perjantai 5. maaliskuuta 2010

Maito - se menee jalkoihin

Pitäisi varmaan aloittaa vielä jokin yhteiskunnallinen blogi kun tämä aihe ei oikein sovi tänne sporttiblogiinkaan. Mutta jos tekisi edes sopivan aasinsillan niin saisi tähän tarinaan ainakin pienen urheiluvivahteen.

Uransa alkuaikoina Teemu Selänne esiintyi Valion piikkiin maitomainoksissa. Vähän samaan tapaan kuin Kiira Korpi on tänäpäivänä Valion mainoksissa. Tässä muistin virkistämiseksi ehkä parhaiten mieleen jäänyt mainos tuolta ajalta:



Matti Vanhanen ilmoitti tänään boikotin S-ryhmän kauppoja vastaan vastalauseena HOK:n päätökseen vaihtaa perusmaitojensa toimittajaa Valiosta Arla-Ingmaniin. En ymmärrä alkuunkaan Vanhasen reagointia tähän asiaan. Miksi valtakunnan johtavan poliitikon pitää puuttua yksityisen yrityksen, tai tässä tapauksessa osuuskunnan, asioihin? Eikö nämä asiat ole osuuskunnan sisäisiä juttuja? Eikö vapaa markkinatalous ja kilpailuttaminen olekaan sallittua?

Muutama seikka on nyt jäänyt huomioimatta tässä hälinässä ja masentavinta tilanteessa on juuri se, että pääministeri on missannut totaalisesti myös nämä melko merkittävät asiat.

Ensinnäkin, Arla-Ingmanin maito on tuotettu Suomessa. HOK perusteli vaihtoaan edullisemmalla hintatasolla sekä logistisilla eduilla. Samaan aikaan Arla-Ingmanin edustaja kertoi, että se pystyy maksamaan maidon tuottajille suuremman tilityshinnan kuin Valio.

Miksi siis pitäisi boikotoida yritystä, joka tuo kauppoihin maitoa joka on kuluttajalle edullisempaa ja josta jää tuottajalle enemmän rahaa? Miksi pitäisi boikotoida yritystä, joka on toimintoja tehostamalla ja tarkentamalla eli logistiikkaketjun kehittämisellä aikaansaanut kaikkia palvelevan lopputuloksen?

Siksikö, että voitot valuvat nyt Ruotsiin? Eikö maailman kaikki johtavat talousasiantuntijat ja poliitikot, myös suomalaiset, ole kilvan viime aikoina varoittaneet patriotismin turmeliaisuudesta maailmantaloudelle ja sen orastavalle nousulle? Niinpä.

Ehkä Vanhasen pitäisi pitäytyä vain vissyssä ja Cola Zerossa, kuten aiemminkin. Lopputuloksen näiden juonnistahan me kaikki myös muistamme:

maanantai 1. maaliskuuta 2010

USA tulee - oletko valmis?

Vanhoja uskonnollisia mainoslauseita toistaen voisi heittää ilmoille otsikon mukaisen julistuksen. Vaikka eilen Kanada niukasti aivan mahtavan olympiafinaalin voittikin, niin Yhdysvallat näytti mistä tuulee seuraavina vuosina. Peli oli erittäin kokonaisvaltaista, nopeaa, fyysistä ja viihdyttävää.

Neljän vuoden päästä 2014 pelataan Sotshissa, Venäjällä. Ja mikäli asia on Aleksanteri Suuresta kiinni niin NHL-pelaajat ovat myös siellä mukana. Pelottaa jo ajatuskin siitä, että USA:n joukkue tulee kisoihin 4 vanhempana ja kokeneempana. Heitä on vaikea voittaa.

Toisaalta, Venäjä unohtui ehkä vähän turhan totaalisesti ja helposti heidän hävittyään puolivälieräottelun pystyyn Kanadalle. On aivan varmaa, että Venäjä ei tule helpolla häviämään omalla maaperällä kenellekään. Olisiko unelmafinaali neljän vuoden päästä Venäjä-USA. Kylmän sodan paluu.

Suomen kannalta kisat menivät loistavasti. Tällä tasolla tulos ratkaisee, joten niin Jalonen kuin koko maajoukkue onnistui. Mitali tuli ja se oli selvästi yläkanttiin (realistisiin) ennakko-odotuksiin nähden. Kukaan ei muista enää edes kesällä että kavennusmaali pomppi jostain Hagmanin käsivarresta sisään, vain pronssimitali muistetaan.

Muutamia muutamiakin mielenkiintoisia seikkoja lähinnä kotoiseen Leijona-laumaan liittyen julkistui pronssipelin jälkeen. Olli Jokinen ilmoitti lopettavansa. 31-vuotiaan Jokisen päätös yllätti, mutta pienen mietinnän jälkeen tuntui kuitenkin loogiselta. Seuraavien olympialaisten koittaessa mies on 35-vuotias eikä intoa matkustella ympäri palloa muutaman pelin perässä välttämättä enää ole. MM-kisoihin lähtöä tai lähtemättömyyttä ei tarvitse Jokisen kohdalla enää arpoa ollenkaan, helppo jokaiselle osapuolelle. Kuten Olli sanoi, tilaa tarvitaan nuorille ja kuinka oikeassa Jokinen tuossa onkaan. Lopettamisilmoitusta, ainakin maajoukkuetasolla, voisi odottaa tulevan Jokisen ja Selänteen lisäksi myös Lehtiseltä ja Peltoselta. Vanhempi Koivu ei ainakaan vielä halunnut maajoukkueen ovea sulkea, joka sinällään oli melko yllättävää. Kimmo Timonen jättänee maajoukkueen ainakin ennen seuraavia olympialaisia. Viimeiset olynmpialaiset nämä saattoivat olla myös Salolle, Lydmanille ja Jarkko Ruudulle. Paikattavaa siis riittää.

On hienoa että Suomessa hehkutetaan puolustaja Sami Vatasta ja loistavaa hyökkääjää Mikael Granlundia. Hyviä pelaajia he ovatkin; nopeita, taitavia ja niitä pelirohkeita. Mutta jo nuorten MM-kisat näyttivät karun totuuden. Kanadalla ja USA:lla on yhtä nopeita, taitavia ja pelirohkeita pelimiehiä kuin mainittu kaksikko. Erona on vain se, että pohjoisamerikkalaiset nuoret ovat jopa vielä nopeampia, taitavampia ja pelirohkeampia kuin Vatanen&Granlund. Lisäksi pohjoisamerikkalaiset ovat järjestään vielä 15-20 senttiä pidempiä ja painavampia. Ja mikä merkittävintä, Suomella näitä lupauksia 2 kun taas Pohjois-Amerikasta heitä löytyy kymmeniä, ellei jopa satoja.

Vasta 1990-luvun puolenvälillä syntyneissä Suomella on tulossa seuraavat todella lupaavat ikäluokat ja heidän jalostuminen maajoukkueen käyttöön kestää vielä vähintään 10 vuotta eli seuraavista olympialaisista ei ehkä kannata mitaleita miesten jääkiekosta odottaa.

Ann Arborista
kajahtaa.

PS. Twitterissä voi myös seurailla: http://twitter.com/Laskos