, tölkkisiideriä ja pullolonkeroa. Muut juomat (Jekku, minttukaakao ym.) olivat jo siinä vaiheessa loppuneet. Ongelmia tuli myös siitä, että muuten loistava äänentoisto ei kuulunut yhtään anniskelualueelle eli meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä tilanne jään suhteen oli ja oltiinko peliä jo mahdollisesti jatkamassa. Koomista oli myös se, että korttimaksu ei ollut mahdollista toisessa päädyn juomapisteissä, sillä korttimaksulaitteet olivat ilmeisesti pakkasesta johtuen hyytyneet. Tämä ehkä toisaalta kyllä pelasti ainakin vähän, sillä mikäli ihmiset olisivat juomiaan korteilla maksaneet, niin toimitus olisi kestänyt varmasti vähintään kaksinkertaisen ajan.

Luonnollisesti peliä päädyttiin jatkamaan juuri siinä vaiheessa kun olimme jonotuksen jälkeen juomat saaneet. Tämän havaitsimme katsomon kulkuaukon läpi näkyneestä screenistä, joka paljasti pelaajien kävelevän kohti jäätä.

Todella iso osa ihmisistä ei jaksanut odottaa pelin uudelleenkäynnistymistä vaan äänesti jaloillaan ja lähti kotiin. Katsomo oli ehkä puolillaan ottelun toisen puoliskon ajan.

Puolityhjää pääkatsomoa toisen erän jäänkorjaustauon jälkeen (klikkaa kuvaa isommaksi).

Illan kruunasi sinällään näyttävä ilotulitus, mutta se ei paljoa enää jaksanut innostaa. Siksi huonosti tapahtuma oli järjestetty.

Ihmettelen suuresti järjestävien tahojen toimintaa. Lisäämällä myyntipisteitä ja -henkilökuntaa, olisi myynti saatu varmasti vähintään tuplattua. Vähintään. Hämmentyneenä ihmettelin myös sitä, ettei seuroilla näyttänyt olevan mitään myyntiä tapahtumassa. Laittamalla pieniä myyntipisteitä Ratina täyteen ja myymällä yksinkertaisia tuotteita yksinkertaisella hinnoittelulla (tyyliin Pipo 10€, huivi 10€) olisi kassaan kilahtanut takuuvarmasti muutama tuhat euroa lisää. Mutta se ei kiinnostanut.

Kärjistetynä voisi sanoa, että asiat joihin järjestäjät pystyivät vaikuttamaan menivät täysin pieleen ja asiat joihin he eivät voineet vaikuttaa onnistuivat (eli sää). Luulen, että Ratinasta poistui todella iso määrä erittäin pettyneitä ihmisiä. Ainakin me 7 olimme sellaisia.

12 joukkueen Liiga

Lempiaiheestani eli Tampereen Ilveksestä ei ole ollut paljoa kirjoiteltavaa. Homma on näyttänyt loksahtaneen monien vuosien rämpimisen jälkeen uomiinsa, peli kulkee ja yleisö käy hallilla. Tilastojen mukaan Ilves onkin käytännössä ainoana seurana merkittävästi kasvattanut yleisömääriään verrattuna viime kauteen.

Kunnes tänään sitten otettiinkin jälleen kirjaimellisesti ja niin monitahoisesti paluu vanhaan. Ilveksen hallitus ilmoitti, että aiesopimus Marko Sjöblomin kanssa on purettu ja pääomistaja Vincent Manngard on tämän järjestelyn muiden pääomistajien ohella hyväksynyt.

Toisin sanoen, Ilveksessä ei ole sittenkään muuttunut mikään sitten viime kevään paitsi sijoitus sarjataulukossa. Mutta sekin on tällä menolla kyllä katoavaista, sillä tämänkaltainen sekoilu vaikuttaa herkästi, muttei välttämättä, myös joukkueen esityksiin.

Hallihuhuissa kuulin jo jonkin aikaa sitten, että Sjöblom olisi ollut vähintäänkin närkästynyt siihen, että omistaja Manngard oli kaivellut taskuistaan pitkin kesää uusia ja uusia maksamattomia laskuja. Sjöblom oli näiden huhujen mukaan itsekin vakavasti vähintäänkin harkinnut koko hankkeesta luopumista ja aiesopimuksen purkamista. Sekä Sjöblomilla että seuran hallituksella/Manngardilla oli tähän täysi oikeus sopimuksen mukaisesti.

Nyt vain seura ehti ensin ja luulen tämän johtuneen siitä, että Sjöblom oli selvästi tuonut esiin tyytymättömyytensä hänelle seurasta kerrottuihin asioihin. Tai siis ennen kaikkea niihin asioihin mitä ei oltu kerrottu silloin kun esisopimusta oli sorvattu. Hyvin todennäköisesti tuo aiesopimus olisi siis purkautunut joka tapauksessa.

Tiedotteessaan Ilves, jälleen kerran, vetosi ilves-henkisyyteen ja laajaan tukeen eri suunnilta. Tämä on kuultu niin monta kertaa aiemmin etten ole itse enää pysynyt laskuissa. Valitettava tosiasia on se, että (pyhällä) hengellä ei elä. Ilves tarvitsee rahaa. Ja sitä ei ole kuulunut näiltä Ilves-henkisiltä ihmisiltä. Käsittääkseni kassavirta- ja varanto on tällä hetkellä hieman lohdullisempi kuin aikoihin johtuen hyvistä yleisömääristä sekä (uusista) sponsorisopimuksista, niin silti täytyy muistaa että sillä kassalla täytyisi elää sitten pitkälti tätä kautta ja toivottavasti kuitata takaisin myös vanhoja velkoja.

Ehkä koomisinta päivän koko jupakassa oli Ilves-tiedotteen allekirjoitus:

Ilves Hockey Oy, Viiri Viidessä Vuodessa
Vesa Kainulainen
hallituksen puheenjohtaja

Käsittääkseni tuo "Viiri Viidessä Vuodessa" (miksei tuota ole muuten voitu kirjoittaa kieliopillisesti oikein vaan jokainen sana on aloitettu isolla kirjaimella? toim. huom.) oli nimenomaan Sjöblomin aikaansaannos ja toisaalta myös luonnollinen jatkumo Ilveksen kaikenlaisille erilaisille projekteille kuten "Poika ja Ilves". Ei näistä sen enempää.

Ilveksen tavoitteet tähän kauteen olivat taloudellinen nollatulos sekä jumbosijan välttäminen. Mikäli joukkue ei ihan täydellisesti romahda, niin jälkimmäinen toteutuu ja sitä myöten myös ensimmäinenkin saattaa olla lähempänä kuin vuosiin. Mutta se ei silti auta tätä kautta pitemmässä juoksussa. Rahaa ja rahoitusta tarvitaan lisää eikä sitä todellakaan ole näköpiirissä. Säästettävää ei enää ole sillä Ilves operoi Liigan pienimmällä pelaajabudjetilla. Kyllä, pienemmällä kuin SaiPa. Ja kyllä, 40% pienemmällä kuin Hakametsän käytävän toisessa päässä (lähde: YLE).

Jokereiden lähtö itää kohti lienee jo selvä. Ja mikäli on uskominen Liigan sisältä kuuluneisiin huhuihin siitä, että Mestiksestä ei nostettaisikaan yhtään joukkuetta vaan sarja suljettaisiin, niin ensi kaudella saatetaan pelata 12 joukkueen Liigaa. Se olisi oikea joukkuemäärä Liigaan mutta sen ei kuuluisi tapahtua Ilveksen konkurssin takia.

Huhujen ja tarinoiden lähteillä

Seurasin melko tiiviisti maanantai-iltapäivällä Twitterin ihmeellistä maailmaa. Pinnalla oli tuolloin kolme asiaa.

1) Dennis Endrasin spekuloitu siirto Adler Mannheimiin
2) Jokereiden vahvistukset (Josef Boumedienne & Ross Lupaschuk)
3) SM-liigan toimitusjohtajan JP Vuorisen blogiteksti Erkka Westerlundille

Luonnollisesti oheen mahtui spekulointia Toskalan tai Niittymäen siirymisestä HIFK:iin, tarinaa Smolenakin siirtymisestä Pelicanseihin. Tagi #smliiga trendinä koko iltapäivän.

Mistä sitten oli kyse?

Endrasin tapauksessa huhut saivat alkunsa saksalaisen jääkiekkosivuston (kyllä, sellaisiakin on!) spekulaatiosta , jossa Endrasin huhuiltiin tehneen Adler Mannheimin kanssa kolmivuotinen sopimus joka astuisi voimaan vielä ennen siirtorajan päättymistä. Tätä ihmeteltiin jonkin aikaa, kunnes joku älysi kysyä asiaa suoraan IFK:sta, jossa se luonnollisesti kiistettiin täysin perättömänä HIFK:n urheilutoimenjohtaja Tom Nybondasin suulla.

Huhun liikkeellelähdölle oli toki ihan hyviäkin perusteita. Ensinnäkin, Endras on saksalainen. Toisekseen Adler kaipaa vahvistusta maalivahtiosastolleen sillä nykyinen ykkösvahti Fred Brathwaite on loukkaantuneena eikä tuosta ainakaan enää nuorene. Toisekseen, tällä hetkellä HIFK:llä voisi olla saatavilla parikin melko meritoitunutta maalivahtia kuten Vesa Toskala ja Antero Niittymäki. Näistä ainakin Niittymäki pystyisi Endrasin paikan täyttämään. Hassulta olisikin tuntunut, että hyvin pelannut maalivahti päästettäisin ranskalaisen visiitin myötä pois ja tilalle otettaisiin jälleen uusi veskari - varsinkin kun lienee varsin järjellisiä toiveita saada Riksmankin pelikuntoon loppukaudeksi. Huhu kuivui siis kokoon yhtä nopeasti kuin nousikin.

Jokereiden uusia hankintoja ei kovin paljoa jaksettukaan sitten kohista. Lähinnä ihmeteltiin Jokereiden intoa hankkia "kehäraakkeja" sen enempää asiaa analysoimatta. Kuitenkin moni urheilutoimittaja Esko Seppäsen johdolla olivat aiheesta eri mieltä ja Urheilulehti aiheeseen nopeasti reagoikin pureksimalla hankinnat palasiksi. Ehkä tuo avasi vähän monien silmiä, sillä kyse on todellisuudessa kovista ja täsmällisistä hankinnoista. Kekäläisen näköinen kauppa, siis.

Iltapäivän kolmas puheenaihe oli SM-liigan toimitusjohtajan avautuminen tuomaritoiminnan kritisoinnista lähinnä Erkka Westerlundin suuntaan. En nyt todellakaan jaksa tuota kirjoitusta nyt märehtimään sen enempää, vaan keskityn lähinnä sen synnyttämiin reaktioihin ja tapahtumiin. Vuorisen teksti julkaistiin tasan kello 14 SM-liigan www-sivuilla. Juttu levisi alta aikayksikön Twitterissä ja se oltiin pureksittu kokonaan reilussa tunnissa. SM-liiga itse jaksoi jakaa linkin Twitteriin vasta kolme tuntia myöhemmin eikä se enää synnyttänyt mitään uutta keskustelua. Tästä päästään edelleen mukavasti SM-liigan olemattomaan viestintästrategiaan. Asioita kommentoidaan ja niihin puututaan aina armottoman myöhään. Niin pienissä asioissa (Liigablogi) kuin suurissa. Jälkimmäisellä viittaan luonnollisesti Lahden joukkokahakkaan josta ensimmäiset kommentit liigan suunnasta tuli noin vuorokausi tapahtuman jälkeen. Niin no olihan se sunnuntai ja kaikkea...

Lasikuitutikuista sormissa hiilikuituun

Muistan sen kuin eilisen päivän, kun pistin käteeni isoäitini kutomat villalapaset ja nappasin ulkovarastosta kiekkomailan ja painelin läheiselle kentälle. Mailana oli Koho Silverfibre (kovilla kavereilla oli sitten Blackfibret). Autotallin seinällä lepää edelleen yksi Silverfibre joka on itse asiassa täysin käyttämätön. Eikä sillä kyllä ikinä tulla yhtään kiekkoa ampumaan. Maila on Jyrki Lumpeen maila Ilves-kaudelta 1985-1986 ja pitää sisällään kaikkien silloisten Ilves-pelureiden nimikirjoitukset kuten muun muassa Lumpeen itsensä, Risto Jalon, Jordy Douglaksen, Matti "Pitkä" Kaarion sekä Jarmo Myllyksen. Mailan voisi olla ehkä parempi majailla Jääkiekkomuseossa kuin minun autotallissa.


Silverfibren ikävänä puolena oli se tosiasia, että niiden villalapasten läpi tuli kädet täyteen lasikuitutikkuja jotka kutittivat ja kirvelsivät ikävästi käsiä pitkän aikaa. Oppia ikä kaikki ja seuraavilla kerroilla käsissä olikin sitten nahkaiset rukkaset.


Paljon on noista ajoista muuttunut mailojen suhteen. Pyynnöstä tutustuin muutama päivä sitten kiekkomailojen uusinta teknologiaa sisältäviin Reebokin mailoihin ja erityisesti A.i -sarjaan.

Täytyy sanoa, etten olisi uskonut kuinka paljon on muuttunut mailateollisuudessa viime vuosina muuttunut. Ja ennen kaikkea kehittynyt. En pysty satunnaisena harrastajana sanomaan ovatko kaikki muutokset tosiaan tarpeellisia, mutta kuunneltuani vuosien ajan ammattilaisten jutustelua työkalujen merkityksestä tälläkin saralla on pakko uskoa, että uudet innovaatiot ovat todellakin tulleet tarpeeseen. Loppujen lopuksihan me tavalliset jääkiekon katsojat saamme nauttia paremmista laukauksista ja taitavammista harhautuksista ja sitä myöten paremmasta pelistä.


Kävin paikallisessa urheiluliikkeessä vilkaisemassa Reebokin A.i 9 mailaa ja se teki kieltämättä vaikutuksen. Ja kun vielä jälkeenpäin vilkaisin videon aiheesta ja sain todellisen käsityksen siitä mitä kaikkea maila pitää sisällään niin ei voi muuta kuin hämmästellä. Löytyy alusta loppuun yhtenäinen hiilikuituvarsi (eli kaukana ovat ne ajat kun puulapa lensi tangentin suuntaan varresta), muotoiltu varsiosa (kutsuvat sitä Tactile Griptonite(TM):ksi) joka helpottaa mailan käsittelyä, uusi kevyt lapa ja kaksi kertaa vahvempi nilkkaosa.
Toinen asia on sitten se, että tarvitsenko itse satunnaisena harrastajana noin hienoa ja kallista mailaa? En varmastikaan lienee selvä vastaus, mutta jo viikottain pelaavalle tuommoinen maila voi jo hyvinkin olla hintansa väärti olettaen että kestävyys on todellakin luvattua luokkaa.


Joten takaisin sorvin ja tutkimuspöydän ääreen. Koska en todellakaan olisi osannut valita oikeaa mailaa päädyin tekemään mailan valinnan Reebokin sivuilla. Muutamien tietojen syöttämisen jälkeen Sidney Crosby, jolla muuten on tällä hetkellä ihan mukavasti aikaa kertoa mikä on juuri minulle sopiva maila, kertoi että minulle sopivin maila on vähän edullisempi 6k Sickkick III. Tähän varmaan eniten vaikutti se tosiasia, etten ole kovin valmis maksamaan mailasta paljoa yli sataa euroa.


Lopuksi vielä muistutus kaikille siitä mitä voi sattua kun yrittää hienoa temppua:

Ja siinä tapauksessa on syytä ottaa mallia mestarilta itseltään jolla on ainakin työvälineet kunnossa:

Vaikka tässä tekstissä kerrotut asiat ovatkin kirjoittajan aitoja, rehellisiä ja todellisia näkemyksiä sekä mielipiteitä, niin on syytä mainita että tämä teksti on sponsoroitu kirjoitus.
Viral video by ebuzzing

Sanottua

11 viime ottelusta yksi jatkoaikavoitto ja yhteensä 3 pistettä. Ennen HPK-ottelua seurajohto kyseenalaisti valmennuksen aseman, mutta tappion jälkeen seurajohto luottaa edelleen valmennukseen. Logiikasta en sano nyt tässä yhteydessä mitään. Sen sijaan mielenkiintoisempaa on tarkastella, mitä valmennus on sanonut kuluneiden 11 surkean ottelun aikana.

Tässä siis kootusti päävalmentaja Pajuojan kommentit otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa (lähde: jatkoaika.com):

20.9.2011 Ilves - TPS (1-4):
"Hieno juttu, että liigassa on erilaisia pelityylejä."

23.9.2011 Lukko - Ilves (3-2 ja):
"Pelattiin kuitenkin hyvä vieraspeli. Yksi piste on tietysti parempi kuin ei yhtään."

24.9.2011 Ilves - Kärpät (0-3):
"Pettynyt olen lopputulokseen. Maalinteko oli jälleen liian vaikeata. Täytyy myös sanoa, että Kärpät on tällä hetkellä kova ja ottanut isoja askeleita viime kaudesta"

27.9.2011 SaiPa - Ilves (3-0):
"-" (Valmennus ei saapunut lehdistötilaisuuteen)

30.9.2011 Ilves - Jokerit (3-4):
"Kyllä kiekon kanssa oli paljon hyvää. Yksi askel otettiin eteenpäin ja tiistaina toivottavasti ollaan edelleen parempia." 

4.10.2011 Blues - Ilves (2-3 rl):
"Kyllähän me vähän lahjana saatiin tämä voitto." 

7.10.2011 Ilves - HIFK (0-6):
"Me ladattiin tähän peliin, en usko, että oli syttymisestä kiinni." (1. erän jälkeen 0-2, toim. huom.) 

8.10.2011 Lukko - Ilves (4-1):
"Vaikka hävittiin, mentiin silti HIFK-ottelusta selkeästi eteenpäin, eli taistelun puolelle mentiin. Meidän pitää olla ylpeitä itsestämme ja uskoa omaan tekemiseemme 100%:sti."

11.10.2011 Ilves - Pelicans (2-5):
"Yrityksen puutteesta ei voi syyttää"

14.10.2011 Ilves - JYP (1-3): 
"Hyökkäyksen käynnistäminen, avauspelaaminen oli parempaa"

15.10.2011 HPK - Ilves (3-2): 
"Meidän pelaaminen on mennyt parempaan suuntaan"


Mielenkiintoisia ovat kommentit. Mitä pidempään tappioputki on jatkunut, sitä paremmaksi peli on käynyt. Ja toisaalta se ainoa voittokin tuli lahjana.


Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisia kommentteja tulevat ottelut tuottavat. Ja montako kertaa Pajuoja on vielä otteluita päävalmentajana kommentoimassa. Vaikka seurajohdon luottamus onkin selvästi vankkumatonta.

Kapulanvaihto, osa 3

Tällä kertaa vaihdetaan kapulaa vähän ennakoiden verratuna edellisiin kapulanvaihtoihin.

SM-liigaa on pelattu nyt karkeasti 10 kierroksen ajan ja tuota merkkipaalua on perinteisesti pidetty ensimmäisenä pisteenä sille, että voidaan alkaa vetämään johtopäätöksiä joukkueiden lopullisesta menestymisestä runkosarjassa.

