Villakoiran ydin

Viime päivinä keskustelu on ympäri median pyörinyt jääkiekkoväkivallan ympärillä. On turha linkittää kaikkien bloggaajien kirjoituksia, sillä niitä on yksinkertaisesti aivan liikaa.

Joten yksi lisää ei tunnu missään.

En vieläkään ole ymmärtänyt sitä, mikä tässä on vaikeaa ja ihmeellistä. Kiekossa puhutaan kaikennäköisistä koodeista, "sitä saa, mitä tilaa" mantraa on hoettu niin paljon että toimittajien näppäimistön kirjaimet ovat varmasti jo kuluneet näiden kirjainten osalta. Puolustellaan tappeluita ja tappelijoita, argumentteina yleensä lopulta on fraasi "ne ovat aina kuuluneet lajiin". Lisäksi vedotaan siihen, että tuomarit eivät tilanteeseen reagoineet tai eivät tilannetta huomanneet, niin täytyy ottaa oikeus omaan käteen ja vähän kouluttaa mokomaa koiruuksien tekijää.

Jos tappelut ovat aina kuuluneet lajiin nimeltä jääkiekko, on jääkiekossa ollut sitten aina ongelma. Jatkoajan toimittaja Markus Komi pääsi jo melko lähelle oivallusta, jääden kuitenkin siitä vielä yhden ajatuksen juoksun. Tolppalaukaus siis, mielestäni.

Lehkonen oli Komin haastattelussa todennut, että törkeästä tempusta ei saa kuitenkaan kuin vitosen, jolloin on ihan paikallaan käydä vielä myllyttämässä kaveria kaupan päälle. Eli sanoma oli selvä: kannattaa teloa vastustajan paras pelaaja pois koska sanktio on pieni rikkeeseen nähden. Kolumnissa Komi selvästi hyväksyi ajatuksen juoksun ja yhtyi Lehkosen näkemykseen.

Ei olisi vaatinut enää paljoa miettiä sitä tosiseikkaa, että mikäli rangaistukset koetaan pieniksi, niitä pitää suurentaa. Ensiksi pitäisi siis nostaa isojen rangaistusten minuuttimääriä viidestä ylöspäin. Toiseksi, kurinpidon pitää rankaista törkeistä vahingoittamisista tai vahingoittamisyrityksistä kovemmin. Peli, tai pari ei selvästi riitä. Ja samanlainen linjaus sitten tappeluihin jotta "kouluttaminen" saadaan myös loppumaan.

Sivistyneeseen yhteiskuntaan ei vain yksinkertaisesti kuulu oman käden oikeus vaan toimiva oikeusjärjestelmä, jollainen on ollut käytössä jo antiikin Kreikasta lähtien. Paikoin jopa ennen sitä.

Tuo itselle käytännönläheisempi laji, salibandy, tarjotkoon vertailukohdan. Rangaistusasteikko on ottelun tuomaristolla käytännössä sama kuin jääkiekossa, pienin vivahde-eroin. Kuitenkin siten, että minuuttimäärät ovat samat. Salibandyssä ei tapella. Käytännössä ei ikinä. Tämä ei vaadi siis kovempia rangaistuksia, vaan erilaista ajatusmaailmaa - sekä pelaamista ilman haarniskaa. Se kun sattuu ihan oikeasti, kun ottaa iskun vastaan päähän ilman kypärää.

Jääkiekon lajina on todellakin syytä alkaa mennä itseensä. En todellakaan ole ihan varma haluanko jatkossa viedä tyttäriäni jääkiekkopeliin, mikäli on olemassa mahdollisuus, että isä joutuu selittämään tappelua tytöille. Tai sitä miksi setä makaa jäällä liikkumattomana lyötyään päänsä laitaan.

Ja silloin tullaan sen perimmäisen kysymyksen äärelle, että kuka lopulta lajin maksaa. Se olen osaltani minä, sekä katsojan että omalla kohdallani myös työelämäni kautta. Ja jos minä sekä kaltaiseni alamme harkita kiekko-otteluiden mielekkyyttä, niin rahavirta pienenee. Ja tästä eteenpäin jokainen osaa varmasti arvata, mihin se johtaa.

Salibandyssä on muuten tehty jo merkittäviä parannuksia esimerkiksi VIP-toiminnan ja yritysvieraiden suhteen. Sama ikkuna on auki myös muille sisäpeleille sekä jalkapallolle.

Roomakin sortui omaan ylimielisyyteensä - toivottavasti jääkiekolle ei käy samoin.

Määkin kun muutkin

Koska tuo toinen blogini pitäisi olla pääsääntöisesti pyhitetty vähän muille asioille kuin urheilulle, niin täytyi aloittaa uusi blogi. Siksi paljon tahtoi homma lipsua sportin puolelle siellä.

Ja mikä olisikaan parempi päivä ja asia aloittaa, kuin HIFK-Tappara ottelun jälkituoksinat, siitähän puhuu nyt koko urheileva maailma. Tai ainakin koko Suomi. Tai ainakin jääkiekkoa seuraavat suomalaiset. Tai ainakin - olkoot.

Draamaa ja rytinää. Siinä SM-liigan slogan, jonka alkuosa sai vihdoin katetta. Tosin liigalla itsellään ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kas, meinasi tulla heti alkuun asiavirhe. Liigan yhteysjohtaja Jarmo Koskinen hyväksyi ennakkoon IFK:n tunnetun mainoksen Mäntylästä ja sen ilmestyttyä sitten liiga huomautti IFK:ta. Tuli heti mieleen Palloliitto joka ensin hyväksyi pelaajasiirron, sitten rankaisi seuraa luvattoman pelaajan käytöstä viime kesänä.

Takaisin draamaan. IFK:n mainoksesta tuli puheenaihe, se herätti mielenkiintoa, keskustelua ja loi valtavan odotusarvon torstaiseen peliin. Itse oletin Mäntylän saavan kasvohoitoa (naaman hieromista hanskalla), hierontaa (kovia taklauksia), juhlapuheita (vinoilua joka suunnalta ja paljon) sekä mahdollisesti muutaman jalkarasitustestin (napautuksia pohkeille).

Sen sijaan paikalle tuli IM ja loppu on surullista kiekkohistoriaa.

Toisessa blogissani kirjoitin muutaman ajatuksen siitä, kuinka myös urheilu on osa yhteiskuntaa ja lajin sisällä täytyy noudattaa myös sovittuja sääntöjä. Jääkiekon sääntöihin kuuluu sanktiointi ja kurinpito, aivan kuten normaalissa yhteiskunnassa. Ja aina ne tuomiot eivät tunnu kärsineestä osapuolesta reiluilta tai kohtuullisilta. Mutta silti kovin moni ei lähde autovarasta oikeuskäsittelyn jälkeen turpaan lyömään.

Mielestäni nyt liigan kurinpidolla on todellinen näytönpaikka. Mikäli tämä tapaus kokonaisuudessaan sivuutetaan tai lakaistaan maton alle naurettavin sanktioin, se syö pohjan koko kurinpidolta ja antaa viestin sekä pelaajille, joukkueille että katsojille siitä, että oikeuden jääkiekossa saa (ja pitää) ottaa omiin käsiin.

Jos aiemmin annettiin tuhansien eurojen sakkoja molemminpuolisesti ennakkoon sovituista myllyistä, niin nyt kyse on nykytietojen mukaan 5 vuorokautta etukäteen ilmoitetusta yksipuoleisesta tanssiinkutsusta. Lisäksi, tuossa em. tapauksessa juuri Melart on yhtenä osapuolena jolloin hänen kohdallaan voisi hyvinkin miettiä koventavia seikkoja rangaistusta annettaessa. Joskaan tällä ei ole yhtään mitään merkitystä IFK:n kannalta.

Hyvän vastavedon tällaiselle heitti ESPN:n EJ Hradek liittyen Montrealin Laraquen pelikieltoon; parempi sanktio olisi ollut se, että Laraque olisi joutunut pelaamaan esimerkiksi seuraavat 5 peliä Montrealin kakkoskentässä, vähintään 18 minuuttia / peli. Pitäisikö samaa soveltaa IFK:n ja Melartiin?

Elämme mielenkiintoisia, todella mielenkiintoisia, aikoja.