tiistai 10. tammikuuta 2012

Lasikuitutikuista sormissa hiilikuituun

Muistan sen kuin eilisen päivän, kun pistin käteeni isoäitini kutomat villalapaset ja nappasin ulkovarastosta kiekkomailan ja painelin läheiselle kentälle. Mailana oli Koho Silverfibre (kovilla kavereilla oli sitten Blackfibret). Autotallin seinällä lepää edelleen yksi Silverfibre joka on itse asiassa täysin käyttämätön. Eikä sillä kyllä ikinä tulla yhtään kiekkoa ampumaan. Maila on Jyrki Lumpeen maila Ilves-kaudelta 1985-1986 ja pitää sisällään kaikkien silloisten Ilves-pelureiden nimikirjoitukset kuten muun muassa Lumpeen itsensä, Risto Jalon, Jordy Douglaksen, Matti "Pitkä" Kaarion sekä Jarmo Myllyksen. Mailan voisi olla ehkä parempi majailla Jääkiekkomuseossa kuin minun autotallissa.


Silverfibren ikävänä puolena oli se tosiasia, että niiden villalapasten läpi tuli kädet täyteen lasikuitutikkuja jotka kutittivat ja kirvelsivät ikävästi käsiä pitkän aikaa. Oppia ikä kaikki ja seuraavilla kerroilla käsissä olikin sitten nahkaiset rukkaset.


Paljon on noista ajoista muuttunut mailojen suhteen. Pyynnöstä tutustuin muutama päivä sitten kiekkomailojen uusinta teknologiaa sisältäviin Reebokin mailoihin ja erityisesti A.i -sarjaan.


Reebok


Täytyy sanoa, etten olisi uskonut kuinka paljon on muuttunut mailateollisuudessa viime vuosina muuttunut. Ja ennen kaikkea kehittynyt. En pysty satunnaisena harrastajana sanomaan ovatko kaikki muutokset tosiaan tarpeellisia, mutta kuunneltuani vuosien ajan ammattilaisten jutustelua työkalujen merkityksestä tälläkin saralla on pakko uskoa, että uudet innovaatiot ovat todellakin tulleet tarpeeseen. Loppujen lopuksihan me tavalliset jääkiekon katsojat saamme nauttia paremmista laukauksista ja taitavammista harhautuksista ja sitä myöten paremmasta pelistä.


Kävin paikallisessa urheiluliikkeessä vilkaisemassa Reebokin A.i 9 mailaa ja se teki kieltämättä vaikutuksen. Ja kun vielä jälkeenpäin vilkaisin videon aiheesta ja sain todellisen käsityksen siitä mitä kaikkea maila pitää sisällään niin ei voi muuta kuin hämmästellä. Löytyy alusta loppuun yhtenäinen hiilikuituvarsi (eli kaukana ovat ne ajat kun puulapa lensi tangentin suuntaan varresta), muotoiltu varsiosa (kutsuvat sitä Tactile Griptonite(TM):ksi) joka helpottaa mailan käsittelyä, uusi kevyt lapa ja kaksi kertaa vahvempi nilkkaosa.
Toinen asia on sitten se, että tarvitsenko itse satunnaisena harrastajana noin hienoa ja kallista mailaa? En varmastikaan lienee selvä vastaus, mutta jo viikottain pelaavalle tuommoinen maila voi jo hyvinkin olla hintansa väärti olettaen että kestävyys on todellakin luvattua luokkaa.


Joten takaisin sorvin ja tutkimuspöydän ääreen. Koska en todellakaan olisi osannut valita oikeaa mailaa päädyin tekemään mailan valinnan Reebokin sivuilla. Muutamien tietojen syöttämisen jälkeen Sidney Crosby, jolla muuten on tällä hetkellä ihan mukavasti aikaa kertoa mikä on juuri minulle sopiva maila, kertoi että minulle sopivin maila on vähän edullisempi 6k Sickkick III. Tähän varmaan eniten vaikutti se tosiasia, etten ole kovin valmis maksamaan mailasta paljoa yli sataa euroa.


Lopuksi vielä muistutus kaikille siitä mitä voi sattua kun yrittää hienoa temppua:




Ja siinä tapauksessa on syytä ottaa mallia mestarilta itseltään jolla on ainakin työvälineet kunnossa:



Vaikka tässä tekstissä kerrotut asiat ovatkin kirjoittajan aitoja, rehellisiä ja todellisia näkemyksiä sekä mielipiteitä, niin on syytä mainita että tämä teksti on sponsoroitu kirjoitus.
Viral video by ebuzzing

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti