Sitä saa mitä tilaa. Edellisessä kirjoituksessa kritisoin Tapparan touhuja ja vaadin tuuletusta (myös) valmennusosastolle. En tiennyt, että Leinosen Mikki on toinen lukijoistani (äitini lisäksi), mutta Mikki otti neuvosta vaarin ja laittoi tuulemaan. Harmittaa tosin, että Mikki ei lukenut sitä edellistä kirjoitustani, jossa mainitsin, ettei Risto Dufva kuulu ystäväpiiriini.
Tänään tulleen uutisen mukaan Risto Dufva ottaa päävalmentajan pestin Sami Hirvoselta. Asia julkistettaneen virallisesti Tapparan lehdistötilaisuudessa huomenna torstaina. Selvästi huomaa, että vaihdoksesta oli päätetty jo ennen eilistä TPS-ottelua, joka päättyi Tapparan kauden avausvoittoon vaikka sitäkin peliä Tappara kovasti koitti hävitä. TPS vain oli yksinkertaisesti huonompi.
Henkilökohtaisesti tunnetila on näin heti uutisen kuultuani kaksijakoinen. Järjellä ajateltuna Tappara ei olisi voinut tehdä parempaa liikettä valmennuksen suhteen. Vaihdolle oli tilausta ja markkinoilta saatiin parhaat mahdolliset meriitit omaava luotsi. Lisäksi Tapparan touhuja seuranneena Dufvan kaltainen käskijä (sanan varsinaisessa merkityksessä) on juuri se, mitä seura (nimenomaan seura eikä vain joukkue) tarvitsee.
Toisaalta taas järki huomauttaa myös muutamasta mielenkiintoisesta yksityiskohdasta. Tappara on palannut viime aikoina pelaajapolitiikassaan kultaiselle 90-luvulle. Tähän politiikkaan kuuluu pelaajien kuppaaminen Jyväskylästä. 90-luvulla vietiin parhaat ja nyt ne mitä saadaan. Toisin sanoen, Tapparassa pelaa tällä hetkellä 4 pelaajaa, jotka ovat olleet Jyväskylässä Dufvan valmennuksessa: Kaijomaa, Vänttinen, Virpiö ja Makkonen. Kolmen ensiksi mainitun sopimusta ei Dufvan alaisuudessa jatkettu ja Makkonen sai lähteä ihan rehellisesti kesken kauden. Ei voi muuta kuin toivoa, että herroilla on sopimuksissaan henkilökohtaiset purkupykälät sen varalle, että Dufva tulee valmentamaan. Suhteet eivät ainakaan liene kovin lämpimät.
Tunteella ajateltuna en voi sietää ajatusta Dufvasta Tapparan pikkutakki päällä penkin takana. Syyt löytyvät yllä linkittämästäni aiemmasta kirjoituksestani, joten niitä ei ole syytä enää kerrata tässä. Voin vain toivoa, että olen väärässä. Mutta tuskin.
Mitä tästä sitten seuraa? Tilanne ei välttämättä itse asiassa juurikaan parane johtuen yllä mainituista syistä, mutta toisaalta huonommaksikaan se ei voi juuri mennä. Dufva saanee kaikesta huolimatta melko potentiaalisen maaston istuttaa omaa filosofiaansa ja tämä nostaa Tapparaa ainakin kauemmaksi jumbosijasta. Kaiken onnistuessa kohdilleen jopa playoff-paikka on mahdollinen. Olennaisinta Tapparan kannalta olisi tehdä Dufvan kanssa pikaisesti jatkosopimus vähintään 2 seuraavasta kaudesta, jolloin Dufva pääsisi ajamaan sisään oman filosofiansa ja muutettua kokoonpanoa haluamaansa suuntaan. Yhdessä Rautakorven kanssa.