Jos puhutaan epäonnistujista, niin pitäisi aina puhua myös onnistujista, jopa ylisuorittajista. Kautensa hyvin ja jopa yläkanttiin ovat aloittaneet ainakin SaiPa ja Pelicans, tietyin varauksin myös KalPa ja TPS. Heikon startin taakkaa sen sijaan voivat harteillaan kantaa Ilves, Tappara, Jyp, HIFK ja huonoista lähtökohdista huolimatta HPK.

Näistä kuitenkin Tappara ja Jyp ovat saamassa kelkkaansa kääntymään ja HIFK tekee saman tempun takuuvarmasti aivan lähipelien aikana. HPK:lta lienee turha odottaa mitään merkittävää tasonnostoa, vaan edessä lienee lopulta taistelu karsintapaikan välttämisestä SaiPan kanssa.

Jäljelle jäi siis enää Ilves. Ilveksen kausi alkoi kahdella voitolla ja runkosarjan kärkisijalla, mutta tämän jälkeen ei yhtään kolmen pisteen voittoa ole kissaleiriin osunut. Takana on siis jo 8 ottelua, joista summataan yhteensä 3 pistettä (1 voittomaalilaukauskilpailuvoitto (kyllä, se on yhdyssana) ja 1 tappio jatkoajalla). Peli on jumissa, oma pää vuotaa, maaleja ei synny ja yhtä maaleja iskevää puolustajaa lukuunottamatta homma ei toimi.

Kuullostaako tutulta?

Lisätietoja sieltä Hakametsän pukukoppikäytävän toisesta päästä.

Villeimmissä visioissa kehiin on jo heitelty Teijo Räsästä korvaamaan Juha Pajuojaa. Väittäisin kuitenkin, että syy ei ole sittenkään valmennuksessa vaan monissa muissa tekijöissä.

Ensinnäkin nuorten takkuturkkien kohdalla voidaan todellakin puhua sophomore jinksistä, toisen vuoden kirouksesta. Mikään ei onnistu ja ehkä jonkin verran se oman aseman ja varmahkon pelipaikan tuoma laiskuus tekevät tuhojaan. Nuoret eivät, Raipen läsnäolosta huolimatta, oikein ymmärrä voittamiseen ja ammattilaisurheiluun liittyviä vaatimuksia ja lainalaisuuksia.

Toisaalta, kesän siirtomarkkinoilla tehtiin, ainakin näin jälkeenpäin sanoen, virheitä. Urheilupuolesta vastaava Seppo Hiitelä hankki reippaasti vahvistusta puolustuspäähän, vaikkei se juurikaan olisi vahvistusta kaivannut. Seuraan liittyivät vanhat ilvesläiset Ville Koistinen, Martti Järventie ja Vesa Toskala. On arvo sinällään tuoda omia poikia takaisin, varsinkin tuommoisen osaamisen omaavia kavereita. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, että oliko järkevää tuoda lisäosaamista sille sektorille joka oli jo kohtuullisessa kuosissa ja samalla jättää nuoret omalle vastuulleen hyökkäyspäähän.

Lisäksi voi miettiä, että mikä oli sponsoreiden ja seurajohdon painostuksen rooli näitä hankintoja tehtäessä? Halusiko Hiitelä todellakin hankkia kaikki nämä herrat? Tarvittiinko todellakin kolmas huippumaalivahti seuraan?

Ilveksestä puuttuukin tällä hetkellä ratkaisija ja vastuunkantaja. Tai useita sellaisia. Ja nimenomaan hyökkäyspäästä. Marginaalihankinta Antti Kangasniemi käytävän toisesta päästä ei tätä vajetta missään nimessä kata.

Mitä Ilves sitten tarvitsee? Millä Ilves nousee suosta?

Hampaattoman kanukin joka johtaa joukkuetta ja hyökkäystä, antaa nuoremmille esimerkkiä urheilijaelämästä, voittamisesta sekä voitontahdosta ja tekee siinä sivussa parikymmentä maalia.

YT-neuvottelut Tampereella!

Sporttia ja urheilua -blogin saamien tietojen mukaan tamperelaiset jääkiekkojoukkueet Ilves ja Tappara ovat viimeinkin päättäneet ryhtyä toteuttamaan vuosia velloneita huhuja joukkueiden yhdistämisestä.

Siirtymäajaksi oli alunperin kaavailtu muutamaa vuotta sillä ajatuksella, että Tampereen uuteen monitoimihalliin muuttaisi kahden joukkueen sijaan vain yksi, yhdistynyt joukkue.

Kiekkojoukkueiden johto on käynyt lukuisia neuvotteluita pitkin päättynyttä kautta Tampere Unitedin johtoportaan kanssa saaden siltä suunnalta kuulemma hyviä neuvoja mm. rahoituksen järjestämiseen.

Koska aiemmin viikolla tuli julkisuuteen odotettu tieto siitä, että uuden hallin valmistuminen viivästyy, päättivät seurajohtajat suorittaa yhdistymisen nopeutettua menettelyä käyttäen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seurat aloittivat tänään yt-neuvottelut pelaajien kanssa.

