Keskustelu jääkiekkokaukalon koosta nosti tosissaan päätä samaa tahtia kun olympialaiset lähestyivät. Ei sillä, että aihe olisi ollut jotenkin uusi. Nyt sillä vain tuntui olevan entistä enemmän painoa kun arvotettiin Kanadan ja Venäjän mahdollisuuksia kultaan. Kaikki muistamme, kuinka siinä kävi, homma oli ohi 10 minuutissa puolivälierissä. Mutta kukaan ei enää tuossa kohtaa puhunut mitään kaukalon koosta, vaikka se varmasti vaikutti merkittävällä tavalla venäläisten pelihuumoriin. Ei ollut varmasti venäläisten, erityisesti KHL-pelaajien, kiva pelata kun koko ajan niskassa hengitti vaahteranlehtipaitainen vastustaja.
SM-finaalien aikaan muusta kuin kaukalon koosta ei sitten puhuttukaan. Peli ja pelaajat jäivät taka-alalle, yksittäisten soturien nousua (suomalaisessa mittakaavassa) kiekkoeliittiin ei huomattu vaan puhuttiin vain Typhoonin lentokentästä. Kyllästymiseen saakka.
Miksi tilanne sitten on tällainen? Miksi joka kylässä on erikokoinen kaukalo ja miksi eurooppalaisen kaukalon mitoitus on ylipäätään erilainen kuin NHL:ssä? Historialla lienee tässä kohtaa oma painolastinsa, mutta ihmetyttää silti miksei kaukaloita voitaisi yhtenäistää.
Koska pidän lajivertailuista, otan jälleen esimerkin salibandyn puolelta. Vielä 5-10 vuotta sitten liigajoukkueet pelasivat otteluita mitä erilaisimmissa olosuhteissa; toiset parketilla kyläkoulun liikuntasalin pienessä askissa jossa päätylaidan jälkeen 15 sentin päässä vastaanottamassa olivat perinteiset puolapuut. Toiset joukkueet taas matolla asianmukaisessa salibandypyhätössä. Kaukalon koot varioivat 36m*18m koosta 44m*22m kokoon, pinta-alaksi muutettuna 648m2 ja 968m2 välillä. Siis kolmanneksen ero! Tai kahden ison omakotitalon pinta-alan kokoinen ero. Tai 10 helsinkiläisyksiön verran kokoeroa! Ja luonnollisesti joukkueet muokkasivat taktiikoitaan sen oman kotikaukalon mittojen sekä alustan mukaan. Peli oli täysin erilaista eri paikkakunnilla. Ja tämä kaikki sääntöjen sallimissa rajoissa.
Salibandyliiga otti asiakseen ensiksi jokunen vuosi sitten laittaa liigajoukkueiden kentät kuntoon. Kaukalon kooksi määrättiin yksiselitteisesti 40m*20m eli 800m2. Tästä muutama vuosi myöhemmin eli viime kauden aluksi jokaiselle pelipaikkakunnalle hankittiin kimppaostona uudet, samanlaiset matot eli alustaerot poistuivat tämän myötä. Tällä kaudella jokaisella pelipaikkakunnalla pelattiin kaukalon suhteen täsmälleen samanlaisissa olosuhteissa. Lisäksi, otteluiden televisiointi helpottui huomattavasti kun jokaisella paikkakunnalla oli valmiiksi asennettuna samanlainen matto samoilla sponsorilogoilla varustettuna. Aiemmilla kausilla kun niitä muutamia mattoja siirreltiin eri paikkakuntien välillä. Ja kun joka asiaan halutaan aina sotkea ruotsalaiset, niin sotketaan tähänkin. Ruotsissa ollaan kaukalo-olosuhteiden suhteen edelleen kirjavassa tilanteessa.
Johdonmukainen toiminta liigan osalta sai ennenkaikkea seuroilta varauksetonta hyväksyntää. Tätä kiitoksenantoa helpotti luonnollisesti se, että seuroille ei syntynyt matoista kustannuksia sillä liiga rahoitti matot sponsorivoimin. Investointi oli salibandyn mittakaavassa merkittävä, joskin esimerkiksi jääkiekossa moinen raha olisi ollut yhden turojärvisen vuosipalkka (pieni värikynä sallittakoon tässä kohtaa). Ainoa asia joka seuroille matoista koitui oli niiden asentaminen paikoilleen, joko pysyvästi tai ennen jokaista peliä. Mattojen paikalleenlaitto on kuitenkin sen verran helppo operaatio, että se sujuu muutamalta mieheltä parissa tunnissa.
Miksi siis jääkiekossa edelleen eletään kaukalo-olosuhteiden osalta kirjavassa maailmassa? Luonnollisesti kaukaloa on vaikeampi purkaa ja kasata edestakaisin, mutta ei se kaukalo silti mikään kiinteä rakenne ole, eikä operaatiota tarvitse tehdä usein. Valmentajat saattavat harata asiassa vastaan pelätessään menettävänsä kotiareenan edut, mutta säännöt eivät ole valmentajia vaan peliä varten. Ja peli taas on pelaajia ja katsojia varten.
Olisiko kiekolla aika ottaa mallia pikkuserkustaan salibandystä?
PS. Itse olen päässyt muutaman matsin tuomaroimaan tuolla liigamatolla enkä voi muuta kuin kehua kokemusta. Pallo ei tee virhepomppuja, pitoa löytyy (liiankin kanssa!) eikä kukaan pysty todellakaan valittamaan olosuhteista.
