Vanhoja uskonnollisia mainoslauseita toistaen voisi heittää ilmoille otsikon mukaisen julistuksen. Vaikka eilen Kanada niukasti aivan mahtavan olympiafinaalin voittikin, niin Yhdysvallat näytti mistä tuulee seuraavina vuosina. Peli oli erittäin kokonaisvaltaista, nopeaa, fyysistä ja viihdyttävää.
Neljän vuoden päästä 2014 pelataan Sotshissa, Venäjällä. Ja mikäli asia on Aleksanteri Suuresta kiinni niin NHL-pelaajat ovat myös siellä mukana. Pelottaa jo ajatuskin siitä, että USA:n joukkue tulee kisoihin 4 vanhempana ja kokeneempana. Heitä on vaikea voittaa.
Toisaalta, Venäjä unohtui ehkä vähän turhan totaalisesti ja helposti heidän hävittyään puolivälieräottelun pystyyn Kanadalle. On aivan varmaa, että Venäjä ei tule helpolla häviämään omalla maaperällä kenellekään. Olisiko unelmafinaali neljän vuoden päästä Venäjä-USA. Kylmän sodan paluu.
Suomen kannalta kisat menivät loistavasti. Tällä tasolla tulos ratkaisee, joten niin Jalonen kuin koko maajoukkue onnistui. Mitali tuli ja se oli selvästi yläkanttiin (realistisiin) ennakko-odotuksiin nähden. Kukaan ei muista enää edes kesällä että kavennusmaali pomppi jostain Hagmanin käsivarresta sisään, vain pronssimitali muistetaan.
Muutamia muutamiakin mielenkiintoisia seikkoja lähinnä kotoiseen Leijona-laumaan liittyen julkistui pronssipelin jälkeen. Olli Jokinen ilmoitti lopettavansa. 31-vuotiaan Jokisen päätös yllätti, mutta pienen mietinnän jälkeen tuntui kuitenkin loogiselta. Seuraavien olympialaisten koittaessa mies on 35-vuotias eikä intoa matkustella ympäri palloa muutaman pelin perässä välttämättä enää ole. MM-kisoihin lähtöä tai lähtemättömyyttä ei tarvitse Jokisen kohdalla enää arpoa ollenkaan, helppo jokaiselle osapuolelle. Kuten Olli sanoi, tilaa tarvitaan nuorille ja kuinka oikeassa Jokinen tuossa onkaan. Lopettamisilmoitusta, ainakin maajoukkuetasolla, voisi odottaa tulevan Jokisen ja Selänteen lisäksi myös Lehtiseltä ja Peltoselta. Vanhempi Koivu ei ainakaan vielä halunnut maajoukkueen ovea sulkea, joka sinällään oli melko yllättävää. Kimmo Timonen jättänee maajoukkueen ainakin ennen seuraavia olympialaisia. Viimeiset olynmpialaiset nämä saattoivat olla myös Salolle, Lydmanille ja Jarkko Ruudulle. Paikattavaa siis riittää.
On hienoa että Suomessa hehkutetaan puolustaja Sami Vatasta ja loistavaa hyökkääjää Mikael Granlundia. Hyviä pelaajia he ovatkin; nopeita, taitavia ja niitä pelirohkeita. Mutta jo nuorten MM-kisat näyttivät karun totuuden. Kanadalla ja USA:lla on yhtä nopeita, taitavia ja pelirohkeita pelimiehiä kuin mainittu kaksikko. Erona on vain se, että pohjoisamerikkalaiset nuoret ovat jopa vielä nopeampia, taitavampia ja pelirohkeampia kuin Vatanen&Granlund. Lisäksi pohjoisamerikkalaiset ovat järjestään vielä 15-20 senttiä pidempiä ja painavampia. Ja mikä merkittävintä, Suomella näitä lupauksia 2 kun taas Pohjois-Amerikasta heitä löytyy kymmeniä, ellei jopa satoja.
Vasta 1990-luvun puolenvälillä syntyneissä Suomella on tulossa seuraavat todella lupaavat ikäluokat ja heidän jalostuminen maajoukkueen käyttöön kestää vielä vähintään 10 vuotta eli seuraavista olympialaisista ei ehkä kannata mitaleita miesten jääkiekosta odottaa.
Ann Arborista kajahtaa.
PS. Twitterissä voi myös seurailla: http://twitter.com/Laskos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti