Maassa maan tavalla

Alkusanat

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut aikaa. Se johtuu siitä, että hektinen syksy vei resursseja melkolailla eikä aikaa kirjoittamiselle liikoja jäänyt. Ja toisaalta, tämä aihe on pitänyt minua otteessani ja päätin etten julkaise yhtään muuta kirjoitusta ennen kuin saan tämän möhkäleen suollettua ulos näppäimistöltä. Ehkä tämän jälkeen taas vähän useammin - ja lyhyemmin. Mutta nyt asiaan, koittakaa jaksaa loppuun saakka.

Tausta

Syksyllä puolentoista viikon aikana kävin kolmessa eri maassa neljässä eri urheilutapahtumassa. Tarkoitukseni olisi tässä kirjoituksessa vertailla noita tapahtumia sekä lajillisten että maakohtaisien erojen suhteen. Luultavasti tästä kirjoituksesta tulee ylivoimaisesti pisin, mitä tässä blogissa olen julkaissut, mutta toivottavasti kestätte mukana, rakkaat lukijat.

Matkustan työkseni. Reissupäiviä ei tule sentään ihan formulakuskien malliin, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Tänä vuonna kaiken kaikkiaan 88 kappaletta. Työmatkoilla ei yleensä jää aikaa muuhun kuin työn tekemiseen ja vapaa-ajan matkoilla vaimo yleensä pitää huolta ajankäytöstä. Kuitenkin kuluneet päivät ovat tehneet poikkeuksen ja olen päässyt kurkistamaan vähän myös urheiluareenoille.

Kaiken kaikkiaan marras-joulukuun vaihteen 2,5 viikkoon mahtui 5 peliä, 4 eri areenaa kolmessa eri maassa. Kahden eri lajin, neljän eri sarjan ottelutapahtumaa, joista kolme hyvin erilaista jääkiekko-ottelua ja yksi jalkapallopeli.

Kävin siis katsomassa seuraavat matsit:

22.11.2011 SM-liiga (Turku, Suomi) TPS-Kalpa (0-5)
26.11.2011 2. Bundesliga (Karlsruhe, Saksa) KCS - Aachen (0-2)
29.11.2011 Elitserien (Tukholma, Ruotsi)  Djurgårdens IF-MODO (3-5)
04.12.2011 DEL-liga (Mannheim, Saksa) Adler Mannheim - Augsburg Panthers (4-2)

Näiden lisäksi kävin vielä muutama päivä myöhemmin katsomassa toisenkin Adlerin matsin (09.12.2011 DEL-liga (Mannheim, Saksa) Adler Mannheim - Hamburg Freezers (2-0)), mutta siitä lienee turha raportoida sillä tapahtumakulku noudatteli ensimmäisen pelin kaavaa:

22.11.2011 (Turku, Suomi) TPS-Kalpa (0-5)

Sateinen ja sumuinen tiistai-ilta Turussa ei paljoa tarjonnut, mutta sentään SM-liigakiekkoa löytyi kalenterista. Saksalainen kollega innostui lähtemään kiekkomatsiin kanssani, mutta oli kovin huolissaan siitä, että pitäisikö meidän hankkia liput etukäteen ettei jäädä ilman. Koitin epätoivoisesti vakuutella kolleegaani, että TPS:n peleissä ei varsinkaan hallin kokoon nähden mitään valtavaa succeeta ole syksyn aikana nähty mutta vakuutteluistani huolimatta hermostuneisuus oli käsinkosketeltavissa. Kun vihdoin saimme 12€:n (S-etukortilla euron alennus!) liput HK-areenan lipunmyynnistä niin hänkin pystyi rentoutumaan.

Edullisesti kohtuullisille paikoille oli illan parasta antia

Pelin alkuun oli 20 minuuttia aikaa joten päädyimme ottamaan luonnollisesti oluet ennen pelin alkua. 5,50€ vetisestä ja täysin ylikylmästä 0,4 litran oluesta tuntui kohtuullisen kovalta hinnalta. Mutta täytyyhän TPS:nkin jollain elää ettei tarvitse Ruissalon toimistoa lihoiksi laittaa.


Kiipesimme parahiksi yläkertaan kun joukkueet tulivat kentälle. Valot hallissa olivat päällä eikä sisääntuloon liittynyt sen kummempia seremonioita. Tämä vähän ihmetytti allekirjoittanutta, mutta toisaalta miksi vaivautua vain 5010 katsojan takia? Näistäkin ainakin 1000 kausikorttilaista oli selkeästi jättänyt pelin väliin ja arviolta noin 1000 ulkomaalaisopiskelijan kutsuryhmäkin lienee saaneen lippunsa melko edukkaasta, ellei peräti ilmaiseksi. Halli oli siis tyhjä, hiljainen, kolkko ja tunnelmaton.

Turun HK-areena oli lähes näin tyhjä myös pelipäivänä (c) Anssi Koskinen

Peli sinällään tarjosi jotain. Kotijoukkue oli yllättävän hampaaton ja haluton, mutta Kalpa näytti miksi se johtaa liigaa melko ylivoimaisesti. Peli oli sujuvaa, kiekkokontrolli vastustamatonta ja viimeistely tehokasta. Kalpan esityksen ansiosta sentään rahoilleen (12€) sai kohtuullisen vastineen. Alla olevasta koosteesta näkee ottelun varsin hienot maalit sekä taustalla tyhjähkön HK-areenan.

Kalpa latoi ja TPS otti ottelun toivottavasti oppitunnin kannalta

Hallista ulos lähti melkoisen hiljainen ja aneeminen väkimassa sateiseen marraskuun iltaan. Ei turhaan ihmetellä ja kirota näitä synkkiä marraskuun tiistai-illan vääntöjä.

26.11.2011 (Karlsruhe, Saksa) KCS - Aachen (0-2)



Palattuani kotiin Saksaan oli aika siirtyä lajista toiseen eli jalkapalloon. Kalenteriin oli laitettu kakkos-Bundesliigan ottelu KSC - Aachen eli käytännössä jumbofinaali. Pyysin firmastani VIP-liput koko perheelle, jotta ottalunautinto ei jäisi ainakaan olosuhteista kiinni. Keli kun näillä leveysasteilla marraskuun lopussa voi olla mitä tahansa +15 asteen ja lumisateen välillä. Tällä kerralla myös sää oli suotuisa auringon helliessä katsojia ja lämpötilan tavoitellessa 10-plusasteen rajaa.

VIP-lipt käsissä kohti matsia

Saavuimme paikalle vajaa tunti ennen ottelun alkua, sillä tarjoilu alkoi VIP-tiloissa silloin. Turvatarkastus stadionalueen portilla oli melko pinnallinen vaikkakin tytärtemme pienet selkäreput kiinnostivat tarkastajia hämmästyttävän paljon. Käveltyämme portilta stadionille löysimme VIP-tiloihin osoittavat kyltit ja astuimme hissiin noustaksemme katsomon yläosaan. Yrityksemme VIP-tila on kohtuullisen kokoinen ja hyvällä sijainnilla. Peliä pystyi seuraamaan mukavasti joko sisältä tai sitten välittömästi tilan vieressä olevilta istuimilta. Me kuten kaikki muutkin päädyimme ulos peliä katsomaan, olihan tarjolla lämpimiä fleece-vilttejä sekä tarjoilua katsomoon.

Näkymä VIP-katsomosta oli kohtuullinen

Pelin alkupuolella tunnelma Wildparkissa oli kohtuullisen mukava kotijoukkueen kannattajien pitäessä huolta metelistä. Laulu raikasi ja olut virtasi vaikka peli alkoikin jo kello 13.00. VIP-aitiossa virtasi oluen lisäksi myös hehkuviini ja jälkikasvun käsittelyssä limppari. Lasten hämmästys oli melkoinen, kun vartin pelin jälkeen VIP-emäntä tuli kyselemään että mitähän juotavaa arvon VIP-vieraille saisi olla. Kysyvä katse vanhempia kohti ja hyväksynnän jälkeen olikin sitten Fantan vuoro. Toisella puoliajalla ei sitten enää vanhemmilta hyväksyntää kyseltykään.

KSC:n kannattajia laulatti vielä ottelun alussa

Pelin taso oli suhteellisen heikko ja kohtuullisen kotijoukkueen kannatuksen hiljensi melko tehokkaasti vierasjoukkueen 2-0 voitto, joka ajoi kotijoukkueen kohti putoamista ja sitä kautta käytännössä konkurssia. KSC:n taloudellinen tilanne on sen verran huono, että kolmosbundesliigan tulorakenteella tuskin irtoaa enää lisenssiä. KSC on jo käyttänyt valmentajanvaihtokortin eikä apua heikkoihin esityksiin ole tuntunut löytyvän mistään. Viime kausi päättyi täpärään säilymiseen, mutta nyt vain ihme voi pelastaa seuran.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että silloin tällöin on kyllä mukava käydä urheilutapahtumassa VIP-vieraana. Tarjoilu pelasi mukavasti, paikat olivat loistavat ja perhekin viihtyi oikein mukavasti. Jos tämän paketin olisi joutunut omalla rahalla kustantamaan niin meidän perheen kustannus olisi ollut 360€. Sen rahan arvoinen tämä tapahtuma ei missään nimessä ollut.

29.11.2011 (Tukholma, Ruotsi)  Djurgårdens IF-MODO (3-5)


Työreissu vei sitten seuraavalla viikolla Tukholmaan Lufthansan siivin. Olin tiennyt tämän reissun tulosta jo pitemmän aikaa ja todennut että Djurgården pelaa tuona iltana Hovetissa MODO:a vastaan. En ollut täysin varma ehdinkö työkiireiltä peliin mutta päivän edetessä selvisi että pelille jää hyvinkin aikaa.

Hotellihuoneessa menin nettiin aikomuksenani ostaa lippu illan matsiin. Mutta sepäs ei onnistunutkaan koska en satu omistamaan ruotsalaista pankkitiliä. Pienen pähkimisen jälkeen pyysin hotellin vastaanotosta apua lipunmetsästykseeni. Ystävällinen Scandic Malmenin respa teki kyllä kaikkensa, mutta lopputulos oli se, että hallia kohti oli lähdettävä ilman lippua.

Onneksi hallin nurkalle päästyäni vastaan tuli paras kaverini Vladko, jolla oli povitaskussa nippu lippuja. Vähän pohdin, että uskaltaako Vladkolta lipun ostaa ettei käy hallin ovella ohraisesti, mutta edullinen hinta houkutti. Vladko kertoi saaneensa lippuja joukkueen sponsorilta eikä minulla ollut luonnollisesti mitään vaikeuksia olla uskomatta Vladkon kertomusta. 300SEK arvoinen lippu vaihtoi omistajaa 200SEK:lla eli noin 22 eurolla. Oikean hinnan ollessa siis noin 33 euroa. Lippu kelpasi ovella.

Hallille päästyäni huomaisin aikaa olevan reippaasti olueen, jopa pariin. Oluet jäivät kuitenkin tässä vaiheessa yhteen sillä hinta oli 59SEK eli vajaan 7 euroa. Enkä kysellyt oliko kyse ruotsalaisesta mellanölistä vai ihan oikeasta oluesta. Maistui rankan työpäivän jälkeen ihan hyvältä joka tapauksessa.

Hovet valmiina illan otteluun DIF-MODO

Jo pelaajien astuessa kaukaloon tuli selväksi, että tunnelma hallissa tulee olemaan jotain ihan muuta kuin aiemmissa tapahtumissa. Fanikatsomo lauloi ja tanssi koko ottelun, vaikka MODO johti ottelua alusta loppuun saakka ja meni pahimmillaan toisen erän alussa jo 0-4 johtoon. Kellon lyömistä jouduttiin odottamaan pitkälle, lähes ottelun puoleen väliin saakka, mutta kun se löi niin juhla oli valmis jatkumaan.

Klockan slår on DIF:n maalilaulu

Kiri ei auttanut, vaan vieraat veivät pisteet mennessään. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä NHL-varaus Mika Zibanejadin pelaavan livenä. Mika ei ollut ihan parhaimmillaan pelin alkupuolella (kuten ei koko joukkuekaan), mutta paransi ottelun loppua kohti ollen lopulta ehkä jopa DIF:n paras pelaaja. Miehellä voi olla tulevaisuutta NHL:ssä.

DIF:n fanien kannatusta parin vuoden takaa - tilanne ei ole parissa vuodessa muuttunut.

Kaiken kaikkiaan tunnelmaltaan loistava tapahtuma, mutta lompakko ei kyllä kestäisi kovin montaa matsia kaudessa ainakaan normaaleilla lipunhinnoilla.

04.12.2011 (Mannheim, Saksa) Adler Mannheim - Augsburger Panther (4-2)


Otteluruuhkan kliimaksi oli sitten kotinurkilla Mannheimissa. 18€ lipun kohtuulliselle istumapaikalle sai kätevästi hankittua netistä ja ne oltaisiin postitettu samaan rahaan ihan kotiin saakka, mutta koska hommasin lipun pelipäivänä niin nouto tapahtui hallin lipunnoutopisteestä. Helppoa ja kätevää.

Kotoa on matkaa Mannheimin SAP-areenalle vajaat 40 kilometriä ja sen voi taittaa näppärästi joko autolla tai lähijunalla. Valitsin lähijunan, sillä tiesin kokemuksesta oluen maksavan hallilla 3 euroa. Hyvä valinta.

SAP-areena on tyylikäs ja moderni monitoimiareena (Hubert Berberich)

Junan lähestyessä Mannheim-Rangierbahnhof-asemaa (jota muuten ei enää tätä kirjoitettaessa ole olemassa vaan sen on korvannut aivan hallin kylkeen tehty uusi asema nimeltä Mannheim ARENA/Maimarkt) kuului junan kaiuttimista ensin normaali kuulutus seuraavasta asemasta. Tätä seurasi kotkan (der Adler = kotka) kirkaisu ja kehoitus kaikkia Adlerin kannattajia hyppäämään ulos junasta. Melko tyylikästä, sanoisin.

Muutaman minuutin kävely hallille ja tosiaan lippujen nouto ja ovista sisään. Ensimmäisenä vastaan tulee Adlerin fanituotekauppa josta mukaan tarttui kummipojalle joululahja, toivottavasti kelpasi.

Portaita pari kerrosta ylöspäin ja olutta koneeseen. Yksittäin ostettuna siis sen 3€ mutta paljousalennuksella sai 4 kappaletta hintaan 11€. Vaihtoehtoisesti pala pitsaa tai sämpylä makkaralla ja olut 5,50€. Kohtuullisen kohtuullista. Ja oluenhan ja syötävän saa viedä myös katsomoon, luonnollisesti. Mutta jätetään nyt luettelematta loput oluenostokerrat.

Katsojia lämmiteltiin illan peliin esittämällä Adlerin kausitrailer joka itsessään on melko näyttävä ja hyvin tehty. Joka ottelussa katsojat muistavat pitää erityistä meteliä kohdassa, jossa Denis Reul taklaa Audin rusinaksi ja pyörittelee viileästi silmiään tapahtumalle.

Adler Mannheimin teaser-video kaudelle 2011-2012

Pelaajat tuodaan yleisölle halli pimeänä raskaan musiikin säestämänä. Meteli ja valoshow on melkoinen ja yleisö tykkää.

Pelaajien sisääntulo on melko värikäs kokemus Mannheimissa.

Peli itsessään on yleisesti ottaen DEL-liigassa siedettävää. Vauhti jonkinverran hitaampaa kuin SM-liigassa ja taklauksia ei juurikaan näy. Pelaajat koostuvat melko pitkälti saksalaisista sekä vahvistuksina on pääosin AHL:ssa uraansa luoneita pelaajia. Monilla vahvistuksilla on alla jokunen NHL-matsi, mutta on mukana myös joitakin ihan mainittavankin NHL-uran tehneitä veteraaneja jäähdyttelemässä kuten Adlerin maalivahti Fred Brathwaite.

Peli valmis alkamaan - sekä kentällä että katsomossa.

Tämä kansainvälisen ottelukierrokseni tapahtuma oli ainoa joka päättyi kotijoukkueen voittoon. Muutenkin Adlerilla on kausi mennyt melko mukavasti, josta parhaiten kertoo tietenkin sarjataulukon kärkipaikka. Vaikka ottelut ovat melko hyvällä prosentilla olleet loppuunmyytyjä ei tässä sunnuntai-illan väännössä hallissa ollut "kuin" reilut 8000 katsojaa. Mutta sekin on melko hyvin jalkapallohullussa maassa.

Yhteenveto

Maassa maan tavalla, kuten sanonta ja otsikko kuuluu. Marraskuinen tiistai-ilta Turussa oli hyvinkin suomalainen jääkiekkotapahtuma kaikkine "oireineen". Sitä en jäänyt kaipaamaan eikä se johtunut siitä että olisin elämässäni nähnyt liikaa SM-liigaotteluita. Tapahtuma oli vain kaikin puolin vaisu eikä pelin tasokaan päässyt liiaksi nousemaan, kiitos kotijoukkueen.

Jalkapallo Euroopassa on aina parasta paikanpäällä. Tosin ilman VIP-lippuja KSC:n ottelun parasta antia olisi ollut auringonpaiste. Fanit jaksoivat pitää jonkinlaista tunnelmaa vastustajan ensimmäiseen maaliin saakka mutta lukuisat tappiot näkyivät myös faneissa - joukkueesta puhumattakaan. Itselle tapahtuma jäi melko kliiniseksi johtuen VIP-lipuista ja -paikoista, mutta silmillä pystyi aistimaan tietynlaisen pysähtyneisyyden sekä stadionilla että seurassa. Kaikki odottavat romahduksen tapahtumista.

Tukholma on tunnetusti kallis paikka, mutta jos unohtaa rahan hetkeksi ja keskittyy nauttimaan tunnelmasta ja jääkiekosta, niin kierroksen paras anti oli ehdottomasti Hovetissa. Itse pelin ja tuotteen taso on kieltämättä Ruotsissa tuon yhden pelin perusteella ainakin kohdillaan, vaikka toisenlaisiakin tarinoita on Suomessa kuultu. Ehkä hifistelytasolla peli todellakin on SM-liigassa keskimäärin parempaa kuin Elitserienissä, mutta näissä yksittäisissä tapahtumissa tilanne oli päinvastainen. Ja kuinka pitkä matka SM-liigassa onkaan vielä yleisön viihtyvyyden saamiseksi samalle tasolle edes Ruotsin kanssa, Saksasta puhumattakaan.

Adlerin peli täyttää olosuhteiltaan vaativimmankin fanin toiveet. Stadion on uusi, videokuutiot ja muut viihdykkeet kunnossa. Tarjolla on edullista syötävää ja juotavaa jonka saa viedä mukanaan katsomoon. Tupakallekaan ei nikotiininhimoisten tarvitse mennä ulos saakka vaan riittää kun kävelee portaikkoon jossa tupakointi on sallittua eikä se häiritse siellä muita. Fanit lauloivat ja kannattivat ja seura on panostanut merkittävästi audiovisuaaliseen tuotantoon. Vain pelin tasossa jäädään jälkeen Suomea ja Ruotsia. On merkittävää, että Adler kerää noin 10000 katsojakeskiarvon. Tuo lukumäärä on melko kunnioitettava katsojamäärä ihan missä tahansa sarjassa (NHL:n ulkopuolella) mutta varsinkin potkupalloon keskittyvässä Saksassa. Buumi on kova ja sitä auttaa luonnollisesti se, ettei Mannheimilla ole omaa jalkapallojoukkuetta pääsarjoissa.

Myös tämä intro-video kertoo Adlerin panostuksesta audiovisuaaliseen puoleen

Mihin haluaisin sitten mennä uudestaan? Jos rahaa ei täytyisi ajatella, niin Djurgårdenin peliin haluaisin mennä uudestaan ja sen ehkä teenkin mikä aikataulut niin sallivat. Jos taas ottaa vähän lompakkoakin huomioon, niin katse kääntyy Mannheimin suuntaan. Hinta/laatu-suhde oli kuitenkin paljon parempi kuin Turussa vaikkakin pelin taso ei aivan samaan ylläkään.

Ehkä tällä kaudella täytyy vielä käydä katsomassa yksi oikeakin Bundesliigaottelu. Lähin paikka olisi Sinsheim jossa Hoffeinheim pelaa kotiottelunsa. Matkaa sinne on reilut 40 kilometriä. Mutta Hoffenheimin otteluissa ei myydä olutta...