Tarinalla voi siis olla kauniskin loppu. Tosin matkaan sisältyy aika monta muttaa ja mutkaa.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Aneemisuuden huipentuma
Perjantainen Tappara-Jokerit ottelu kutkutti etukäteen kovasti. Ensimmäinen liigamatsi paikanpäällä vuoteen, perjantai-ilta ja halli varmasti täynnä nousukuntoista kansaa, Jarkko Ruutu hämmentämässä ja kotijoukkueella varmasti motivaatio kohdillaan katkaista tappioputki huippujoukkueen kustannuksella. VIP-liputkin takasivat hyvän paikan katsomossa, ruuat sekä juomat.
Jälkeenpäin tuntui uskomattomalta, ettei yksikään asettamistani ennakko-odotuksista täyttynyt. Hallissa vaatimattomat 4600 katsojaa. Ehkä heistä joku oli nousukuntoinen. No, allekirjoittanut ainakin.
Jarkko Ruutu ei hämmentänyt kun ei ollut tarvetta hämmentää. Tappara ei ollut hämmennyksen arvoinen vastustaja.
Tapparaa ei kiinnostanut tappioputken katkaiseminen, se tuli selväksi jo viiden minuutin jälkeen Jokereiden iskettyä kahdesti Tappara-puolustuksen karmeista virheistä. Huomasi, että edellisen HIFK-pelin (6-0 tappio) video oli tutkittu tarkkaan - siitä tosin olisi pitänyt oppia eikä ottaa mallia.
Olutkaan ei maistunut, aika kitkerää sekin. Ruisleipä sentään oli tuoretta.
Tappara ei halunnut pelata. Tultiin töihin, mutta suihkuun ei täytynyt pelin jälkeen mennä kuin Tuukka Mäntylän, koska hiki ei voinut tulla. Ei haluttu pelata joukkueelle, ei itselle, ei kavereille, ei valmentajalle ja mikä pahinta ei yleisölle.
Nähdyn perusteella on helppoa ja aiheellista syyttää valmennusta. Ja toimitusjohtajaa. Ja ennenkaikkea pelaajia. Paitsi Mäntylää.
Valmentaja Hirvonen on selvästi menettänyt otteensa pelaajistoon vaikka on itse päässyt vaikuttamaan tulleisiin pelaajiin. Edes Hirvosen kaveri Männikkö ei tuntunut yrittävän ja tämä kertonee Männikön pelaavan loukkaantuneena. Tenute ei mahtunut kokoonpanoon. Siis mies, jota pidettiin etukäteen - myös median toimesta - Tapparan vahvimpana hankintana, tähtipelaajana jopa.
Toisaalta, jos suurella riskillä hankitut pelaajat osoittautuvat täysiksi fiaskoiksi, ei edes parhain valmentaja saa moisesta materiaalista irti.
Tappara on palkkaamassa Rautakorpea tulevalle sesongille urheilutoimenjohtajaksi, mutta nykytilanteessa Jukan lieneekin syytä hypätä haalareihin. Ja oikeastaan heti.
Eikä Leinosen kyllä voi sanoa onnistuneen viime vuosina millään mittarilla. Leinosen tuplarooli on selvästi liikaa tämän päivän vaatimuksiin suhteutettuna. Vai mitä sanotte toimitusjohtaja-urheilutoimenjohtaja (talous-, valmentaja- ja pelaaja-asiat) viimeisen reilun vuoden saavutuksista:
- 3 päävalmentajaa
- 500 k€ tappiota
- hankintoja: Tenute (-2), Makkonen (-4), Erkinjuntti (-2), Kaijomaa (-2), Venäläinen (-5), Ekbom (-4), Cepis (-1), Metsola (T% 83,87%)
- sijoitus liigassa: 14. eli jumbo
Vaihdon paikka ja uudet jaot. Sekä toimistolla että penkin takana.
Jälkeenpäin tuntui uskomattomalta, ettei yksikään asettamistani ennakko-odotuksista täyttynyt. Hallissa vaatimattomat 4600 katsojaa. Ehkä heistä joku oli nousukuntoinen. No, allekirjoittanut ainakin.
Jarkko Ruutu ei hämmentänyt kun ei ollut tarvetta hämmentää. Tappara ei ollut hämmennyksen arvoinen vastustaja.
Tapparaa ei kiinnostanut tappioputken katkaiseminen, se tuli selväksi jo viiden minuutin jälkeen Jokereiden iskettyä kahdesti Tappara-puolustuksen karmeista virheistä. Huomasi, että edellisen HIFK-pelin (6-0 tappio) video oli tutkittu tarkkaan - siitä tosin olisi pitänyt oppia eikä ottaa mallia.
Olutkaan ei maistunut, aika kitkerää sekin. Ruisleipä sentään oli tuoretta.
Tappara ei halunnut pelata. Tultiin töihin, mutta suihkuun ei täytynyt pelin jälkeen mennä kuin Tuukka Mäntylän, koska hiki ei voinut tulla. Ei haluttu pelata joukkueelle, ei itselle, ei kavereille, ei valmentajalle ja mikä pahinta ei yleisölle.
Nähdyn perusteella on helppoa ja aiheellista syyttää valmennusta. Ja toimitusjohtajaa. Ja ennenkaikkea pelaajia. Paitsi Mäntylää.
Valmentaja Hirvonen on selvästi menettänyt otteensa pelaajistoon vaikka on itse päässyt vaikuttamaan tulleisiin pelaajiin. Edes Hirvosen kaveri Männikkö ei tuntunut yrittävän ja tämä kertonee Männikön pelaavan loukkaantuneena. Tenute ei mahtunut kokoonpanoon. Siis mies, jota pidettiin etukäteen - myös median toimesta - Tapparan vahvimpana hankintana, tähtipelaajana jopa.
Toisaalta, jos suurella riskillä hankitut pelaajat osoittautuvat täysiksi fiaskoiksi, ei edes parhain valmentaja saa moisesta materiaalista irti.
Tappara on palkkaamassa Rautakorpea tulevalle sesongille urheilutoimenjohtajaksi, mutta nykytilanteessa Jukan lieneekin syytä hypätä haalareihin. Ja oikeastaan heti.
Eikä Leinosen kyllä voi sanoa onnistuneen viime vuosina millään mittarilla. Leinosen tuplarooli on selvästi liikaa tämän päivän vaatimuksiin suhteutettuna. Vai mitä sanotte toimitusjohtaja-urheilutoimenjohtaja (talous-, valmentaja- ja pelaaja-asiat) viimeisen reilun vuoden saavutuksista:
- 3 päävalmentajaa
- 500 k€ tappiota
- hankintoja: Tenute (-2), Makkonen (-4), Erkinjuntti (-2), Kaijomaa (-2), Venäläinen (-5), Ekbom (-4), Cepis (-1), Metsola (T% 83,87%)
- sijoitus liigassa: 14. eli jumbo
Vaihdon paikka ja uudet jaot. Sekä toimistolla että penkin takana.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Kapulanvaihto
Vastoin kaikkia ennakkoarvioita ensimmäinen valmentajavaihdos nähtiin jo kahden pelatun kierroksen jälkeen ja tämän tempun suoritti Jyp. Oma veikkaukseni edellisessä postauksessa oli Kalpa, joten ainakin se ennustus meni pieleen.
Vaikka keväällä ja kesällä oli kautta rantain kuultavissa huhuja Dufvan ja pelaajiston tulehtuneista väleistä, ei varmasti kukaan olisi uskonut tilanteen kärjistyvän näin pahaksi. Itse henkilökohtaisesti en ole Dufvaa henkilönä kovin korkealle ikinä arvostanut. Täytyy muistaa, että henkilökohtaisesti en Dufvaa tunne, joten mielipiteeni olen joutunut (tai saanut) luomaan täysin mediaan välittyneen tiedon perusteella. Ja tämän perusteella en voisi ainakaan kuvitella Dufvan kuuluvan kaveripiiriini. Ja tätä taustaa vasten peilaten en voi olla kovin yllättynyt jos pelaajisto on mieheen kyllästynyt.
Tästä päästään mukavasti aiheeseen pitkät valmentajasopimukset, jollainen Dufvallakin oli Jypin kanssa. Takana oli jo 4 kautta ja edessä 3. Mielestäni aivan liian pitkä aika. Sitten KJ:n ja Kärppien mestaruuksien yksikään valmentaja ei ole voittanut useampaa kuin yhden mestaruuden samassa joukkueessa. Tyypillinen menestyksekkään projektin pituus on vaihdellut 3-4 vuoden välissä, jonka jälkeen rakennustyö on aloitettu enemmän tai vähemmän alusta. Tämä aikajana taas peilaa melko hyvin nykypäivän (modernien) alojen tilanteeseen. Samassa firmassa tai ainakaan samassa tehtävässä ei olla tuota 3-4 vuotta pidempään, sillä muuten edessä on tietynlainen leipiintyminen ja omiin kaavoihin sekä rutiineihin kangistuminen. Tämä oli nähtävissä myös Dufvan työssä ja Jypin toiminnassa.
Uutta matoa koukkuun, siis. Kaikille selvää lienee se, että tätä kirjoitettaessa Tamminen on jo Tampereen kohdalla Audillaan matkalla kohti Jyväskylää. Matikainen on faksannut CV:nsä Seppäselle. Ja Seppänen miettii, ellei ole jo sopinut, uutta valmentajaa. Ongelma on vain ajankohta ja tilanteen haastavuus. Jyp ei voi ottaa tuollaiselle joukkueelle Mestis-valmentajaa harjoittelemaan eikä omasta organisaatiostakaan oikein voisi nostaa ketään tilalle. Tuo joukkue on kasattu voittamaan mestaruus. Vaihtoehdot ovat, ainakin kotimaisissa, melko vähissä. Nimivalmentajilla on lähes kautta linjan sopimukset ja vapaana on oikeastaan vain muutama nimi: Rautakorpi, Summanen, Pietilä ja Alatalo. Rautakorvella lienee kuviot sovittuna Tapparan suuntaan jo melko valmiiksi, joten hän tuskin lienee käytettävissä. Summasen ottaminen Dufvan tilalle olisi sama kuin kantaisi säkillä valoa sisään pukukoppiin. Alatalo taas lienee menettänyt jo realistiset mahdollisuutensa valmentaa SM-liigassa, ainakin Jypissä. Pietilää sitoo taas vahvasti työt liigan videotuomarina - olisi melko ristiriitaista, jos Pietilä siirtyisi Jypin leipiin. Joskin ei-niin-hämmästyttävää.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan. Todennäköisesti uusi valmentaja tulee spekuloitujen nimien ulkopuolelta, mutta tuskin silti ulkomailta. Tai sitten alttarille uhrataan joku omasta organisaatiosta. Tai ässänä hihasta Holtari palaa haalarihommiin.
Vaikka keväällä ja kesällä oli kautta rantain kuultavissa huhuja Dufvan ja pelaajiston tulehtuneista väleistä, ei varmasti kukaan olisi uskonut tilanteen kärjistyvän näin pahaksi. Itse henkilökohtaisesti en ole Dufvaa henkilönä kovin korkealle ikinä arvostanut. Täytyy muistaa, että henkilökohtaisesti en Dufvaa tunne, joten mielipiteeni olen joutunut (tai saanut) luomaan täysin mediaan välittyneen tiedon perusteella. Ja tämän perusteella en voisi ainakaan kuvitella Dufvan kuuluvan kaveripiiriini. Ja tätä taustaa vasten peilaten en voi olla kovin yllättynyt jos pelaajisto on mieheen kyllästynyt.
Tästä päästään mukavasti aiheeseen pitkät valmentajasopimukset, jollainen Dufvallakin oli Jypin kanssa. Takana oli jo 4 kautta ja edessä 3. Mielestäni aivan liian pitkä aika. Sitten KJ:n ja Kärppien mestaruuksien yksikään valmentaja ei ole voittanut useampaa kuin yhden mestaruuden samassa joukkueessa. Tyypillinen menestyksekkään projektin pituus on vaihdellut 3-4 vuoden välissä, jonka jälkeen rakennustyö on aloitettu enemmän tai vähemmän alusta. Tämä aikajana taas peilaa melko hyvin nykypäivän (modernien) alojen tilanteeseen. Samassa firmassa tai ainakaan samassa tehtävässä ei olla tuota 3-4 vuotta pidempään, sillä muuten edessä on tietynlainen leipiintyminen ja omiin kaavoihin sekä rutiineihin kangistuminen. Tämä oli nähtävissä myös Dufvan työssä ja Jypin toiminnassa.
Uutta matoa koukkuun, siis. Kaikille selvää lienee se, että tätä kirjoitettaessa Tamminen on jo Tampereen kohdalla Audillaan matkalla kohti Jyväskylää. Matikainen on faksannut CV:nsä Seppäselle. Ja Seppänen miettii, ellei ole jo sopinut, uutta valmentajaa. Ongelma on vain ajankohta ja tilanteen haastavuus. Jyp ei voi ottaa tuollaiselle joukkueelle Mestis-valmentajaa harjoittelemaan eikä omasta organisaatiostakaan oikein voisi nostaa ketään tilalle. Tuo joukkue on kasattu voittamaan mestaruus. Vaihtoehdot ovat, ainakin kotimaisissa, melko vähissä. Nimivalmentajilla on lähes kautta linjan sopimukset ja vapaana on oikeastaan vain muutama nimi: Rautakorpi, Summanen, Pietilä ja Alatalo. Rautakorvella lienee kuviot sovittuna Tapparan suuntaan jo melko valmiiksi, joten hän tuskin lienee käytettävissä. Summasen ottaminen Dufvan tilalle olisi sama kuin kantaisi säkillä valoa sisään pukukoppiin. Alatalo taas lienee menettänyt jo realistiset mahdollisuutensa valmentaa SM-liigassa, ainakin Jypissä. Pietilää sitoo taas vahvasti työt liigan videotuomarina - olisi melko ristiriitaista, jos Pietilä siirtyisi Jypin leipiin. Joskin ei-niin-hämmästyttävää.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan. Todennäköisesti uusi valmentaja tulee spekuloitujen nimien ulkopuolelta, mutta tuskin silti ulkomailta. Tai sitten alttarille uhrataan joku omasta organisaatiosta. Tai ässänä hihasta Holtari palaa haalarihommiin.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Virallinen kausiennakko
Ennen viime kauden alkua tehty ennakko meni täysin nappiin (joka ei usko niin kaivakoon esiin ja todistakoon muuta), joten on aika uusia temppu. Liigan alkuun on tätä kirjoitettaessa reilu vuorokausi aikaa, joten kokoonpanot tuskin muuttuvat ennen kauden alkua, mutta sitäkin varmemmin kauden aikana. Joitakin loukkaantumisuutisia on jo kuultu ja blogin saamien tietojen mukaan joitakin on vielä kuulematta, näistä saamme varmasti lisätietoja kauden alkupuolella. Valitettavasti NDA:ni kieltää niitä vielä julkistamasta. Tässä kuitenkin painotuoreena totuus tulevasta kaudesta. Varoituksena sanottakoon, että luettuasi tämän sinulla ei ole enää mitään tarvetta seurata SM-liigaa tulevalla kaudella.
14. Saipa
Ei millään, ei sitten millään, muualle kuin karsintoihin. Lisätietoja täältä.
13. TPS
Turussa kynnetään edelleen syvällä, eikä muutosta ole näkyvissä. Toissa kauden mestaruus oli pahinta mitä turkulaiselle kiekolle saattoi tapahtua. Mutta muu Suomi kiittää.
12. HPK
Lähteneitä kopillinen ja tilalle ei tullut ketään. Rahat loppu eikä Rindell pysty millään uusimaan viime kauden yllätystä.
11. Blues
Tasaisesta nipusta on tullut entistäkin tasaisempi. Marjamäen valmennukseen luottava ryhmä ei tule tekemään yllätyksiä ja toivottavaa on ettei pudotuspelien ulkopuolelle jääminen tuota potkuja lupaavalle valmentajalle.
10. Kalpa
Kalpa lienee ensimmäinen valmentajaa vaihtava joukkue. Sami Kapasen paluu riittää juuri ja juuri hinaamaan kuopiolaisia pudotuspeleihin.
9. Tappara
Porkkanoiden kautta lienee vaikein kaikista ennustaa. Kaiken osuessa kohdilleen Tappara voi löytyä runkosarjan päätteeksi jopa kuuden parhaan joukosta. Toisaalta kysymysmerkkejä löytyy ainakin pienen koon muodossa melkoinen läjä, joten jopa säälit saattavat olla tiukassa.
8. Ässät
Pori hiipuu edellisestä kaudesta heikentyneen maalivahtitilanteensa takia, lisäksi jotenkin tuntuu että Armialle iskee toisen kauden kirous.
7. Kärpät
Oulussa pakka on pahemman kerran sekaisin, vaikka materiaali sinällään on kilpailukykyinen. Aravirralla on täysi työ hinata joukkue mukaan kevään peleihin ja paljon riippuu myös Viuhkolan selän kestävyydestä.
6. Pelicans
Selkeästi myös suhteessa muihin joukkueisiin vahvistunut Pelicans pärjää tulevalla sesongilla Suikkasen opeilla paremmin kuin aikoihin. Vahvistukset ovat sopivia ja äijämäisyys korostuu Nurmisen lisäksi myös Suikkasessa.
5. Ilves
Maalivahtipeli sekä puolustus ovat kieltämättä liigan eliittiä, mutta hyökkäyspäästä puuttuu luotettavia ratkaisijoita, Niinimäki jää taitoineen liian yksin. Nuoret pörräävät ja yrittävät mutta se ei riitä viidettä sijaa korkeammalle. Tosin tämäkin sija on Ilvekselle parempi kuin miesmuistiin.
4. Jyp
Jyväskylän tähti on laskusuunnassa, uusiutumista on tapahtunut liian vähän viime vuosina. Rutiini vie joukkueen kohtuulliselle sijalle runkosarjassa, mutta mestaruuteen saakka sillä ei pötkitä.
3. Lukko
Jos Urama on oppinut edes yhtään läksyjään, niin Lukon kausi jatkuu pitkälle kevääseen. Runkosarjassa helsinkiläisjoukkueet ovat vahvempia, mutta suoritusvarmuus lienee silti kohtuullinen.
2. HIFK
Kauden alku saattaa olla yllättävän vaikea HIFK:lle, mutta kevättä kohti joukkue varmasti parantaa. Taistelua, rytinää ja otsikoita on ihan varmasti luvassa. Suurimpia, ellei suurin, mestarisuosikkeja.
1. Jokerit
Viimeistään Jarkko Ruudun sopimus takasi sen, että loputkin Virmasen haamut häipyivät Ilmalasta. Joukkue on erittäin laadukas ja hyvin valmennettu eikä runkosarjan voitto olisi kova yllätys. Meneekö Jokerit päätyyn saakka vai pistääkö naapuri liikaa hanttiin, sen näyttää ensi kevät.
Näillä mennään.
14. Saipa
Ei millään, ei sitten millään, muualle kuin karsintoihin. Lisätietoja täältä.
13. TPS
Turussa kynnetään edelleen syvällä, eikä muutosta ole näkyvissä. Toissa kauden mestaruus oli pahinta mitä turkulaiselle kiekolle saattoi tapahtua. Mutta muu Suomi kiittää.
12. HPK
Lähteneitä kopillinen ja tilalle ei tullut ketään. Rahat loppu eikä Rindell pysty millään uusimaan viime kauden yllätystä.
11. Blues
Tasaisesta nipusta on tullut entistäkin tasaisempi. Marjamäen valmennukseen luottava ryhmä ei tule tekemään yllätyksiä ja toivottavaa on ettei pudotuspelien ulkopuolelle jääminen tuota potkuja lupaavalle valmentajalle.
10. Kalpa
Kalpa lienee ensimmäinen valmentajaa vaihtava joukkue. Sami Kapasen paluu riittää juuri ja juuri hinaamaan kuopiolaisia pudotuspeleihin.
9. Tappara
Porkkanoiden kautta lienee vaikein kaikista ennustaa. Kaiken osuessa kohdilleen Tappara voi löytyä runkosarjan päätteeksi jopa kuuden parhaan joukosta. Toisaalta kysymysmerkkejä löytyy ainakin pienen koon muodossa melkoinen läjä, joten jopa säälit saattavat olla tiukassa.
8. Ässät
Pori hiipuu edellisestä kaudesta heikentyneen maalivahtitilanteensa takia, lisäksi jotenkin tuntuu että Armialle iskee toisen kauden kirous.
7. Kärpät
Oulussa pakka on pahemman kerran sekaisin, vaikka materiaali sinällään on kilpailukykyinen. Aravirralla on täysi työ hinata joukkue mukaan kevään peleihin ja paljon riippuu myös Viuhkolan selän kestävyydestä.
6. Pelicans
Selkeästi myös suhteessa muihin joukkueisiin vahvistunut Pelicans pärjää tulevalla sesongilla Suikkasen opeilla paremmin kuin aikoihin. Vahvistukset ovat sopivia ja äijämäisyys korostuu Nurmisen lisäksi myös Suikkasessa.
5. Ilves
Maalivahtipeli sekä puolustus ovat kieltämättä liigan eliittiä, mutta hyökkäyspäästä puuttuu luotettavia ratkaisijoita, Niinimäki jää taitoineen liian yksin. Nuoret pörräävät ja yrittävät mutta se ei riitä viidettä sijaa korkeammalle. Tosin tämäkin sija on Ilvekselle parempi kuin miesmuistiin.
4. Jyp
Jyväskylän tähti on laskusuunnassa, uusiutumista on tapahtunut liian vähän viime vuosina. Rutiini vie joukkueen kohtuulliselle sijalle runkosarjassa, mutta mestaruuteen saakka sillä ei pötkitä.
3. Lukko
Jos Urama on oppinut edes yhtään läksyjään, niin Lukon kausi jatkuu pitkälle kevääseen. Runkosarjassa helsinkiläisjoukkueet ovat vahvempia, mutta suoritusvarmuus lienee silti kohtuullinen.
2. HIFK
Kauden alku saattaa olla yllättävän vaikea HIFK:lle, mutta kevättä kohti joukkue varmasti parantaa. Taistelua, rytinää ja otsikoita on ihan varmasti luvassa. Suurimpia, ellei suurin, mestarisuosikkeja.
1. Jokerit
Viimeistään Jarkko Ruudun sopimus takasi sen, että loputkin Virmasen haamut häipyivät Ilmalasta. Joukkue on erittäin laadukas ja hyvin valmennettu eikä runkosarjan voitto olisi kova yllätys. Meneekö Jokerit päätyyn saakka vai pistääkö naapuri liikaa hanttiin, sen näyttää ensi kevät.
Näillä mennään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)