11 viime ottelusta yksi jatkoaikavoitto ja yhteensä 3 pistettä. Ennen HPK-ottelua seurajohto kyseenalaisti valmennuksen aseman, mutta tappion jälkeen seurajohto luottaa edelleen valmennukseen. Logiikasta en sano nyt tässä yhteydessä mitään. Sen sijaan mielenkiintoisempaa on tarkastella, mitä valmennus on sanonut kuluneiden 11 surkean ottelun aikana.
Tässä siis kootusti päävalmentaja Pajuojan kommentit otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa (lähde: jatkoaika.com):
20.9.2011 Ilves - TPS (1-4):
"Hieno juttu, että liigassa on erilaisia pelityylejä."
23.9.2011 Lukko - Ilves (3-2 ja):
"Pelattiin kuitenkin hyvä vieraspeli. Yksi piste on tietysti parempi kuin ei yhtään."
24.9.2011 Ilves - Kärpät (0-3):
"Pettynyt olen lopputulokseen. Maalinteko oli jälleen liian vaikeata. Täytyy myös sanoa, että Kärpät on tällä hetkellä kova ja ottanut isoja askeleita viime kaudesta"
27.9.2011 SaiPa - Ilves (3-0):
"-" (Valmennus ei saapunut lehdistötilaisuuteen)
30.9.2011 Ilves - Jokerit (3-4):
"Kyllä kiekon kanssa oli paljon hyvää. Yksi askel otettiin eteenpäin ja tiistaina toivottavasti ollaan edelleen parempia."
4.10.2011 Blues - Ilves (2-3 rl):
"Kyllähän me vähän lahjana saatiin tämä voitto."
7.10.2011 Ilves - HIFK (0-6):
"Me ladattiin tähän peliin, en usko, että oli syttymisestä kiinni." (1. erän jälkeen 0-2, toim. huom.)
8.10.2011 Lukko - Ilves (4-1):
"Vaikka hävittiin, mentiin silti HIFK-ottelusta selkeästi eteenpäin, eli taistelun puolelle mentiin. Meidän pitää olla ylpeitä itsestämme ja uskoa omaan tekemiseemme 100%:sti."
11.10.2011 Ilves - Pelicans (2-5):
"Yrityksen puutteesta ei voi syyttää"
14.10.2011 Ilves - JYP (1-3):
"Hyökkäyksen käynnistäminen, avauspelaaminen oli parempaa"
15.10.2011 HPK - Ilves (3-2):
"Meidän pelaaminen on mennyt parempaan suuntaan"
Mielenkiintoisia ovat kommentit. Mitä pidempään tappioputki on jatkunut, sitä paremmaksi peli on käynyt. Ja toisaalta se ainoa voittokin tuli lahjana.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisia kommentteja tulevat ottelut tuottavat. Ja montako kertaa Pajuoja on vielä otteluita päävalmentajana kommentoimassa. Vaikka seurajohdon luottamus onkin selvästi vankkumatonta.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kapulanvaihto, osa 3
Tällä kertaa vaihdetaan kapulaa vähän ennakoiden verratuna edellisiin kapulanvaihtoihin.
SM-liigaa on pelattu nyt karkeasti 10 kierroksen ajan ja tuota merkkipaalua on perinteisesti pidetty ensimmäisenä pisteenä sille, että voidaan alkaa vetämään johtopäätöksiä joukkueiden lopullisesta menestymisestä runkosarjassa.
Jos puhutaan epäonnistujista, niin pitäisi aina puhua myös onnistujista, jopa ylisuorittajista. Kautensa hyvin ja jopa yläkanttiin ovat aloittaneet ainakin SaiPa ja Pelicans, tietyin varauksin myös KalPa ja TPS. Heikon startin taakkaa sen sijaan voivat harteillaan kantaa Ilves, Tappara, Jyp, HIFK ja huonoista lähtökohdista huolimatta HPK.