Luottamusmiesten kanssa sovittiin, että ns. "pitkällä listalla" ovat kaikki vähänkään järkevät sopimuspelaajat joista sitten varsinainen joukkue kasataan. Blogin lähellä sisäpiiriä olevan lähteen mukaan tämä lista näyttäisi tältä:


MAALIVAHDIT
Juha Metsola
Jani Nieminen
Sami Aittokallio

PUOLUSTAJAT
Viktor Ekbom
Pekka Saravo
Juha Leimu
Jussi Halme
Tuukka Mäntylä
Nils Bäckström
Jyrki Jokipakka
Niko Peltola
Ryan Glenn
Teemu Kesä
Arto Tukio

HYÖKKÄÄJÄT
Joey Tenute
Jan-Mikael Järvinen
Miikka Männikkö
Nestori Lähde
Tuomas Vänttinen
Kim Strömberg
Tomi Pekkala
Jouni Virpiö
Antti Kangasniemi
Jukka Peltola
Matias Myttynen
Jesse Niinimäki
Masi Marjamäki
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Mark Lee
Matias Sointu
Jaakko Pellinen
Joonas Rask

VALMENNUS
Sami Hirvonen, Juha Pajuoja, Raimo Helminen

Kuten normaalissa yrityselämässä, myös jääkiekon puolella totuus on kuitenkin vielä karumpi. Uuden, yhdistyneen seuran (työnimi: "Hockey Of Tampere" eli "HOT"), johto on kuitenkin jo laatinut valmennuksen työtä helpottaakseen kokoonpanot tulevalle kaudelle. Tämän kokouksen lisälehden löysikin eräs iltavuoron siistijä, joka toimitti A4:n Sporttia ja urheilua -blogin toimitukseen. Ja koska me emme salaa yhdeltäkään kolmesta lukijastamme mitään, tässä nuo kentälliset!

MAALIVAHTI
Jani Nieminen (Juha Metsola)

1. KENTTÄ
Masi Marjamäki - Jesse Niinimäki - Mark Lee
Juha Leimu - Ryan Glenn

2. KENTTÄ
Miikka Männikkö - Joey Tenute - Kim Strömberg
Tuukka Mäntylä - Niko Peltola

3. KENTTÄ
Joonas Rask - Tuomas Vänttinen - Matias Myttynen
Pekka Saravo - Jyrki Jokipakka

4. KENTTÄ
Antti Kangasniemi - Jukka Peltola - Jaakko Pellinen

VILTTIKETJU
Sami Aittokallio
Jussi Halme
Nils Bäckström
Henri Tuominen
Kai Kantola
Ville Korhonen
Matias Sointu

Mikähän siinä on, että vaikka nuo joukkueet yhdistettäisiin, niin silti tämä rosteri ei oikein vakuuta...

Varmat huhut

Kevään lähestyessä pikkulintujen viserrykset kuuluvat päivä päivältä voimakkaammin. Ja koska kevät on ehtinyt jo vähän käynnistymään täällä eteläisessä Saksassa, kuuluu lintujen viserrys täällä sitäkin kovempana. Itse asiassa niin kovana, että Sporttia ja urheilua -blogi on saanut kasaan jo sen verran "varmoja" huhuja, että niistä sai aikaan jonkinlaisen kirjoituksenkin.

Jostain syystä eniten tarinoita on liikkunut Tampereen suunnalta, joten summataan vähän tulevien kausin tamperelaissiirtoja tässä kirjoituksessa, palataan sitten muihin joukkueisiin myöhemmin tarpeen mukaan.

Kuten arvelin jo syksyllä, on Tappara menettämässä tukijalkaansa puolustuksesta. Tosin vasta tulevaksi kaudeksi eikä tosiaan vielä kesken tämän kauden. Puolustaja Tuukka Mäntylä käyttänee optionsa ja lähtee itärajan taakse rahastamaan, mikä hänelle suotakoon.

Simo Yrjänä ei kuitenkaan ole jäänyt tilannnetta ihmettelemään vaan paikkaajaksi on kaavailtu toista omaa kasvattia, Ville Mäntymaata Frölundasta.

Toinen kaavailtu paluumuuttaja Tapparaan on aikoinaan Tapparasta Bluesiin lähtenyt, Örnskoldsvikin oma poika, Stefan Öhman. Öhmanin mahdollisesta kyvystä vahvistaa Tapparan puolustusta saa olla montaa mieltä, mutta tuskin mies sitä toisaalta heikentääkään.

Tarinaa on kuulunut myös Miikka "Samin bestis" Männikön siirtymisestä HPK:sta Tapparaan. Männikkö ei ainakaan kokonsa puolesta erottuisi Tapparan nykyhyökkääjistöstä ja sopisi hyvin seuran brändiin (miten se meni? Tappara on liigan vähiten äijämäisin seura tai jotain sinnepäin).

