Tammikuun loppu lähestyy uhkaavasti ja samalla umpeutuu SM-liigan siirtoaika. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että joukkueet pyrkivät vielä vahvistamaan joukkueitaan viime hetkillä. Ongelma vain on se, että niitä kiekollisia rightin puolen pakkeja ja maalintekijöitä ei jostain syystä ole montaa tarjolla. Joten seurat tyytyvät siihen, mitä hyllystä löytyy.
Ja sieltähän löytyy. Ja koska jokaisessa seurajohtajassa tai urheilutoimenjohtajassa tai pelaajakoordinaattorissa asuu sulovilen, niin kun kerran halvalla saa niin täytyyhän sitä ostaa. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Viimeisin esimerkki tuli Espoosta. Palkkasivat Nathan Robinsonin Adler Mannheimista, Saksan DEL-liigasta.
Ja sieltähän löytyy. Ja koska jokaisessa seurajohtajassa tai urheilutoimenjohtajassa tai pelaajakoordinaattorissa asuu sulovilen, niin kun kerran halvalla saa niin täytyyhän sitä ostaa. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Viimeisin esimerkki tuli Espoosta. Palkkasivat Nathan Robinsonin Adler Mannheimista, Saksan DEL-liigasta.
Nathan Robinson
Yleensä allekirjoittaneella ei ole mitään käsitystä näistä Suomeen raahattavista ulkomaalaisista pelaajista, sillä tällaisella kiekkoamatöörillä harvemmin on aikaa seurata kaikkia maailman kiekkosarjoja, saatika niiden yksittäisiä pelaajia. Tällä kertaa asia meni kuitenkin vähän eritavalla.
Olin kuun alussa katsomassa paikanpäällä Mannheimissa ottelua Adler - Freezers (Hampuri), jossa kyseinen herra Robinson pelasi kotijoukkueen riveissä. Tarkoitukseni on saada aikaan oikea jättireportaasi tuosta ottelusta, joten siitä ei tässä yhteydessä sen enempää. Mutta Robinsonista sen sijaan pari sanaa.
Mies erottui kentällä kolmesta syystä: tummasta ihonväristä, harhasyöttöjen määrästä ja heikosta kiekonkäsittelytaidosta. Ensimmäisellä asialla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa, mutta kahdella jälkimmäisellä on.
DEL-liigan taso on selvästi SM-liigaa heikompi. Tempo on hitaampaa, volttilähtöjä haetaan paljon oman maalin takaa ja kiekonkäsittely oli suorastaan surkeaa. Epäilin jo jossain vaiheessa jään laatua, mutta siitä ei tainnut kyllä olla kyse.
Ja sama päti Robinsoniin, mies jakeli hyvän nipun syöttöjä huonolla osoitteella, pompotti kiekkoja ja esiintyi muuten täysin mitäänsanomattomasti. Tällainen kaveri ei todellakaan ole vahvistus SM-liigassa missään joukkueessa, en uskoisi hänen mahtuvan edes pelaavaan kokoonpanoon monessakaan joukkueessa. En myöskään Bluesissa.
Toki itselläni ei ole kokemusta miehestä kuin yhden ottelun verran, mutta jotenkin tuntuu siltä että se on enemmän mitä Bluesilla oli hankitaa tehtäessä. Toivon olevani väärässä, Bluesin kannalta.
Mutta miksi näitä hankintoja sitten tehdään? Seurat kertovat tiedotteissaan korulausein kuinka pelaaja on vahva siinä ja siinä asiassa, kuinka hän tuo leveyttä kevään pudotuspeleihin, kuinka tällä halutaan herätellä joukkueen pelaajia pelaamaan paremmin ja taistelemaan pelipaikoista ja niin edelleen.
Sanon nyt tämän suoraan. Seurajohto hankkii tällaisilla hankinnoilla vain suojakilven itselleen jos menestystä ei tulekaan.
- Ulkomaalaishankintamme eivät vastanneet odotuksia vaan alisuorittivat, totesi seurapomo kauden jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
Näillä hankinnoilla vain pyritään osoittamaan, että kaikki tarpeellinen on koitettu tehdä menestyksen eteen. Hienoa tässä vain on se, että nykyään fanit jo alkavat ymmärtää mistä näissä hankinnoissa on kyse eikä se syyttävä sormi välttämättä fanin suunnasta osoitakaan "epäonnistunutta" ulkomaalaishankintaa kohti vaan sitä seuran toimiston ovea kohti.
Valistunut ennustukseni on, että Robinson ei mahdu Bluesin pelaavaan kokoonpanoon kevään edetessä. Ja edelleen, Bluesin puolesta toivon olevani väärässä.