Näistä kuitenkin Tappara ja Jyp ovat saamassa kelkkaansa kääntymään ja HIFK tekee saman tempun takuuvarmasti aivan lähipelien aikana. HPK:lta lienee turha odottaa mitään merkittävää tasonnostoa, vaan edessä lienee lopulta taistelu karsintapaikan välttämisestä SaiPan kanssa.
Jäljelle jäi siis enää Ilves. Ilveksen kausi alkoi kahdella voitolla ja runkosarjan kärkisijalla, mutta tämän jälkeen ei yhtään kolmen pisteen voittoa ole kissaleiriin osunut. Takana on siis jo 8 ottelua, joista summataan yhteensä 3 pistettä (1 voittomaalilaukauskilpailuvoitto (kyllä, se on yhdyssana) ja 1 tappio jatkoajalla). Peli on jumissa, oma pää vuotaa, maaleja ei synny ja yhtä maaleja iskevää puolustajaa lukuunottamatta homma ei toimi.
Kuullostaako tutulta?
Lisätietoja sieltä Hakametsän pukukoppikäytävän toisesta päästä.
Villeimmissä visioissa kehiin on jo heitelty Teijo Räsästä korvaamaan Juha Pajuojaa. Väittäisin kuitenkin, että syy ei ole sittenkään valmennuksessa vaan monissa muissa tekijöissä.
Ensinnäkin nuorten takkuturkkien kohdalla voidaan todellakin puhua sophomore jinksistä, toisen vuoden kirouksesta. Mikään ei onnistu ja ehkä jonkin verran se oman aseman ja varmahkon pelipaikan tuoma laiskuus tekevät tuhojaan. Nuoret eivät, Raipen läsnäolosta huolimatta, oikein ymmärrä voittamiseen ja ammattilaisurheiluun liittyviä vaatimuksia ja lainalaisuuksia.
Toisaalta, kesän siirtomarkkinoilla tehtiin, ainakin näin jälkeenpäin sanoen, virheitä. Urheilupuolesta vastaava Seppo Hiitelä hankki reippaasti vahvistusta puolustuspäähän, vaikkei se juurikaan olisi vahvistusta kaivannut. Seuraan liittyivät vanhat ilvesläiset Ville Koistinen, Martti Järventie ja Vesa Toskala. On arvo sinällään tuoda omia poikia takaisin, varsinkin tuommoisen osaamisen omaavia kavereita. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, että oliko järkevää tuoda lisäosaamista sille sektorille joka oli jo kohtuullisessa kuosissa ja samalla jättää nuoret omalle vastuulleen hyökkäyspäähän.
Lisäksi voi miettiä, että mikä oli sponsoreiden ja seurajohdon painostuksen rooli näitä hankintoja tehtäessä? Halusiko Hiitelä todellakin hankkia kaikki nämä herrat? Tarvittiinko todellakin kolmas huippumaalivahti seuraan?
Ilveksestä puuttuukin tällä hetkellä ratkaisija ja vastuunkantaja. Tai useita sellaisia. Ja nimenomaan hyökkäyspäästä. Marginaalihankinta Antti Kangasniemi käytävän toisesta päästä ei tätä vajetta missään nimessä kata.
Mitä Ilves sitten tarvitsee? Millä Ilves nousee suosta?
Hampaattoman kanukin joka johtaa joukkuetta ja hyökkäystä, antaa nuoremmille esimerkkiä urheilijaelämästä, voittamisesta sekä voitontahdosta ja tekee siinä sivussa parikymmentä maalia.
SM-liigaa on pelattu nyt karkeasti 10 kierroksen ajan ja tuota merkkipaalua on perinteisesti pidetty ensimmäisenä pisteenä sille, että voidaan alkaa vetämään johtopäätöksiä joukkueiden lopullisesta menestymisestä runkosarjassa.
Jos puhutaan epäonnistujista, niin pitäisi aina puhua myös onnistujista, jopa ylisuorittajista. Kautensa hyvin ja jopa yläkanttiin ovat aloittaneet ainakin SaiPa ja Pelicans, tietyin varauksin myös KalPa ja TPS. Heikon startin taakkaa sen sijaan voivat harteillaan kantaa Ilves, Tappara, Jyp, HIFK ja huonoista lähtökohdista huolimatta HPK.
Näistä kuitenkin Tappara ja Jyp ovat saamassa kelkkaansa kääntymään ja HIFK tekee saman tempun takuuvarmasti aivan lähipelien aikana. HPK:lta lienee turha odottaa mitään merkittävää tasonnostoa, vaan edessä lienee lopulta taistelu karsintapaikan välttämisestä SaiPan kanssa.
Jäljelle jäi siis enää Ilves. Ilveksen kausi alkoi kahdella voitolla ja runkosarjan kärkisijalla, mutta tämän jälkeen ei yhtään kolmen pisteen voittoa ole kissaleiriin osunut. Takana on siis jo 8 ottelua, joista summataan yhteensä 3 pistettä (1 voittomaalilaukauskilpailuvoitto (kyllä, se on yhdyssana) ja 1 tappio jatkoajalla). Peli on jumissa, oma pää vuotaa, maaleja ei synny ja yhtä maaleja iskevää puolustajaa lukuunottamatta homma ei toimi.
Kuullostaako tutulta?
Lisätietoja sieltä Hakametsän pukukoppikäytävän toisesta päästä.
Villeimmissä visioissa kehiin on jo heitelty Teijo Räsästä korvaamaan Juha Pajuojaa. Väittäisin kuitenkin, että syy ei ole sittenkään valmennuksessa vaan monissa muissa tekijöissä.
Ensinnäkin nuorten takkuturkkien kohdalla voidaan todellakin puhua sophomore jinksistä, toisen vuoden kirouksesta. Mikään ei onnistu ja ehkä jonkin verran se oman aseman ja varmahkon pelipaikan tuoma laiskuus tekevät tuhojaan. Nuoret eivät, Raipen läsnäolosta huolimatta, oikein ymmärrä voittamiseen ja ammattilaisurheiluun liittyviä vaatimuksia ja lainalaisuuksia.
Toisaalta, kesän siirtomarkkinoilla tehtiin, ainakin näin jälkeenpäin sanoen, virheitä. Urheilupuolesta vastaava Seppo Hiitelä hankki reippaasti vahvistusta puolustuspäähän, vaikkei se juurikaan olisi vahvistusta kaivannut. Seuraan liittyivät vanhat ilvesläiset Ville Koistinen, Martti Järventie ja Vesa Toskala. On arvo sinällään tuoda omia poikia takaisin, varsinkin tuommoisen osaamisen omaavia kavereita. Kokonaan toinen asia onkin sitten se, että oliko järkevää tuoda lisäosaamista sille sektorille joka oli jo kohtuullisessa kuosissa ja samalla jättää nuoret omalle vastuulleen hyökkäyspäähän.
Lisäksi voi miettiä, että mikä oli sponsoreiden ja seurajohdon painostuksen rooli näitä hankintoja tehtäessä? Halusiko Hiitelä todellakin hankkia kaikki nämä herrat? Tarvittiinko todellakin kolmas huippumaalivahti seuraan?
Ilveksestä puuttuukin tällä hetkellä ratkaisija ja vastuunkantaja. Tai useita sellaisia. Ja nimenomaan hyökkäyspäästä. Marginaalihankinta Antti Kangasniemi käytävän toisesta päästä ei tätä vajetta missään nimessä kata.
Mitä Ilves sitten tarvitsee? Millä Ilves nousee suosta?
Hampaattoman kanukin joka johtaa joukkuetta ja hyökkäystä, antaa nuoremmille esimerkkiä urheilijaelämästä, voittamisesta sekä voitontahdosta ja tekee siinä sivussa parikymmentä maalia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)