Naapurissa Ilveksessä on urheilutoimenjohtaja Seppo Hiitelä myös ryhtynyt varovaisiin kokoonpanotäydennyksiin tulevaa kautta silmällä pitäen. Nuorta runkoa aiotaan jatkossakin kehittää, mutta pieniä ja sopivia täydennyksiä lienee luvassa.

Kohtuullisen varmana voidaan pitää Tommi Huhtalan paluuta Ilvekseen. Huhtalan paluu onkin nyt mahdollista uudistuneen valmennusjohdon ansiosta ja Huhtalan nousujohteinen ura saisi varmasti lisäpuhtia siirrosta Ilvekseen.

Lisäksi jatkuvuutta Ilveksessä on haettu tarjoamalla sopimusta maalivahti Miika Wiikmanille.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Meren äärellä kuulemma tuulee aina kovempaa kuin sisämaassa. Keväällä kuulemma Turussa erityisen kovaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Rulettia tamperelaisittain

Kaikki tietävät kasinoiden rulettipöydät, samoin kaikki tietävät venäläisen ruletin. Mutta mitä on tamperelainen ruletti?

Tamperelainen ruletti on paikallisten jääkiekkoseurojen harrastamaa toimintaa, jossa joukkueen avainhenkilöiden valinnoissa sekoillaan joko tietoisesti tai tiedostamatta.

Tappara harjoitti rulettiaan läpi kesän valmentajiensa kanssa siten, että off-seasonin aikana peräsimessä heilui 3 eri ukkoa (Mikko Saarinen 5.5. 2010 saakka, 5.5.2010-23.8.2010 Petri Mattila ja siitä eteenpäin sitten Sami Hirvonen). Kun tuohon ralliin lisätään vielä vaihtuneet apulais- ja maalivahtivalmentajat niin saranat ovat kuluneet ihan kiitettävästi.

Ilveksen versio ruletista (tällä kaudella) on taas liittynyt tolppien väliin. Kauden aloitti Jani Hurme mutta kun kiekko ei tahtonut tarttua, niin tilaisuutta ja ihan mielestäni aitoa mahdollisuutta tarjottiin Sami Aittokalliolle. Ei koppi tarttunut Aittokalliollakaan ihan täydellisesti, mutta toisaalta ei hän vielä ole mahdollisuuttaan menettänytkään.

Kun sitten Hurme loukkaantui ja edessäolevat U20-kisat tiesivät Aittokallion poistumista joukkueesta pariksi viikoksi, hankittiin Lukossa epäonnistunut Miika Wiikman. Ilves-johto osoitti pelisilmää tarjoamalla Wiikmanille mahdollisuutta try-outin kautta ja Wiikman käytti tilaisuutensa pelaamalla ensimmäiset ottelunsa Ilveksessä varsin mukavasti, sopimus syntyi loppukaudeksi ja uskoisin että osan Wiikmanin palkasta maksaa edelleen eräs nimeltämainitsematon raumalainen siivousfirma.

Vuodenvaihteessa harjoituksissa Wiikman sai kuitenkin kipeää selkäänsä eikä pysty pelaamaan ainakaan tämän illan (4.1.2011) ottelussa. Ja koska Aittokalliokin on edelleen kisamatkalla loppuivat Ilvekseltä maalivahdit kesken. Nuori Ville Kolppanen, 18, pääsi kokeilemaan liigavauhtia Jyp-ottelun kolmanteen erään mutta Kolppasen harteille ei kyllä olisi voinut lähteä rakentamaan kevään avausta, varsinkin kun kakkosmaalivahtia oltaisiin kaiveltu jo aika syvältä junnulaarista.

Näin Ilves päätyi lainaamaan oman kasvattinsa Juha Metsolan HPK:sta. Metsolan, joka ei aikanaan kelvannut Ilvekselle kelpaa nyt hätäapuna.

Metsolaa on pidetty yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista maalivahdeista, mutta hän on aina tahtonut jäädä jonkun jalkoihin. Ilves-aikoinaan viereltä jyräsivät Tuukka Rask ja Riku Helenius, maajoukkuekuvioissa taas Harri Säteri ja Tomi Karhunen. Ainoastaan vuoden 2007 U18-kisoissa Metsola pääsi näyttämään taitojaan ykkösenä.

Metsolan heikkoutena pidetään suhteellisen pientä pituutta (175cm) nykymaalivahteihin verrattuna. Ehkä siksi Metsola ei ole hyvistä Mestis-esityksistään huolimatta saanut kunnon mahdollisuutta liigassa eikä hän sitä tule saamaan HPK:ssakaan niin kauan kuin Kerhon tolppien välissä heiluu Teemu Lassila.

Menestystä kuitenkin Metsolalle uusimmassa projektissaan, pomppikoon kiekot suotuisasti!

Tilien tasaus

Tammikuun tasaus-nimellä lanseerattu valintakierros pidetään tänään. Vaikka tapahtuma tosiaan pidetään tänään iltapäivällä, ei SM-liiga näe vaivanarvoiseksi informoida tapahtumasta millään tavalla etukäteen omilla verkkosivuillaan. On varmaan sen verran kiirettä liigakuvioissa. Tai siis on siitä tehty uutinen 15S.12.2010 mutta etusivulla sen paremmin kuin uutisissakaan tuosta ei ole mainintaa. Uutisen löytää vain käyttämällä sivuston hakutoimintoa. Hyvä, että edes hakutoiminto toimii.

Koska kaikki lajiniilot kuitenkin tietävät, mistä on kyse, en lähde ideaa ruotimaan sen tarkemmin. Ne jotka eivät tiedä, voivat lukea uutisen (linkki yllä).

Mutta veikkaukset pitää tehdä ja tässä ne tulevat:

TPS - SaiPa (välimatkasta huolimatta)
Pelicans - Ilves (välimatka + etukäteen helpoin vastus)
Kärpät - Kalpa (välimatka, Kalpa sopii Kärpille, Kalpa esiintynyt heikosti)
Tappara - Ässät (välimatka + yllätysvalinta, Tappara ei usko Ässien lennon jatkuvan)
Blues - HPK (sopivat toisilleen)
Jokerit - HIFK (Hjallis ottaa rahat pois, sopii myös HIFK:lle)
Lukko - Jyp (vähän kuin koulussa, kuka jäi viimeiseksi?)

Vammantuottamus

Eilen pelatun Ilves-Kärpät -ottelun kolmannessa erässä sattunut tyrmäys jäi vaille liigan kurinpidon jatkotoimia. Tänne Saksaan saakka kantautuu kovin huonosti kuumimpia uutisia kotoisesta liigasta, mutta sosiaalinen media pelasti tälläkin kohdalla ja vihjeen saatuani kävin heti tuoreeltaan videon tapahtuneesta vilkaisemassa.



Ensimmäinen reaktioni oli kauhistus. Eihän tuollaisesta tällistä voi selvitä edes hengissä! Pelaajat osuvat toisiinsa lähes täydellä vauhdilla ja vaikka SM-liiga koittaa mitä tahansa sanoa, niin Marjämäen kädet osuvat Krepsin päähän. Piste.

Lisäksi, on selvästi huomattavissa että Marjamäki ponnistaa jaloilla tehostaakseen taklauksen voimaa ja vaikkei juuri tasan törmäyshetkellä Marjamäen jalat olekaan ilmassa, niin välittömästi osuman jälkeen juuri tuosta ponnistuksesta johtuen Marjamäki itsekin lähtee lentoon.

Tänään Kärpät raportoi Krepsin saamista vammoista eikä mies pelaa missään nimessä ennen joulua. Toivottavasti pelaa edes joskus.

Ajatukseni olivat seuraavaksi tulevan pelikiellon pituudessa, sen kun arvelin jäävän liigastandardin mukaiseen 3 otteluun, koska SM-liigan kurinpitäjä Sampo Liusjärvi (kuvassa alla) ei kuitenkaan enempää voi antaa eikä moista tapausta laita eteenpäin kurinpitoryhmälle. Hämmästyttävästi kuripitäjä Liusjärvi ei ottanut tapausta edes jatkotutkintaan!

Lähtökohtaisesti, Marjamäeltä puuttui tilanteessa täysin vastustajan kunnioittaminen. Täysin. Teko oli turha eikä lopputuloksena voinut olla muu kuin vakava loukkaantuminen. Aivovamma, kuten nykyisin tahdotaan sanoa. Plus pari muuta "pikkujuttua". Ja jos Marjamäki ei tätä tajunnut, niin mies on väärässä ammatissa.

Toissijaisesti, SM-liigan toiminta tapauksessa on pöyristyttävää. Kurinpitäjä ei siis jättänyt rankaisematta Marjamäkeä vaan tapausta ei otettu edes käsittelyyn. Kädet ylhäällä, päähän kohdistuva taklaus. Vastustajan kunnioituksen puute. Periaatteessahan SM-liigan kurinpidon ratkaisun voi myös tulkita siten, että kurinpidon mielestä ottelun tuomaristo teki virheen antamalla rangaistuksen tilanteesta! Sillä jos kerran tuomareiden ratkaisu oli oikea niin tapaus olisi ehdottomasti vaatinut jatkotoimenpiteitä.

Lopuksi, jokunen aika sitten medioissa esillä ollut Nival Cowboys-seuran juniorijoukkueen toilailut saattavat tällaisten tapahtumien jälkeen saada lisäpontta. Juniorit voivat helposti nähdä tilanteen siten, että Marjamäen kolauksen kaltaiset temput eivät ole ollenkaan paha asia vaan kuuluvat jääkiekkoon. Mikäli näin joskus tulee olemaan, lopetan jääkiekon seuraamisen.

Allekirjoittaneelle tuli paha olo koko tästä prosessista; sekä itse "taklauksesta" että liigan tavasta hoitaa sen jälkipyykki. Hyi että.